1 Moreover the LORD answered Job, and said, 2 Shall he that contendeth with the Almighty instruct him? he that reproveth God, let him answer it.

3 Then Job answered the LORD, and said, 4 Behold, I am vile; what shall I answer thee? I will lay mine hand upon my mouth. 5 Once have I spoken; but I will not answer: yea, twice; but I will proceed no further.

6 Then answered the LORD unto Job out of the whirlwind, and said, 7 Gird up thy loins now like a man: I will demand of thee, and declare thou unto me. 8 Wilt thou also disannul my judgment? wilt thou condemn me, that thou mayest be righteous? 9 Hast thou an arm like God? or canst thou thunder with a voice like him? 10 Deck thyself now with majesty and excellency; and array thyself with glory and beauty. 11 Cast abroad the rage of thy wrath: and behold every one that is proud, and abase him. 12 Look on every one that is proud, and bring him low; and tread down the wicked in their place. 13 Hide them in the dust together; and bind their faces in secret. 14 Then will I also confess unto thee that thine own right hand can save thee.

15 Behold now behemoth, which I made with thee; he eateth grass as an ox. 16 Lo now, his strength is in his loins, and his force is in the navel of his belly. 17 He moveth his tail like a cedar: the sinews of his stones are wrapped together. 18 His bones are as strong pieces of brass; his bones are like bars of iron. 19 He is the chief of the ways of God: he that made him can make his sword to approach unto him. 20 Surely the mountains bring him forth food, where all the beasts of the field play. 21 He lieth under the shady trees, in the covert of the reed, and fens. 22 The shady trees cover him with their shadow; the willows of the brook compass him about. 23 Behold, he drinketh up a river, and hasteth not: he trusteth that he can draw up Jordan into his mouth. 24 He taketh it with his eyes: his nose pierceth through snares.

1 Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:

2 -- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

3 Silloin Job sanoi Herralle:

4 -- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

5 Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

6 Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

7 -- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

8 Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

9 Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?

10 Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!

11 Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!

12 Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!

13 Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.

14 Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!

15 Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,

16 mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?

17 Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.

18 Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.

19 Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.

20 Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.

21 Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.

22 Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.

23 Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.

24 Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?