1 La parole qui fut adressée à Jérémie de la part de l'Eternel, en ces mots:

2 Ainsi parle l'Eternel, le Dieu d'Israël: Ecris dans un livre toutes les paroles que je t'ai dites.

3 Voici, les jours viennent, dit l'Eternel, où je ramènerai les captifs de mon peuple d'Israël et de Juda, dit l'Eternel; je les ramènerai dans le pays que j'ai donné à leurs pères, et ils le posséderont.

4 Ce sont ici les paroles que l'Eternel a prononcées sur Israël et sur Juda.

5 Ainsi parle l'Eternel: Nous entendons des cris d'effroi; C'est l'épouvante, ce n'est pas la paix.

6 Informez-vous, et regardez si un mâle enfante! Pourquoi vois-je tous les hommes les mains sur leurs reins, Comme une femme en travail? Pourquoi tous les visages sont-ils devenus pâles?

7 Malheur! car ce jour est grand; Il n'y en a point eu de semblable. C'est un temps d'angoisse pour Jacob; Mais il en sera délivré.

8 En ce jour-là, dit l'Eternel des armées, Je briserai son joug de dessus ton cou, Je romprai tes liens, Et des étrangers ne t'assujettiront plus.

9 Ils serviront l'Eternel, leur Dieu, Et David, leur roi, que je leur susciterai.

10 Et toi, mon serviteur Jacob, ne crains pas, dit l'Eternel; Ne t'effraie pas, Israël! Car je te délivrerai de la terre lointaine, Je délivrerai ta postérité du pays où elle est captive; Jacob reviendra, il jouira du repos et de la tranquillité, Et il n'y aura personne pour le troubler.

11 Car je suis avec toi, dit l'Eternel, pour te délivrer; J'anéantirai toutes les nations parmi lesquelles je t'ai dispersé, Mais toi, je ne t'anéantirai pas; Je te châtierai avec équité, Je ne puis pas te laisser impuni.

12 Ainsi parle l'Eternel: Ta blessure est grave, Ta plaie est douloureuse.

13 Nul ne défend ta cause, pour bander ta plaie; Tu n'as ni remède, ni moyen de guérison.

14 Tous ceux qui t'aimaient t'oublient, Aucun ne prend souci de toi; Car je t'ai frappée comme frappe un ennemi, Je t'ai châtiée avec violence, A cause de la multitude de tes iniquités, Du grand nombre de tes péchés.

15 Pourquoi te plaindre de ta blessure, De la douleur que cause ton mal? C'est à cause de la multitude de tes iniquités, Du grand nombre de tes péchés, Que je t'ai fait souffrir ces choses.

16 Cependant, tous ceux qui te dévorent seront dévorés, Et tous tes ennemis, tous, iront en captivité; Ceux qui te dépouillent seront dépouillés, Et j'abandonnerai au pillage tous ceux qui te pillent.

17 Mais je te guérirai, je panserai tes plaies, Dit l'Eternel. Car ils t'appellent la repoussée, Cette Sion dont nul ne prend souci.

18 Ainsi parle l'Eternel: Voici, je ramène les captifs des tentes de Jacob, J'ai compassion de ses demeures; La ville sera rebâtie sur ses ruines, Le palais sera rétabli comme il était.

19 Du milieu d'eux s'élèveront des actions de grâces Et des cris de réjouissance; Je les multiplierai, et ils ne diminueront pas; Je les honorerai, et ils ne seront pas méprisés.

20 Ses fils seront comme autrefois, Son assemblée subsistera devant moi, Et je châtierai tous ses oppresseurs.

21 Son chef sera tiré de son sein, Son dominateur sortira du milieu de lui; Je le ferai approcher, et il viendra vers moi; Car qui oserait de lui-même s'approcher de moi? Dit l'Eternel.

22 Vous serez mon peuple, Et je serai votre Dieu.

23 Voici, la tempête de l'Eternel, la fureur éclate, L'orage se précipite, Il fond sur la tête des méchants.

24 La colère ardente de l'Eternel ne se calmera pas, Jusqu'à ce qu'il ait accompli, exécuté les desseins de son coeur. Vous le comprendrez dans la suite des temps.

1 Jeremialle tuli Herralta tämä sana:

4 Tässä ovat sanat, jotka Herra puhui Israelille ja Juudalle.

5 Näin hän sanoi: -- Kauhun huuto kiirii: rauha on mennyttä, vain pelkoa kaikkialla!

6 Katsokaa ympärillenne: Voiko mies synnyttää? Miksi jokainen mies pitelee vatsaansa ja voihkii kuin synnyttävä nainen? Miksi kaikkien kasvot ovat kalvenneet?

7 Voi! Suuri ja kauhea on se päivä, ei ole toista sen kaltaista. Se on ahdistuksen aika Jaakobille, mutta hän pelastuu siitä.

9 vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, jonka minä annan heille kuninkaaksi.

10 -- Älä pelkää, palvelijani Jaakob, älä kauhistu, Israel, sanoo Herra. Minä pelastan sinut kaukaisesta maasta, tuon jälkeläisesi pois sieltä, missä he ovat olleet vankeina. Jaakob palaa takaisin ja elää rauhassa, huolta vailla, kun kukaan ei häntä enää uhkaa.

11 Minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra. Kansoista, joiden sekaan sinut hajotin, minä teen lopun, mutta sinua minä en tuhoa. Silti en jätä sinua rankaisematta, vaan oikeudenmukaisesti kuritan sinua.

12 Näin sanoo Herra: -- Parantumaton on sinun vammasi, Siion, polttava sinun haavasi.

13 Kukaan ei aja asiaasi, haavaasi ei lääkitä, se ei arpeudu.

14 Kaikki rakastajasi ovat unohtaneet sinut, eivät he sinusta välitä. Minä olen lyönyt sinua kuin vihollinen, olen kurittanut sinua kovalla kädellä monien rikoksiesi ja lukemattomien syntiesi tähden.

15 Miksi valitat vammojasi, itket tuskaasi, joka ei hellitä? Monien rikoksiesi ja lukemattomien syntiesi tähden minä olen tämän sinulle tehnyt.

16 Mutta kaikki, jotka ovat sinua syöneet, joutuvat itse surman suuhun, kaikki, jotka ovat sinua sortaneet, joutuvat itse vankeuteen. Kaikki, jotka ovat sinua ryöstäneet, joutuvat itse ryöstettäviksi, kaikki, jotka ovat sinua saalistaneet, minä annan saalistettaviksi.

18 Näin sanoo Herra: -- Minä pystytän jälleen Jaakobin teltat, minä armahdan hänen asuinsijojaan. Kaupunki rakennetaan kukkulalleen, palatsi on seisova entisellä paikallaan.

19 Sieltä kajahtaa ylistyslaulu, kuuluu iloitsevien ihmisten ääni. Minä annan kansani kasvaa, se ei enää vähene. Minä nostan sen jälleen kunniaan, sitä ei enää halveksita.

20 Silloin Jaakobin jälkeläiset elävät niin kuin minun kansani ennen eli. Heidän joukkonsa seisoo koolla vahvana minun kasvojeni edessä, mutta heidän sortajiaan minä rankaisen.

21 Heidän valtiaansa on nouseva heidän omasta joukostaan, heidän hallitsijansa on oleva yksi heistä. Minä annan hänen lähestyä itseäni, ja hän astuu eteeni. Kuka voisi niin tehdä vaarantamatta henkeään, ellen minä sallisi hänen tulla? sanoo Herra.

22 Silloin te olette jälleen minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.

23 -- Katsokaa Herran myrskyä! Viha nousee, pyörremyrsky puhkeaa, rajuilma riehuu jumalattomien pään päällä!

24 Herran hehkuva viha ei asetu, ennen kuin hän on vienyt loppuun aikeensa ja päätöksensä. Vielä tulee aika, jolloin te sen tajuatte.