1 O LORD God, to whom vengeance belongeth; O God, to whom vengeance belongeth, shew thyself.

2 Lift up thyself, thou judge of the earth: render a reward to the proud.

3 LORD, how long shall the wicked, how long shall the wicked triumph?

4 How long shall they utter and speak hard things? and all the workers of iniquity boast themselves?

5 They break in pieces thy people, O LORD, and afflict thine heritage.

6 They slay the widow and the stranger, and murder the fatherless.

7 Yet they say, The LORD shall not see, neither shall the God of Jacob regard it.

8 Understand, ye brutish among the people: and ye fools, when will ye be wise?

9 He that planted the ear, shall he not hear? he that formed the eye, shall he not see?

10 He that chastiseth the heathen, shall not he correct? he that teacheth man knowledge, shall not he know?

11 The LORD knoweth the thoughts of man, that they are vanity.

12 Blessed is the man whom thou chastenest, O LORD, and teachest him out of thy law;

13 That thou mayest give him rest from the days of adversity, until the pit be digged for the wicked.

14 For the LORD will not cast off his people, neither will he forsake his inheritance.

15 But judgment shall return unto righteousness: and all the upright in heart shall follow it.

16 Who will rise up for me against the evildoers? or who will stand up for me against the workers of iniquity?

17 Unless the LORD had been my help, my soul had almost dwelt in silence.

18 When I said, My foot slippeth; thy mercy, O LORD, held me up.

19 In the multitude of my thoughts within me thy comforts delight my soul.

20 Shall the throne of iniquity have fellowship with thee, which frameth mischief by a law?

21 They gather themselves together against the soul of the righteous, and condemn the innocent blood.

22 But the LORD is my defence; and my God is the rock of my refuge.

23 And he shall bring upon them their own iniquity, and shall cut them off in their own wickedness; yea, the LORD our God shall cut them off.

1 Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!

2 Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.

3 Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?

4 Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?

5 Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.

6 He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia

8 Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.

9 Hän, joka on luonut korvan -- hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?

10 Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja -- hänkö ei rankaise?

11 Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.

12 Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.

13 Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.

14 Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.

15 Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.

16 Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?

17 Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.

18 Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.

19 Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.

20 Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!

21 He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.

22 Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.

23 Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.