1 Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:

2 -- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.

3 Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.

4 Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.

5 Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,

6 tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

7 Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.

8 Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.

9 Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

10 Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,

11 hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

12 Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.

13 Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.

14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,

15 hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.

16 Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.

17 Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

18 Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

19 He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.

20 Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.

21 Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

22 Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.

23 Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.

24 Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.

25 Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.

26 Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,

27 puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.

28 Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.

29 Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.

30 Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.

31 Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

32 Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?

33 Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,

34 hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

35 Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.

36 Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,

37 sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.

38 Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,

39 minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.

40 Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

41 Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

42 He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

43 Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.

44 Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

45 Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,

46 heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!

48 Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,

49 hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.

50 Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.

51 Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.

1 Davi dirigiu ao Senhor as palavras deste cântico, no dia em que o Senhor o livrou das mãos de todos os seus inimigos e das mãos de Saul, dizendo:

2 O Senhor é o meu rochedo, a minha fortaleza e o meu libertador.

3 É meu Deus, a minha rocha, nele confiarei; é o meu escudo, e a força da minha salvação, o meu alto retiro, e o meu refúgio. O meu Salvador; da violência tu me livras.

4 Ao Senhor invocarei, pois é digno de louvor; assim serei salvo dos meus inimigos.

5 As ondas da morte me cercaram, as torrentes de Belial me atemorizaram.

6 Cordas do Seol me cingiram, laços de morte me envolveram.

7 Na minha angústia invoquei ao Senhor; sim, a meu Deus clamei; do seu templo ouviu ele a minha voz, e o meu clamor chegou aos seus ouvidos.

8 Então se abalou e tremeu a terra, os fundamentos dos céus se moveram; abalaram-se porque ele se irou.

9 Das suas narinas subiu fumaça, e da sua boca um fogo devorador, que pôs carvões em chamas.

10 Ele abaixou os céus, e desceu; e havia escuridão debaixo dos seus pés.

11 Montou num querubim, e voou; apareceu sobre as asas do vento.

12 E por tendas pôs trevas ao redor de si, ajuntamento de águas, espessas nuvens do céu.

13 Pelo resplendor da sua presença acenderam-se brasas de fogo.

14 Do céu trovejou o Senhor, o Altíssimo fez soar a sua voz.

15 Disparou flechas, e os dissipou; raios, e os desbaratou.

16 Então apareceram as profundezas do mar; os fundamentos do mundo se descobriram, pela repreensão do Senhor, pelo assopro do vento das suas narinas.

17 Estendeu do alto a sua mão e tomou-me; tirou-me das muitas águas.

18 Livrou-me do meu possante inimigo, e daqueles que me odiavam; porque eram fortes demais para mim.

19 Encontraram-me no dia da minha calamidade, porém o Senhor se fez o meu esteio.

20 Conduziu-me para um lugar espaçoso; livrou-me, porque tinha prazer em mim.

21 Recompensou-me o Senhor conforme a minha justiça; conforme a pureza e minhas mãos me retribuiu.

22 Porque guardei os caminhos do Senhor, e não me apartei impiamente do meu Deus.

23 Pois todos os seus preceitos estavam diante de mim, e dos seus estatutos não me desviei.

24 Fui perfeito para com ele, e guardei-me da minha iniqüidade.

25 Por isso me retribuiu o Senhor conforme a minha justiça, conforme a minha pureza diante dos meus olhos.

26 Para com o benigno te mostras benigno; para com o perfeito te mostras perfeito,

27 para com o puro te mostras puro, mas para com o perverso te mostras avesso.

28 Livrarás o povo que se humilha, mas teus olhos são contra os altivos, e tu os abaterás.

29 Porque tu, Senhor, és a minha candeia; e o Senhor alumiará as minhas trevas.

30 Pois contigo passarei pelo meio dum esquadrão; com o meu Deus transporei um muro.

31 Quanto a Deus, o seu caminho é perfeito, e a palavra do Senhor é fiel; é ele o escudo de todos os que nele se refugiam.

32 Pois quem é Deus, senão o Senhor? e quem é rocha, senão o nosso Deus?

33 Deus é a minha grande fortaleza; e ele torna perfeito o meu caminho.

34 Faz ele os meus pés como os das gazelas, e me põe sobre as minhas alturas.

35 Ele instrui as minhas mãos para a peleja, de modo que os meus braços podem entesar um arco de bronze.

36 Também me deste o escudo da tua salvação, e tua brandura me engrandece.

37 Alargaste os meus passos debaixo de mim, e não vacilaram os meus artelhos.

38 Persegui os meus inimigos e os destruí, e nunca voltei atrás sem que os consumisse.

39 Eu os consumi, e os atravessei, de modo que nunca mais se levantaram; sim, cairam debaixo dos meus pés.

40 Pois tu me cingiste de força para a peleja; prostraste debaixo de mim os que se levantaram contra mim.

41 Fizeste que me voltassem as costas os meus inimigos, aqueles que me odiavam, para que eu os destruísse.

42 Olharam ao redor, mas não houve quem os salvasse; clamaram ao Senhor, mas ele não lhes respondeu.

43 Então os moí como o pó da terra; como a lama das ruas os trilhei e dissipei.

44 Também me livraste das contendas do meu povo; guardaste-me para ser o cabeça das nações; um povo que eu não conhecia me serviu.

45 Estrangeiros, com adulação, se submeteram a mim; ao ouvirem de mim, me obedeceram.

46 Os estrangeiros desfaleceram e, tremendo, sairam os seus esconderijos.

47 O Senhor vive; bendita seja a minha rocha, e exaltado seja Deus, a rocha da minha salvação,

48 o Deus que me deu vingança, e sujeitou povos debaixo de mim,

49 e me tirou dentre os meus inimigos; porque tu me exaltaste sobre os meus adversários; tu me livraste do homem violento.

50 Por isso, ó Senhor, louvar-te-ei entre as nações, e entoarei louvores ao teu nome.

51 Ele dá grande livramento a seu rei, e usa de benignidade para com o seu ungido, para com Davi e a sua descendência para sempre.