1 Kun Salomo oli saanut valmiiksi Herran temppelin, oman palatsinsa ja kaiken muun, mitä hän oli suunnitellut,

2 Herra ilmestyi hänelle uudelleen, samalla tavoin kuin aikaisemmin Gibeonissa.

4 Jos sinä vaellat minun teitäni yhtä ehjin ja vilpittömin mielin kuin isäsi Daavid, jos teet kaiken käskyjeni mukaan ja noudatat minun säädöksiäni ja lakejani,

5 minä pidän ajasta aikaan pystyssä sinun kuninkaallisen valtaistuimesi. Olenhan sanonut isällesi Daavidille, että Israelin valtaistuimella on aina oleva hänen sukuunsa kuuluva mies.

7 niin minä hävitän Israelin kansan tästä maasta, jonka olen sille antanut. Temppelin, jonka olen nimelleni pyhittänyt, minä hylkään ja hävitän, ja kaikkien kansojen parissa Israelista tulee pilkan kohde ja varoittava esimerkki.

8 Tästä temppelistä tulee sellainen rauniokasa, että jokainen ohikulkija tyrmistyy ja kysyy: 'Miksi Herra on tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?'

10 Salomolta meni kaksikymmentä vuotta kahteen suureen rakennustyöhön, Herran temppelin ja oman palatsinsa rakentamiseen.

11 Tyroksen kuningas Hiram avusti Salomoa toimittamalla hänelle setriä, sypressipuuta ja kultaa niin paljon kuin Salomo halusi. Niinpä kuningas Salomo työn päätyttyä antoi Hiramille Galileasta kaksikymmentä kaupunkia.

12 Hiram lähti Tyroksesta katsomaan näitä kaupunkeja, jotka Salomo oli hänelle antanut, mutta ne eivät olleet hänelle mieleen.

14 Hiram oli lähettänyt kuninkaalle satakaksikymmentä talenttia kultaa.

15 Kun kuningas Salomo rakensi Herran temppeliä ja omaa palatsiaan, Milloa ja Jerusalemin muureja ja Hasoria, Megiddoa ja Geseriä, hän määräsi työvelvollisuuden.

16 Farao, Egyptin kuningas, oli valloittanut Geserin. Hän oli polttanut sen, surmannut siellä asuvat kanaanilaiset ja antanut sitten kaupungin myötäjäisiksi tyttärelleen, Salomon vaimolle.

17 Salomo rakensi Geserin uudelleen. Samoin hän rakensi alemman Bet-Horonin,

18 Negevissä sijaitsevat Baalatin ja Tamarin kaupungit

19 sekä ne kaupungit, joissa hän piti varastojaan, vaunujaan ja hevosiaan. Hän rakensi myös kaikkea muuta, mitä näki hyväksi, Jerusalemiin, Libanoniin ja koko sille alueelle, jota hän hallitsi.

20 Salomo määräsi, että kaikkien jäljellä olevien amorilaisten, heettiläisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten, kaikkien, jotka eivät olleet israelilaisia, oli tehtävä verotyötä.

21 Israelilaiset eivät olleet pystyneet tuhoamaan heitä kaikkia, ja niin heidän jälkeläisiään oli yhä maassa. Heidän on tehtävä verotyötä vielä tänäkin päivänä.

22 Israelilaisista Salomo ei pannut ketään orjan asemaan. He palvelivat sotilaina, kuninkaan virkamiehinä ja päällikköinä sekä hänen sotavaunujensa päällikköinä, taistelijoina ja ajajina.

23 Töiden valvojina Salomolla oli viisisataaviisikymmentä virkamiestä. Työvelvolliset olivat heidän alaisiaan.

24 Kun faraon tytär oli muuttanut Daavidin kaupungista omaan palatsiinsa, jonka Salomo oli hänelle rakentanut, kuningas ryhtyi heti rakentamaan Milloa.

25 Kolmesti vuodessa Salomo uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja alttarilla, jonka hän oli Herralle rakentanut, ja suitsutti Herran edessä. Temppeli oli silloin jo valmis.

26 Kuningas Salomo rakensi myös laivaston Esjon- Geberissä, joka on Edomin maassa Kaislameren rannalla lähellä Eilatia.

27 Hiram lähetti laivastoon Salomon väen avuksi omia miehiään, jotka olivat kokeneita merenkulkijoita.

28 He purjehtivat Ofiriin ja toivat sieltä kuningas Salomolle neljäsataakaksikymmentä talenttia kultaa.

1 Sucedera pois que, tendo Salomão acabado de edificar a casa do Senhor, e a casa do rei, e tudo quanto lhe aprouve fazer,

2 apareceu-lhe o Senhor segunda vez, como lhe tinha aparecido em Gibeão.

3 E o Senhor lhe disse: Ouvi a tua oração e a tua súplica, que fizeste perante mim; santifiquei esta casa que edificaste, a fim de pôr ali o meu nome para sempre; e os meus olhos e o meu coração estarão ali todos os dias.

4 Ora, se tu andares perante mim como andou Davi, teu pai, com inteireza de coração e com eqüidade, fazendo conforme tudo o que te ordenei, e guardando os meus estatutos e as minhas ordenanças,

5 então confirmarei o trono de teu reino sobre Israel para sempre, como prometi a teu pai Davi, dizendo: Não te faltará varão sobre o trono de Israel.

6 Se, porém, vós e vossos filhos de qualquer maneira vos desviardes e não me seguirdes, nem guardardes os meus mandamentos e os meus estatutos, que vos tenho proposto, mas fordes, e servirdes a outros deuses, curvando-vos perante eles,

7 então exterminarei a Israel da terra que lhe dei; e a esta casa, que santifiquei a meu nome, lançarei longe da minha presença, e Israel será por provérbio e motejo entre todos os povos.

8 E desta casa, que é tão exaltada, todo aquele que por ela passar pasmará e assobiará, e dirá: Por que fez o Senhor assim a esta terra e a esta casa?

9 E lhe responderão: E porque deixaram ao Senhor seu Deus, que tirou da terra do Egito a seus pais, e se apegaram a deuses alheios, e perante eles se encurvaram, e os serviram; por isso o Senhor trouxe sobre eles todo este mal.

10 Ao fim dos vinte anos em que Salomão edificara as duas casas, a casa do Senhor e a casa do rei,

11 como Hirão, rei de Tiro, trouxera a Salomão madeira de cedro e de cipreste, e ouro segundo todo o seu desejo, deu o rei Salomão a Hirão vinte cidades na terra da Galiléia.

12 Hirão, pois, saiu de Tiro para ver as cidades que Salomão lhe dera; porém não lhe agradaram.

13 Pelo que disse: Que cidades são estas que me deste, irmão meu? De sorte que são chamadas até hoje terra de Cabul.

14 Hirão enviara ao rei cento e vinte talentos de ouro.

15 A razão da leva de gente para trabalho forçado que o rei Salomão fez é esta: edificar a casa do Senhor e a sua própria casa, e Milo, e o muro de Jerusalém, como também Hazor, e Megido, e Gezer.

16 Pois Faraó, rei do Egito, tendo subido, tomara a Gezer e a queimara a fogo, e matando os cananeus que moravam na cidade, dera-a em dote a sua filha, mulher de Salomão.

17 Salomão edificou Gezer, Bete-Horom a baixa,

18 Baalate, Tamar no deserto daquela terra,

19 como também todas as cidades-armazéns que Salomão tinha, as cidades dos carros as cidades dos cavaleiros, e tudo o que Salomão quis edificar em Jerusalém, no Líbano, e em toda a terra de seu domínio.

20 Quanto a todo o povo que restou dos amorreus, dos heteus, dos perizeus, dos heveus e dos jebuseus, que não eram dos filhos de Israel,

21 a seus filhos, que restaram depois deles na terra, os quais os filhos de Israel não puderam destruir totalmente, Salomão lhes impôs tributo de trabalho forçado, até hoje.

22 Mas dos filhos de Israel não fez Salomão escravo algum; porém eram homens de guerra, e seus servos, e seus príncipes, e seus capitães, e chefes dos seus carros e dos seus cavaleiros.

23 Estes eram os chefes dos oficiais que estavam sobre a obra de Salomão, quinhentos e cinqüenta, que davam ordens ao povo que trabalhava na obra.

24 Subiu, porém, a filha de Faraó da cidade de Davi à sua casa, que Salomão lhe edificara; então ele edificou Milo.

25 E Salomão oferecia três vezes por ano holocaustos e ofertas pacíficas sobre a altar que edificara ao Senhor, queimando com eles incenso sobre o altar que estava perante o Senhor, depois que acabou de edificar a casa.

26 Também o rei Salomão fez uma frota em Eziom-Geber, que está junto a Elote, na praia do Mar Vermelho, na terra de Edom.

27 Hirão mandou com aquela frota, em companhia dos servos de Salomão, os seus próprios servos, marinheiros que conheciam o mar;

28 os quais foram a Ofir, e tomaram de lá quatrocentos e vinte talentos de ouro, que trouxeram ao rei Salomão.