1 Pierre et Jean montaient ensemble au temple, à l'heure de la prière: c'était la neuvième heure.2 Il y avait un homme boiteux de naissance, qu'on portait et qu'on plaçait tous les jours à la porte du temple appelée la Belle, pour qu'il demandât l'aumône à ceux qui entraient dans le temple.3 Cet homme, voyant Pierre et Jean qui allaient y entrer, leur demanda l'aumône.4 Pierre, de même que Jean, fixa les yeux sur lui, et dit: Regarde-nous.5 Et il les regardait attentivement, s'attendant à recevoir d'eux quelque chose.6 Alors Pierre lui dit: Je n'ai ni argent, ni or; mais ce que j'ai, je te le donne: au nom de Jésus-Christ de Nazareth, lève-toi et marche.7 Et le prenant par la main droite, il le fit lever. Au même instant, ses pieds et ses chevilles devinrent fermes;8 d'un saut il fut debout, et il se mit à marcher. Il entra avec eux dans le temple, marchant, sautant, et louant Dieu.9 Tout le monde le vit marchant et louant Dieu.10 Ils reconnaissaient que c'était celui qui était assis à la Belle porte du temple pour demander l'aumône, et ils furent remplis d'étonnement et de surprise au sujet de ce qui lui était arrivé.

1 Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti.2 Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä.3 Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua.5 Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin.7 Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa.8 Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa.9 Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa.10 He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.