1 Paroles du roi Lemuel. Sentences par lesquelles sa mère l'instruisit.

2 Que te dirai-je, mon fils? que te dirai-je, fils de mes entrailles? Que te dirai-je, mon fils, objet de mes voeux?

3 Ne livre pas ta vigueur aux femmes, Et tes voies à celles qui perdent les rois.

4 Ce n'est point aux rois, Lemuel, Ce n'est point aux rois de boire du vin, Ni aux princes de rechercher des liqueurs fortes,

5 De peur qu'en buvant ils n'oublient la loi, Et ne méconnaissent les droits de tous les malheureux.

6 Donnez des liqueurs fortes à celui qui périt, Et du vin à celui qui a l'amertume dans l'âme;

7 Qu'il boive et oublie sa pauvreté, Et qu'il ne se souvienne plus de ses peines.

8 Ouvre ta bouche pour le muet, Pour la cause de tous les délaissés.

9 Ouvre ta bouche, juge avec justice, Et défends le malheureux et l'indigent.

10 Qui peut trouver une femme vertueuse? Elle a bien plus de valeur que les perles.

11 Le coeur de son mari a confiance en elle, Et les produits ne lui feront pas défaut.

12 Elle lui fait du bien, et non du mal, Tous les jours de sa vie.

13 Elle se procure de la laine et du lin, Et travaille d'une main joyeuse.

14 Elle est comme un navire marchand, Elle amène son pain de loin.

15 Elle se lève lorsqu'il est encore nuit, Et elle donne la nourriture à sa maison Et la tâche à ses servantes.

16 Elle pense à un champ, et elle l'acquiert; Du fruit de son travail elle plante une vigne.

17 Elle ceint de force ses reins, Et elle affermit ses bras.

18 Elle sent que ce qu'elle gagne est bon; Sa lampe ne s'éteint point pendant la nuit.

19 Elle met la main à la quenouille, Et ses doigts tiennent le fuseau.

20 Elle tend la main au malheureux, Elle tend la main à l'indigent.

21 Elle ne craint pas la neige pour sa maison, Car toute sa maison est vêtue de cramoisi.

22 Elle se fait des couvertures, Elle a des vêtements de fin lin et de pourpre.

23 Son mari est considéré aux portes, Lorsqu'il siège avec les anciens du pays.

24 Elle fait des chemises, et les vend, Et elle livre des ceintures au marchand.

25 Elle est revêtue de force et de gloire, Et elle se rit de l'avenir.

26 Elle ouvre la bouche avec sagesse, Et des instructions aimables sont sur sa langue.

27 Elle veille sur ce qui se passe dans sa maison, Et elle ne mange pas le pain de paresse.

28 Ses fils se lèvent, et la disent heureuse; Son mari se lève, et lui donne des louanges:

29 Plusieurs filles ont une conduite vertueuse; Mais toi, tu les surpasses toutes.

30 La grâce est trompeuse, et la beauté est vaine; La femme qui craint l'Eternel est celle qui sera louée.

31 Récompensez-la du fruit de son travail, Et qu'aux portes ses oeuvres la louent.

1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.

2 Poikani, sinä, jonka synnytin, jota rukoilin, kuule tämä:

3 Älä tuhlaa voimaasi naisiin, älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.

4 Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.

5 Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.

6 Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.

7 Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.

8 Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille.

9 Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.

10 Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.

11 Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.

12 Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.

13 Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.

14 Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin.

15 Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.

16 Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.

17 Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.

18 Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään.

19 Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.

20 Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.

21 Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.

22 Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.

23 Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.

24 Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.

25 Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.

26 Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.

27 Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.

28 Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:

29 Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.

30 Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!

31 Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!