1 We have heard with our ears, O God, our fathers have told us, what work thou didst in their days, in the times of old.

2 How thou didst drive out the heathen with thy hand, and plantedst them; how thou didst afflict the people, and cast them out.

3 For they got not the land in possession by their own sword, neither did their own arm save them: but thy right hand, and thine arm, and the light of thy countenance, because thou hadst a favour unto them.

4 Thou art my King, O God: command deliverances for Jacob.

5 Through thee will we push down our enemies: through thy name will we tread them under that rise up against us.

6 For I will not trust in my bow, neither shall my sword save me.

7 But thou hast saved us from our enemies, and hast put them to shame that hated us.

8 In God we boast all the day long, and praise thy name for ever. Selah.

9 But thou hast cast off, and put us to shame; and goest not forth with our armies.

10 Thou makest us to turn back from the enemy: and they which hate us spoil for themselves.

11 Thou hast given us like sheep appointed for meat; and hast scattered us among the heathen.

12 Thou sellest thy people for nought, and dost not increase thy wealth by their price.

13 Thou makest us a reproach to our neighbours, a scorn and a derision to them that are round about us.

14 Thou makest us a byword among the heathen, a shaking of the head among the people.

15 My confusion is continually before me, and the shame of my face hath covered me,

16 For the voice of him that reproacheth and blasphemeth; by reason of the enemy and avenger.

17 All this is come upon us; yet have we not forgotten thee, neither have we dealt falsely in thy covenant.

18 Our heart is not turned back, neither have our steps declined from thy way;

19 Though thou hast sore broken us in the place of dragons, and covered us with the shadow of death.

20 If we have forgotten the name of our God, or stretched out our hands to a strange god;

21 Shall not God search this out? for he knoweth the secrets of the heart.

22 Yea, for thy sake are we killed all the day long; we are counted as sheep for the slaughter.

23 Awake, why sleepest thou, O Lord? arise, cast us not off for ever.

24 Wherefore hidest thou thy face, and forgettest our affliction and our oppression?

25 For our soul is bowed down to the dust: our belly cleaveth unto the earth.

26 Arise for our help, and redeem us for thy mercies’ sake.

1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi. (H44:2)Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.

2 (H44:3)Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen.

3 (H44:4)He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.

4 (H44:5)Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.

5 (H44:6)Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan.

6 (H44:7)Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta,

7 (H44:8)mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään.

8 (H44:9)Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela)

9 (H44:10)Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät ja tuottanut meille tappion ja häpeän. Sinä et lähtenyt liikkeelle meidän sotajoukkomme mukana.

10 (H44:11)Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä, vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.

11 (H44:12)Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat, sinä hajotit meidät kansojen sekaan.

12 (H44:13)Sinä myit kansasi pilkkahinnalla, et saanut voittoa kaupastasi.

13 (H44:14)Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi, ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.

14 (H44:15)Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu, kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä.

15 (H44:16)Minä kärsin häväistystä joka päivä, häpeän puna peittää kasvoni,

16 (H44:17)kun joudun kuulemaan, miten viholliset kostonhimossaan herjaavat ja pilkkaavat meitä.

17 (H44:18)Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä rikkoneet liittoasi.

18 (H44:19)Sydämemme ei ole luopunut sinusta, jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi.

19 (H44:20)Silti sinä olet murskannut meidät, niin kuin murskasit syvyyden hirviön. Sinä peitit meidät pimeydellä.

20 (H44:21)Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme, ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

21 (H44:22)sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen, sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet.

22 (H44:23)Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.

23 (H44:24)Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää!

24 (H44:25)Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme?

25 (H44:26)Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun.

26 (H44:27)Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden!