1 Oracle sur le désert de la mer. Comme s'avance l'ouragan du midi, Il vient du désert, du pays redoutable.

2 Une vision terrible m'a été révélée. L'oppresseur opprime, le dévastateur dévaste. -Monte, Elam! Assiège, Médie! Je fais cesser tous les soupirs. -

3 C'est pourquoi mes reins sont remplis d'angoisses; Des douleurs me saisissent, Comme les douleurs d'une femme en travail; Les spasmes m'empêchent d'entendre, Le tremblement m'empêche de voir.

4 Mon coeur est troublé, La terreur s'empare de moi; La nuit de mes plaisirs devient une nuit d'épouvante.

5 On dresse la table, la garde veille, on mange, on boit... Debout, princes! oignez le bouclier!

6 Car ainsi m'a parlé le Seigneur: Va, place la sentinelle; Qu'elle annonce ce qu'elle verra. -

7 Elle vit de la cavalerie, des cavaliers deux à deux, Des cavaliers sur des ânes, des cavaliers sur des chameaux; Et elle était attentive, très attentive.

8 Puis elle s'écria, comme un lion: Seigneur, je me tiens sur la tour toute la journée, Et je suis à mon poste toutes les nuits;

9 Et voici, il vient de la cavalerie, des cavaliers deux à deux! Elle prit encore la parole, et dit: Elle est tombée, elle est tombée, Babylone, Et toutes les images de ses dieux sont brisées par terre! -

10 O mon peuple, qui as été battu comme du grain dans mon aire! Ce que j'ai appris de l'Eternel des armées, Dieu d'Israël, Je vous l'ai annoncé.

11 Oracle sur Duma. On me crie de Séir: Sentinelle, que dis-tu de la nuit? Sentinelle, que dis-tu de la nuit?

12 La sentinelle répond: Le matin vient, et la nuit aussi. Si vous voulez interroger, interrogez; Convertissez-vous, et revenez.

13 Oracle sur l'Arabie. Vous passerez la nuit dans les broussailles de l'Arabie, Caravanes de Dedan!

14 Portez de l'eau à ceux qui ont soif; Les habitants du pays de Théma Portent du pain aux fugitifs.

15 Car ils fuient devant les épées, Devant l'épée nue, devant l'arc tendu, Devant un combat acharné.

16 Car ainsi m'a parlé le Seigneur: Encore une année, comme les années d'un mercenaire, Et c'en est fait de toute la gloire de Kédar.

17 Il ne restera qu'un petit nombre des vaillants archers, fils de Kédar, Car l'Eternel, le Dieu d'Israël, l'a déclaré.

1 Ennussana autiomaasta, joka on meren äärellä. Niin kuin Negevin autiomaassa tuulenpyörre pyörrettä ajaa, niin jokin nousee autiomaasta, kauhistavasta maasta.

2 Ankara näky on minulle annettu: -- Petturi pettää, ryöstäjä ryöstää. Ylös, Elam! Käy kimppuun, Meedia! Huokausten aiheesta minä teen lopun.

3 Tämän näyn tähden minä kivusta käperryn, tuskat tarttuvat minuun kuin synnyttäjän tuskat. Mitä kuulin, se vie mielen, mitä näin, se vie näön.

4 Sydämeni vavahtelee, värinä valtaa jäsenet. Illan viileä henkäys, jota ennen odotin, tuo nyt kauhun puistatuksen.

5 Pöytää siellä katetaan, istuintyynyjä asetellaan, syödään ja juodaan. Silloin: -- Jalkeille, ruhtinaat, öljytkää kilpenne taistelukuntoon!

6 Näin minua kehotti Herra: -- Käske tähystäjä vartioon, hän kertokoon mitä näkee.

7 Jos näkee sotavaunuja, parivaljakkoja, aasien jonoja, kamelijonoja, hän tarkkana tarkatkoon silloin, hyvin tarkkana.

8 Ja hetki tuli, tähystäjä huusi: -- Tähystyspaikalla, herrani, olen seissyt päivästä päivään, vartiopaikallani olen viettänyt kaikki yöt,

9 ja tuolla ne nyt tulevat, miesten jonot ja parivaljakot! Ja hän huusi: -- Kaatunut, kaatunut on Babylon, kaikki sen jumalien patsaat ovat murskana maassa!

10 Kansani, poljettu ja tantereella puitu! Minkä minulle ilmoitti Herra Sebaot, Israelin Jumala, sen olen teille kertonut.

11 Ennussana Dumasta. Minulle huutaa ääni Seiristä: -- Vartija, kauanko yötä on vielä? -- Vartija, kauanko yötä vielä?

12 Vartija vastaa: -- Aamu on tullut, silti on yö. Jos teillä on kysyttävää, niin kysykää, tulkaa uudelleen!

13 Ennussana Arabiasta. Yöpykää pensaikon suojaan Suurella aavikolla, te dedanilaisten karavaanit.

14 Tulkaa janoisia vastaan vettä tuoden, te Teman keitaan asukkaat! Tulkaa pakolaisia vastaan, tuokaa heille leipää,

15 sillä he pakenevat miekkoja, paljastettua miekkaa ja jännitettyä jousta, sodan ankaruutta.