1 Then answered Bildad the Shuhite, and said, 2 How long will it be ere ye make an end of words? mark, and afterwards we will speak. 3 Wherefore are we counted as beasts, and reputed vile in your sight? 4 He teareth himself in his anger: shall the earth be forsaken for thee? and shall the rock be removed out of his place?

5 Yea, the light of the wicked shall be put out, and the spark of his fire shall not shine. 6 The light shall be dark in his tabernacle, and his candle shall be put out with him. 7 The steps of his strength shall be straitened, and his own counsel shall cast him down. 8 For he is cast into a net by his own feet, and he walketh upon a snare. 9 The gin shall take him by the heel, and the robber shall prevail against him. 10 The snare is laid for him in the ground, and a trap for him in the way.

11 Terrors shall make him afraid on every side, and shall drive him to his feet. 12 His strength shall be hungerbitten, and destruction shall be ready at his side. 13 It shall devour the strength of his skin: even the firstborn of death shall devour his strength. 14 His confidence shall be rooted out of his tabernacle, and it shall bring him to the king of terrors. 15 It shall dwell in his tabernacle, because it is none of his: brimstone shall be scattered upon his habitation. 16 His roots shall be dried up beneath, and above shall his branch be cut off. 17 His remembrance shall perish from the earth, and he shall have no name in the street. 18 He shall be driven from light into darkness, and chased out of the world. 19 He shall neither have son nor nephew among his people, nor any remaining in his dwellings. 20 They that come after him shall be astonied at his day, as they that went before were affrighted. 21 Surely such are the dwellings of the wicked, and this is the place of him that knoweth not God.

1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!

3 Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?

4 Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?

5 Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.

6 Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.

7 Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,

8 hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.

9 Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.

10 Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.

11 Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.

12 Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,

13 tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.

14 Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.

15 Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

16 Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.

17 Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.

18 Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.

19 Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.

20 Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.

21 Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.