1 But Job answered and said, 2 How hast thou helped him that is without power? how savest thou the arm that hath no strength? 3 How hast thou counselled him that hath no wisdom? and how hast thou plentifully declared the thing as it is? 4 To whom hast thou uttered words? and whose spirit came from thee?

5 Dead things are formed from under the waters, and the inhabitants thereof. 6 Hell is naked before him, and destruction hath no covering. 7 He stretcheth out the north over the empty place, and hangeth the earth upon nothing. 8 He bindeth up the waters in his thick clouds; and the cloud is not rent under them. 9 He holdeth back the face of his throne, and spreadeth his cloud upon it. 10 He hath compassed the waters with bounds, until the day and night come to an end. 11 The pillars of heaven tremble and are astonished at his reproof. 12 He divideth the sea with his power, and by his understanding he smiteth through the proud. 13 By his spirit he hath garnished the heavens; his hand hath formed the crooked serpent. 14 Lo, these are parts of his ways: but how little a portion is heard of him? but the thunder of his power who can understand?

1 Nyt sanoi Job:

2 -- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!

3 Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!

4 Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa?

5 Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,

6 sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.

7 Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.

8 Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.

9 Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.

10 Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.

11 Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.

12 Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.

13 Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.

14 Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?