1 Tämä on se siunaus, jonka Mooses, Jumalan mies, ennen kuolemaansa lausui israelilaisille.

2 Hän sanoi: -- Herra tuli Siinailta, Seiristä hän loisti kirkkaana kuin aurinko, hän ilmestyi Paranin vuorelta ja saapui Meribat-Kadesiin. Tuli loimusi hänen oikealla puolellaan.

3 Herra rakastaa heimojaan, hän varjelee kaikkia omiaan. He laskeutuvat hänen jalkojensa juureen ja ottavat opikseen hänen sanansa.

4 Mooses antoi meille lain, perinnöksi Jaakobin seurakunnalle.

5 Jesurun sai kuninkaan, kun kansan päämiehet kokoontuivat, kun Israelin heimot olivat koolla.

6 Sitten Mooses sanoi: -- Eläköön Ruuben, älköön hänen sukunsa kuolko, vaikka vähäinen on hänen miestensä määrä.

7 Juudan hän siunasi näin: -- Kuule, Herra, Juudan huuto, tuo hänet takaisin kansansa luo. Hän taistelee kaikkien puolesta, auta sinä häntä hänen vihollisiaan vastaan.

8 Leevistä hän sanoi: -- Herra, sinä annoit urimin ja tummimin Leeville, uskolliselle palvelijallesi, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla.

10 Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille, sinun lakisi Israelille. Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua, hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi.

11 Siunaa, Herra, hänen voimaansa. Ole suopea hänen työtään kohtaan. Murskaa hänen vastustajiensa luut, lyö hänen vihamiehensä, niin etteivät he enää nouse.

12 Benjaminista hän sanoi: -- Herran lemmikki asuu turvassa. Korkein varjelee häntä alituisesti ja asuu hänen luonaan vuorten keskellä.

13 Joosefista hän sanoi: -- Herra siunatkoon hänen maataan parhaalla, mitä taivas antaa, siunatkoon kasteella ja vedellä, joka kumpuaa maan syvyyksistä,

14 parhaalla, mikä auringon voimasta kypsyy, vuodenaikojen parhailla antimilla,

15 parhaalla, mitä ikivanhat vuoret tarjoavat, mitä ikuiset kukkulat tuottavat,

16 parhaalla, mitä maa runsaudestaan antaa. Hän, joka asuu palavassa pensaassa, siunatkoon häntä suosiollaan. Kaikki tämä tulkoon Joosefin osaksi, hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.

17 Hänen esikoispoikansa on hänen ylpeytensä, sonni, jolla on sarvet kuin villihärällä. Niillä hän lävistää kansakuntia, puskee ne maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenettuhannet, sellaisia Manassen tuhatpäiset joukot.

18 Sebulonista hän sanoi: -- Iloitse, Sebulon, retkilläsi, ja sinä, Isaskar, teltoillasi.

19 He kutsuvat kansoja vuorelleen, he uhraavat siellä määräuhreja. He keräävät merten rikkauksia ja hiekkaan kätkettyjä aarteita.

20 Gadista hän sanoi: -- Ylistetty olkoon Herra, joka tekee laajaksi Gadin maan! Gad on asettunut aloilleen kuin leijona, valmiina raatelemaan käsivarren ja pään.

21 Hän valitsi itselleen parhaan osan, hän sai ruhtinaan osuuden. Kun kansan päämiehet kokoontuivat, hän teki Herralle otollisia tekoja, täytti hänen käskynsä yhdessä Israelin kanssa.

22 Danista hän sanoi: -- Dan on leijonanpentu, joka hyökkää Basanista.

23 Naftalista hän sanoi: -- Naftalilla on onnea ylen määrin, runsain mitoin Herran siunausta. Hän ottaa haltuunsa lännen ja etelän.

24 Asserista hän sanoi: -- Siunatuin kaikista pojista on Asser. Olkoon hän veljiensä suosikki, saakoon hän kahlata oliiviensa öljyssä.

25 Hänen salpansa ovat rautaa ja pronssia, hänen voimansa on uusi päivästä päivään.

26 Ei ole, Jesurun, ketään sinun Jumalasi kaltaista! Yli taivaan hän ratsastaa avuksesi, saapuu pilvien päällä suuressa voimassaan.

27 Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät.

28 Israel saa asua turvassa, Jaakobin jälkeläiset omassa rauhassaan viljan ja viinin maassa, missä taivaskin tihkuu kastetta.

29 Onnellinen olet sinä, Israel, kansa vailla vertaa! Herra auttaa sinut voittoon. Hän on kilpesi ja turvasi, voittoisa miekkasi sodassa. Sinun vihollisesi ryömivät edessäsi maassa, ja sinä tallaat heidät jalkoihisi.

1 Esta é a bênção com que Moisés, homem de Deus, abençoou os filhos de Israel antes da sua morte.

2 Disse ele: O Senhor veio do Sinai, e de Seir raiou sobre nós; resplandeceu desde o monte Parã, e veio das miríades de santos; à sua direita havia para eles o fogo da lei.

3 Na verdade ama o seu povo; todos os seus santos estão na sua mão; postos serão no meio, entre os teus pés, e cada um receberá das tuas palavras.

4 Moisés nos prescreveu uma lei, uma herança para a assembléia de Jacó.

5 E tornou-se rei em Jesurum, quando se congregaram os cabeças do povo juntamente com as tribos de Israel.

6 Viva Rúben, e não morra; e não sejam poucos os seus homens.

7 E isto é o que disse de Judá: Ouve, ó Senhor, a voz de Judá e introduze-o no meio do seu povo; com as suas mãos pelejou por si; sê tu o seu auxílio contra os seus inimigos.

8 De Levi disse: Sejam teu Tumim e teu Urim para o teu homem santo, que provaste em Massá, com quem contendeste junto às águas de Meribá;

9 aquele que disse de seu pai e de sua mãe: Nunca os vi, e não reconheceu a seus irmãos, e não conheceu a seus filhos; pois esses levitas guardaram a tua palavra e observaram o teu pacto.

10 Ensinarão os teus preceitos a Jacó, e a tua lei a Israel; chegarão incenso ao seu nariz, e porão holocausto sobre o teu altar.

11 Abençoa o seu poder, ó Senhor, e aceita a obra das suas mãos; fere os lombos dos que se levantam contra ele e o odeiam, para que nunca mais se levantem.

12 De Benjamim disse: O amado do Senhor habitará seguro junto a ele; e o Senhor o cercará o dia todo, e ele habitará entre os seus ombros.

13 De José disse: Abençoada pelo Senhor seja a sua terra, com os mais excelentes dons do céu, com o orvalho, e com as águas do abismo que jaz abaixo;

14 com os excelentes frutos do sol, e com os excelentes produtos dos meses;

15 com as coisas mais excelentes dos montes antigos, e com as coisas excelentes dos outeiros eternos;

16 com as coisas excelentes da terra, e com a sua plenitude, e com a benevolência daquele que habitava na sarça; venha tudo isso sobre a cabeça de José, sobre o alto da cabeça daquele que é príncipe entre seus irmãos.

17 Eis o seu novilho primogênito; ele tem majestade; e os seus chifres são chifres de boi selvagem; com eles rechaçará todos os povos, sim, todas as extremidades da terra. Tais são as miríades de Efraim, e tais são os milhares de Manassés.

18 De Zebulom disse: Zebulom, alegra-te nas tuas saídas; e tu, Issacar, nas tuas tendas.

19 Eles chamarão os povos ao monte; ali oferecerão sacrifícios de justiça, porque chuparão a abundância dos mares e os tesouros escondidos da areia.

20 De Gade disse: Bendito aquele que faz dilatar a Gade; habita como a leoa, e despedaça o braço, e o alto da cabeça.

21 Ele se proveu da primeira parte, porquanto ali estava reservada a porção do legislador; pelo que veio com os chefes do povo, executou a justiça do Senhor e os seus juízos para com Israel.

22 De Dã disse: Dã é cachorro de leão, que salta de Basã.

23 De Naftali disse: ó Naftali, saciado de favores, e farto da bênção do Senhor, possui o lago e o sul.

24 De Aser disse: Bendito seja Aser dentre os filhos de Israel; seja o favorecido de seus irmãos; e mergulhe em azeite o seu pé;

25 de ferro e de bronze sejam os teus ferrolhos; e como os teus dias, assim seja a tua força.

26 Não há outro, ó Jesurum, semelhante a Deus, que cavalga sobre o céu para a tua ajuda, e na sua majestade sobre as mais altas nuvens.

27 O Deus eterno é a tua habitação, e por baixo estão os braços eternos; ele lançou o inimigo de diante de ti e disse: Destrói-o.

28 Israel pois habitará seguro, a fonte de Jacó a sós, na terra de grão e de mosto; e o seu céu gotejará o orvalho.

29 Feliz és tu, ó Israel! quem é semelhante a ti? um povo salvo pelo Senhor, o escudo do teu socorro, e a espada da tua majestade; pelo que os teus inimigos te serão sujeitos, e tu pisarás sobre as suas alturas.