1 Nämä ovat Daavidin viimeiset sanat: -- Näin sanoo Daavid, Iisain poika, näin sanoo mies, jonka Korkein on korottanut, Jaakobin Jumalan voideltu, hän, jota Israelin laulut ylistävät:
2 Herran henki puhuu minun kauttani, hänen sanansa on minun kielelläni.
5 Eikö näin ole Jumalan edessä minun sukuni laita? Hän on solminut kanssani ikuisen liiton, hyvin säädetyn, kestävän ja lujan. Mikä on minulle avuksi ja mitä toivon, sen kaiken hän sallii menestyä.
6 Mutta kelvottomat ovat kuin ohdakkeet, jotka viskataan pois, joita kukaan ei ota käteensä.
7 Niihin kosketaan vain raudalla ja keihäänvarrella. Tulenliekeissä ne poltetaan.
8 Nämä ovat Daavidin parhaiden soturien nimet: Hakmonilainen Isboset, kolmesta suurimmasta soturista ensimmäinen. Hänen raivoisa sotakirveensä kaatoi yhdellä kertaa kahdeksansataa miestä.
9 Seuraava oli ahoahilainen Eleasar, Dodon poika, joka hänkin kuului kolmen suurimman soturin joukkoon. Hän oli Daavidin mukana Pas-Dammimissa, jonne filistealaiset olivat kokoontuneet sotaretkellään. Kun israelilaiset lähtivät pakoon,
10 hän pysyi paikallaan ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä meni tunnottomaksi ja kouristui kiinni miekkaan. Herra antoi sinä päivänä suuren voiton, ja kun sotilaat palasivat Eleasarin luo, he pääsivät suoraan ryöstämään kaatuneita.
11 Seuraava oli hararilainen Samma, Agen poika. Filistealaiset olivat kokoontuneet Lehiin, jossa oli virnaa kasvava pelto. Israelilaiset pakenivat filistealaisten tieltä,
12 mutta Samma asettui keskelle peltoa, puolusti sitä ja löi filistealaiset. Näin Herra antoi suuren voiton.
13 Kolmenkymmenen päällikön joukosta lähti kerran kolme Daavidin luo vuoristoon, Adullamin luolalle. Filistealaisten joukko oli silloin leirissä Refaiminlaaksossa.
14 Daavid oli turvapaikassaan vuorilla, ja filistealaisilla oli etuvartionsa Betlehemissä.
16 Nuo kolme soturia tunkeutuivat silloin filistealaisten leiriin, ammensivat Betlehemin porttikaivosta vettä ja toivat sen Daavidille. Mutta hän ei tahtonutkaan juoda, vaan vuodatti veden uhriksi Herralle.
18 Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, oli noiden kolmenkymmenen päällikkö. Hänen raivoisa keihäänsä kaatoi kolmesataa miestä, ja hänet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla.
19 Noiden kolmenkymmenen joukossa hän oli maineikkain, ja hän oli heidän päällikkönsä, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja.
20 Benaja, Jojadan poika Kabseelista, oli mahtava mies ja teki monia urotöitä. Hän surmasi kaksi moabilaista urhoa, ja kerran lumituiskun aikana hän laskeutui vesisäiliöön ja tappoi siellä leijonan.
21 Hän surmasi myös erään isokokoisen egyptiläisen. Tällä oli kädessään keihäs, ja Benaja meni sauva kädessä häntä vastaan, tempasi häneltä keihään ja tappoi hänet sillä.
22 Tällaisia tekoja teki Benaja, Jojadan poika, ja hänet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla.
23 Noiden kolmenkymmenen joukossa hän oli maineikkaimpia, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja. Daavid asetti hänet henkivartiostonsa päälliköksi.
24 Noiden kolmenkymmenen joukossa oli myös Asael, Joabin veli, sekä betlehemiläinen Elhanan, Dodon poika,
25 harodilainen Samma, harodilainen Elika,
26 peletiläinen Heles, tekoalainen Ira, Ikkesin poika,
27 anatotilainen Abieser, husalainen Sibbekai,
28 ahoahilainen Salmon, netofalainen Mahrai,
29 netofalainen Heleb, Baanan poika, Ittai, Ribain poika, Benjaminin Gibeasta,
30 pireatonilainen Benaja, nahale-gaasilainen Hiddai,
31 bet-arabalainen Abi-Albon, bahurimilainen Asmavet,
32 saalbonilainen Eljahba, gunilainen Jasen,
33 hararilainen Jonatan, Samman poika, ararilainen Ahiam, Sararin poika,
34 Elifelet, Ahasbain poika, maakalainen Hefer, gilolainen Eliam, Ahitofelin poika,
35 karmelilainen Hesrai, arbilainen Paarai,
36 sobalainen Jigal, Natanin poika, gadilainen Bani,
37 ammonilainen Selek, beerotilainen Nahrai, joka oli Joabin, Serujan pojan, aseenkantaja,
38 jeteriläinen Ira, jeteriläinen Gareb
39 ja heettiläinen Uria, kaikkiaan kolmekymmentäseitsemän.
1 São estas as últimas palavras de Davi: Diz Davi, filho de Jessé, diz a homem que foi exaltado, o ungido do Deus de Jacó, o suave salmista de Israel.
2 O Espírito do Senhor fala por mim, e a sua palavra está na minha língua.
3 Falou o Deus de Israel, a Rocha de Israel me disse: Quando um justo governa sobre os homens, quando governa no temor de Deus,
4 será como a luz da manhã ao sair do sol, da manhã sem nuvens, quando, depois da chuva, pelo resplendor do sol, a erva brota da terra.
5 Pois não é assim a minha casa para com Deus? Porque estabeleceu comigo um pacto eterno, em tudo bem ordenado e seguro; pois não fará ele prosperar toda a minha salvação e todo o meu desejo?
6 Porém os ímpios todos serão como os espinhos, que se lançam fora, porque não se pode tocar neles;
7 mas qualquer que os tocar se armará de ferro e da haste de uma lança; e a fogo serão totalmente queimados no mesmo lugar.
8 São estes os nomes dos valentes de Davi: Josebe-Bassebete, o taquemonita; era este principal dos três; foi ele que, com a lança, matou oitocentos de uma vez.
9 Depois dele Eleazar, filho de Dodó, filho de Aoí, um dos três valentes que estavam com Davi, quando desafiaram os filisteus que se haviam reunido para a peleja, enquanto os homens de Israel se retiravam.
10 Este se levantou, e feriu os filisteus, até lhe cansar a mão e ficar pegada à espada; e naquele dia o Senhor operou um grande livramento; e o povo voltou para junto de Eleazar, somente para tomar o despojo.
11 Depois dele era Samá, filho de Agé, o hararita. Os filisteus se haviam ajuntado em Leí, onde havia um terreno cheio de lentilhas; e o povo fugiu de diante dos filisteus.
12 Samá, porém, pondo-se no meio daquele terreno, defendeu-o e matou os filisteus, e o Senhor efetuou um grande livramento.
13 Também três dos trinta cabeças desceram, no tempo da sega, e foram ter com Davi, à caverna de Adulão; e a tropa dos filisteus acampara no vale de Refaim.
14 Davi estava então no lugar forte, e a guarnição dos filisteus estava em Belém.
15 E Davi, com saudade, exclamou: Quem me dera beber da água da cisterna que está junto a porta de Belém!
16 Então aqueles três valentes romperam pelo arraial dos filisteus, tiraram água da cisterna que está junto a porta de Belém, e a trouxeram a Davi; porém ele não quis bebê-la, mas derramou-a perante o Senhor;
17 e disse: Longe de mim, ó Senhor, que eu tal faça! Beberia eu o sangue dos homens que foram com risco das suas vidas? De maneira que não a quis beber. Isto fizeram aqueles três valentes.
18 Ora, Abisai, irmão de Joabe, filho de Zeruia, era chefe dos trinta; e este alçou a sua lança contra trezentos, e os matou, e tinha nome entre os três.
19 Porventura não era este o mais nobre dentre os trinta? portanto se tornou o chefe deles; porém aos primeiros três não chegou.
20 Também Benaías, filho de Jeoiada, filho dum homem de Cabzeel, valoroso e de grandes feitos, matou os dois filhos de Ariel de Moabe; depois desceu, e matou um leão dentro duma cova, no tempo da neve.
21 Matou também um egípcio, homem de temível aspecto; tinha este uma lança na mão, mas Benaías desceu a ele com um cajado, arrancou-lhe da mão a lança, e com ela o matou.
22 Estas coisas fez Benaías, filho de Jeoiada, pelo que teve nome entre os três valentes.
23 Dentre os trinta ele era o mais afamado, porém aos três primeiros não chegou. Mas Davi o pôs sobre os seus guardas.
24 Asael, irmão de Joabe, era um dos trinta; El-Hanã, filho de Dodó, de Belém;
25 Samá, o harodita; Elica, o harodita;
26 Jelez, o paltita; Ira, filho de Iques, o tecoíta;
27 Abiezer, o anatotita; Mebunai, o husatita;
28 Zalmom, o aoíta; Maarai, o netofatita;
29 Helebe, filho de Baaná, o netofatita; Itai, filho de Ribai, de Gibeá dos filhos de Benjamim;
30 Benaías, o piratonita; Hidai, das torrentes de Gaás;
31 Abi-Albom, o arbatita; Azmavete, o barumita;
32 Eliabá, o saalbonita; Bene-Jásen; e Jônatas;
33 Samá, o hararita; Aião, filho de Sarar, o hararita;
34 Elifelete, filho de Acasbai, filho do maacatita; Eliã, filho de Aitofel, o gilonita;
35 Hezrai, o carmelita; Paarai, o arbita;
36 Igal, filho de Natã, de Zobá; Bani, o gadita;
37 Zeleque, o amonita; Naarai, o beerotita, o que trazia as armas de Joabe, filho de Zeruia;
38 Ira, o itrita; Garebe, o itrita;
39 Urias, o heteu; trinta e sete ao todo.