1 Boast not thyself of to morrow; for thou knowest not what a day may bring forth. 2 Let another man praise thee, and not thine own mouth; a stranger, and not thine own lips.

3 A stone is heavy, and the sand weighty; but a fool’s wrath is heavier than them both. 4 Wrath is cruel, and anger is outrageous; but who is able to stand before envy?

5 Open rebuke is better than secret love. 6 Faithful are the wounds of a friend; but the kisses of an enemy are deceitful. 7 The full soul loatheth an honeycomb; but to the hungry soul every bitter thing is sweet. 8 As a bird that wandereth from her nest, so is a man that wandereth from his place.

9 Ointment and perfume rejoice the heart: so doth the sweetness of a man’s friend by hearty counsel. 10 Thine own friend, and thy father’s friend, forsake not; neither go into thy brother’s house in the day of thy calamity: for better is a neighbour that is near than a brother far off. 11 My son, be wise, and make my heart glad, that I may answer him that reproacheth me. 12 A prudent man foreseeth the evil, and hideth himself; but the simple pass on, and are punished. 13 Take his garment that is surety for a stranger, and take a pledge of him for a strange woman. 14 He that blesseth his friend with a loud voice, rising early in the morning, it shall be counted a curse to him.

15 A continual dropping in a very rainy day and a contentious woman are alike. 16 Whosoever hideth her hideth the wind, and the ointment of his right hand, which bewrayeth itself. 17 Iron sharpeneth iron; so a man sharpeneth the countenance of his friend. 18 Whoso keepeth the fig tree shall eat the fruit thereof: so he that waiteth on his master shall be honoured. 19 As in water face answereth to face, so the heart of man to man. 20 Hell and destruction are never full; so the eyes of man are never satisfied. 21 As the fining pot for silver, and the furnace for gold; so is a man to his praise. 22 Though thou shouldest bray a fool in a mortar among wheat with a pestle, yet will not his foolishness depart from him.

23 Be thou diligent to know the state of thy flocks, and look well to thy herds. 24 For riches are not for ever: and doth the crown endure to every generation? 25 The hay appeareth, and the tender grass sheweth itself, and herbs of the mountains are gathered. 26 The lambs are for thy clothing, and the goats are the price of the field. 27 And thou shalt have goats’ milk enough for thy food, for the food of thy household, and for the maintenance for thy maidens.

1 Huomispäivästä älä kersku, ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan.

2 Kiittäköön sinua toinen, ei oma suusi, vieras, ei oma kielesi.

3 Raskas on hiekka ja painava kivi, raskainta typeryksen tuottama harmi.

4 Raivo on raakaa, viha kuin tulva, mutta kuka mustasukkaisuuden torjuu?

5 Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä.

6 Rakastavan lyöntikin on rakkautta, vihamiehen suudelmakin pelkkää vihaa.

7 Kylläinen halveksii hunajaakin, nälkäiselle karvaskin on makeaa.

8 Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan.

9 Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu.

10 Älä hylkää ystävääsi, älä isäsi ystävää. Kun joudut pulaan, älä oitis mene veljesi luo. Parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.

11 Toimi viisaasti, poikani, isäsi iloksi: sinä olet paras vastaus solvaajilleni.

12 Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.

13 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten.

14 Jos joku heti aamulla vuolaasti sinua siunaa, sen siunauksen takana voi olla kirous.

15 Kuin katonraosta sateella tippuva vesi, sellainen on nalkuttava vaimo.

16 Helpompi pidätellä tuulta kuin häntä, kuin öljy hän lipeää otteestasi.

17 Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.

18 Joka viikunapuutaan hoitaa, se viikunoita syö, joka herraansa hyvin palvelee, saa siitä kunniaa.

19 Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.

20 Nälkäisenä ammottaa tuonelan kita, kyltymättä himoitsevat ihmisen silmät.

21 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisen mittana kiitos ja moite.

22 Survo hullua huhmaressa, survimella kivien seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.

23 Pidä hyvää huolta lampaistasi, valvo, miten vuohikarjasi voi,

24 sillä rikkaus ei kestä ikuisesti eikä valta säily polvesta polveen.

25 Kun heinä on korjattu ja odelma nousee, kun vuorilta on koottu vihanta ruoho,

26 silloin ostat karitsoilla itsellesi vaatteet, myyt pukit ja hankit uuden pellon,

27 silloin saat kyllälti vuohenmaitoa, sillä ravitset koko perheesi, siitä saavat ravintonsa orjattaresi.