1 Remember, O LORD, what is come upon us: consider, and behold our reproach. 2 Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens. 3 We are orphans and fatherless, our mothers are as widows. 4 We have drunken our water for money; our wood is sold unto us. 5 Our necks are under persecution: we labour, and have no rest. 6 We have given the hand to the Egyptians, and to the Assyrians, to be satisfied with bread. 7 Our fathers have sinned, and are not; and we have borne their iniquities. 8 Servants have ruled over us: there is none that doth deliver us out of their hand. 9 We gat our bread with the peril of our lives because of the sword of the wilderness. 10 Our skin was black like an oven because of the terrible famine. 11 They ravished the women in Zion, and the maids in the cities of Judah. 12 Princes are hanged up by their hand: the faces of elders were not honoured. 13 They took the young men to grind, and the children fell under the wood. 14 The elders have ceased from the gate, the young men from their musick. 15 The joy of our heart is ceased; our dance is turned into mourning. 16 The crown is fallen from our head: woe unto us, that we have sinned!

17 For this our heart is faint; for these things our eyes are dim. 18 Because of the mountain of Zion, which is desolate, the foxes walk upon it. 19 Thou, O LORD, remainest for ever; thy throne from generation to generation. 20 Wherefore dost thou forget us for ever, and forsake us so long time? 21 Turn thou us unto thee, O LORD, and we shall be turned; renew our days as of old. 22 But thou hast utterly rejected us; thou art very wroth against us.

1 Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.

2 Perintömaamme on joutunut vieraille, omat kotimme muukalaisille.

3 Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.

4 Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut.

5 Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.

6 Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.

7 Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole, me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.

8 Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.

9 Henkemme kaupalla me hankimme leipämme, autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.

10 Ihomme halkeilee kuin saviuuni, nälkä polttaa ruumistamme.

11 Naiset raiskataan Siionissa, nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.

12 Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.

13 Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä, pojat kompastelevat puukuormien alla.

14 Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille, nuoret miehet eivät näppäile soittimia.

15 Sydämestämme on ilo kuollut, tanssimme on vaihtunut suruksi.

16 Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!

17 Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.

18 Siionin vuori on jäänyt autioksi, sakaalit siellä juoksentelevat.

19 Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.

20 Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?

21 Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.

22 Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!