1 Jumalan liitonarkku tuotiin keskelle telttaa, jonka Daavid oli pystyttänyt sitä varten, ja Jumalan edessä uhrattiin polttouhreja ja yhteysuhreja.

2 Uhritoimituksen päätettyään Daavid siunasi kansan Herran nimeen

3 ja jakoi kaikille israelilaisille, miehille ja naisille, kullekin uhrileivän, yhden osuuden uhrilihasta ja hunajaleivonnaisen.

4 Daavid määräsi muutamia leeviläisiä suorittamaan palvelusta Herran arkun edessä ja ylistäen laulamaan Herran, Israelin Jumalan, kiitosta.

5 Heidän johtajanaan oli Asaf, ja hänestä seuraavana oli Sakarja. Sitten olivat Jaasiel, Semiramot, Jehiel, Mattitja, Eliab, Benaja, Obed-Edom ja Jeiel, jotka soittivat harppua ja lyyraa. Asaf helisytti symbaaleja,

6 ja papit Benaja ja Jahasiel puhalsivat koko ajan torvea Jumalan liitonarkun edessä.

7 Tuona päivänä Daavid asetti Asafin ja hänen veljensä ensimmäistä kertaa laulamaan Herralle tätä ylistystä:

8 -- Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!

9 Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.

10 Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!

11 Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.

12 Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen suuret tekonsa ja hänen tuomionsa,

13 te Israelin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.

14 Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.

15 Muistakaa aina hänen liittonsa, tuhansille sukupolville annettu lupaus,

16 liitto, jonka hän teki Abrahamin kanssa, vala, jonka hän vannoi Iisakille.

17 Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.

19 Kun teitä oli vain pieni määrä, kun olitte vain vähäinen joukko muukalaisia,

20 kun vaelsitte kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen,

21 hän ei antanut kenenkään sortaa teitä. Teidän tähtenne hän varoitti kuninkaita:

22 Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.

23 Laulakaa Herralle, koko maanpiiri! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan!

24 Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kansoille, jotka eivät häntä tunne.

25 Suuri on Herra, ylistäkää häntä! Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.

26 Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, mutta Herra on taivaitten luoja.

27 Hänen on loisto ja hänen on kunnia, hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.

28 Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima,

29 tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen eteensä, kumartakaa hänen pyhää kirkkauttaan!

30 Vaviskoon koko maailma ja pelätköön häntä. Hän loi maan, joka pysyy eikä horju.

31 Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!

32 Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoot maa ja sen luodut,

33 humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, sillä hän tulee tuomaan oikeutta maan päälle.

34 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

35 Sanokaa: Auta meitä, pelastuksen Jumala, saata meidät yhteen, pelasta meidät kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

37 Daavid määräsi Asafin ja hänen sukunsa miehet jatkuvasti hoitamaan palvelusta Herran liitonarkun edessä sen mukaan kuin kullekin päivälle oli määrätty.

38 Obed-Edom, Jedutunin poika, ja hänen sukunsa miehet, yhteensä kuusikymmentäkahdeksan, sekä Hosa asetettiin portinvartijoiksi.

39 Pappi Sadokin ja hänen sukuaan olevat papit Daavid määräsi jäämään Herran pyhäkköteltan luo Gibeonin kukkulalle.

40 Heidän tuli aamuin ja illoin uhrata polttouhrialttarilla Herralle polttouhreja sen mukaan kuin on määrätty laissa, jonka Herra on antanut israelilaisille.

42 Torvet ja symbaalit, joita soittajat käyttivät, sekä soittimet, joilla säestettiin pyhiä lauluja, olivat Hemanin ja Jedutunin hallussa. Jedutunin suvun miehet olivat portinvartijoina.

43 Sitten kaikki lähtivät kotiinsa, ja myös Daavid palasi perheensä luo.

1 Trouxeram, pois, a arca de Deus e a colocaram no meio da tenda que Davi lhe tinha armado; e ofereceram holocaustos e sacrifícios pacíficos perante Deus.

2 Tendo Davi acabado de oferecer os holocaustos e sacrifícios pacíficos, abençoou o povo em nome do Senhor.

3 Então repartiu a todos em Israel, tanto a homens como a mulheres, a cada um, um pão, um pedaço de carne e um bolo de passas.

4 Também designou alguns dos levitas por ministros perante a arca do Senhor, para celebrarem, e para agradecerem e louvarem ao Senhor Deus de Israel, a saber:

5 Asafe, o chefe, e Zacarias, o segundo depois dele; Jeiel, Semiramote, Jeiel, Matitias, Eliabe, Benaías, Obede-Edom e Jeiel, com alaúdes e com harpas; e Asafe se fazia ouvir com címbalos;

6 e Benaías e Jaaziel, os sacerdotes, tocavam trombetas continuamente perante a arca do pacto de Deus.

7 Foi nesse mesmo dia que Davi, pela primeira vez, ordenou que pelo ministério de Asafe e de seus irmãos se dessem ações de graças ao Senhor, nestes termos:

8 Louvai ao Senhor, invocai o seu nome; fazei conhecidos entre os povos os seus feitos.

9 Cantai-lhe, salmodiai-lhe, falai de todas as suas obras maravilhosas.

10 Gloriai-vos no seu santo nome; alegre-se o coração dos que buscam ao Senhor.

11 Buscai ao Senhor e a sua força; buscai a sua face continuamente.

12 Lembrai-vos das obras maravilhosas que ele tem feito, dos seus prodígios, e dos juízos da sua boca,

13 vós, descendência de Israel, seus servos, vós, filhos de Jacó, seus eleitos.

14 Ele é o Senhor nosso Deus; em toda a terra estão os seus juízos.

15 Lembrai-vos perpetuamente do seu pacto, da palavra que prescreveu para mil gerações;

16 do pacto que fez com Abraão, do seu juramento a Isaque,

17 o qual também a Jacó confirmou por estatuto, e a Israel por pacto eterno,

18 dizendo: A ti te darei a terra de Canaã, quinhão da vossa herança.

19 Quando eram poucos em número, sim, mui poucos, e estrangeiros na terra,

20 andando de nação em nação, e dum reino para outro povo,

21 a ninguém permitiu que os oprimisse, e por amor deles repreendeu reis,

22 dizendo: Não toqueis os meus ungidos, e não façais mal aos meus profetas.

23 Cantai ao Senhor em toda a terra; proclamai de dia em dia a sua salvação.

24 Publicai entre as nações a sua gloria, entre todos os povos as suas maravilhas.

25 Porque grande é o Senhor, e mui digno de louvor; também é mais temível do que todos os deuses.

26 Pois todos os deuses dos povos são ídolos, porém o Senhor fez os céus.

27 Diante dele há honra e majestade; há força e alegria no seu lugar.

28 Tributai ao Senhor, ó famílias dos povos, tributai ao Senhor glória e força.

29 Tributai ao Senhor a glória devida ao seu nome; trazei presentes, e vinde perante ele; adorai ao Senhor vestidos de trajes santos.

30 Trema diante dele toda a terra; o mundo se acha firmado, de modo que se não pode abalar.

31 Alegre-se o céu, e regozije-se a terra; e diga-se entre as nações: O Senhor reina.

32 Brama o mar e a sua plenitude; exulte o campo e tudo o que nele há;

33 então jubilarão as árvores dos bosques perante o Senhor, porquanto vem julgar a terra.

34 Dai graças ao Senhor, porque ele é bom; porque a sua benignidade dura para sempre.

35 E dizei: Salva-nos, ó Deus da nossa salvação, e ajunta-nos, e livra-nos das nações, para que demos graças ao teu santo nome, e exultemos no teu louvor.

36 Bendito seja o Senhor Deus de Israel, de eternidade a eternidade. Então todo o povo disse: Amém! e louvou ao Senhor.

37 Davi, pois, deixou ali, diante da arca do pacto do Senhor, Asafe e seus irmãos, para ministrarem continuamente perante a arca, segundo a exigência de cada dia.

38 Também deixou Obeede-Edom , com seus irmãos, sessenta e oito; Obede-Edomsa filho de Jedútum e Hosa, para serem porteiros;

39 e deixou Zadoque, o sacerdote, e seus irmãos, os sacerdotes, diante do tabernáculo do Senhor, no alto que havia em Gibeão,

40 para oferecerem holocaustos ao Senhor continuamente, pela manhã e à tarde, sobre o altar dos holocaustos; e isto segundo tudo o que está escrito na lei que o Senhor tinha ordenado a Israel;

41 e com eles Hemã, e Jedútum e os demais escolhidos, que tinham sido nominalmente designados, para darem graças ao Senhor, porque a sua benignidade dura para sempre.

42 Estavam Hemã e Jedútun encarregados das trombetas e dos címbalos para os que os haviam de tocar, e dos outros instrumentos para os cânticos de Deus; e os filhos de Jedútun estavam à porta.

43 Então todo o povo se retirou, cada um para a sua casa; e Davi voltou para abençoar a sua casa.