1 Kuollut kärpänenkin saa voiteentekijän öljyn pilaantumaan, ja vähäinen tyhmyys voi vaikuttaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.
2 Viisaan sydän vie onnea kohti, tyhmän sydän onnettomuuteen.
3 Suoralla tielläkin tyhmän ymmärrys pettää. Puheillaan hän paljastaa tyhmyytensä kaikille.
4 Jos hallitsija närkästyy sinuun, älä menetä malttiasi. Sävyisyys lievittää suuretkin hairahdukset.
5 Pahan erehdyksen olen nähnyt auringon alla, virheen, joka on vallanpitäjän syytä:
6 tyhmyys on korotettu korkealle, mutta ylhäiset ja rikkaat istuvat alhaalla.
7 Olen nähnyt palvelijoiden istuvan hevosten selässä ja ruhtinaiden käyvän jalan palvelijoiden tavoin.
8 Joka kaivaa kuoppaa, voi pudota siihen, muurin purkajaa voi purra käärme.
9 Kivenlouhija voi satuttaa itsensä kiviin, ja puunhakkaaja joutuu työssään vaaraan.
10 Jos kirves on tylsä eikä sen terää tahkota, tarvitaan enemmän voimaa. On hyödyllistä soveltaa viisaus käytäntöön.
11 Jos käärme puree ennen kuin se on lumottu, ei lumoojalle ole taidostaan hyötyä.
12 Viisaan sanat saavuttavat suosiota, mutta tyhmän nielee hänen oma suunsa.
13 Hänen sanojensa alku on typeryyttä ja puheensa loppu sulaa mielettömyyttä.
14 Tyhmä puhuu paljon, vaikka ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kukapa osaisi kertoa hänelle, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?
15 Milloin hän väsyy omaan typeryyteensä? Eihän hän tiedä edes tietä kaupunkiin.
16 Voi sinua, maa, jonka kuningas on poikanen ja jonka ruhtinaat mässäilevät aamusta alkaen!
17 Onnellinen sinä, maa, jonka kuningas on jalosukuinen ja jonka ruhtinaat viettävät pitonsa oikeaan aikaan -- arvokkaasti, eivät juopotellen!
18 Laiskojen asuinsijoissa katot painuvat. Missä kädet riippuvat velttoina, siellä sataa sisään.
19 Pidot järjestetään ihmisten huviksi, ja viini ilahduttaa mielen. Ja rahallahan kaiken saa.
20 Älä edes ajatuksissasi kiroile kuningasta äläkä makuukammiossasikaan rikasta -- taivaan lintu voi viedä puheesi, siivekäs saattaa sanasi ilmi.
1 As moscas mortas fazem com que o ungüento do perfumista emita mau cheiro; assim um pouco de estultícia pesa mais do que a sabedoria e a honra.
2 O coração do sábio o inclina para a direita, mas o coração do tolo o inclina para a esquerda.
3 E, até quando o tolo vai pelo caminho, falta-lhe o entendimento, e ele diz a todos que é tolo.
4 Se levantar contra ti o espírito do governador, não deixes o teu lugar; porque a deferência desfaz grandes ofensas.
5 Há um mal que vi debaixo do sol, semelhante a um erro que procede do governador:
6 a estultícia está posta em grande dignidade, e os ricos estão assentados em lugar humilde.
7 Tenho visto servos montados a cavalo, e príncipes andando a pé como servos.
8 Aquele que abrir uma cova, nela cairá; e quem romper um muro, uma cobra o morderá.
9 Aquele que tira pedras é maltratado por elas, e o que racha lenha corre perigo nisso.
10 Se estiver embotado o ferro, e não se afiar o corte, então se deve pôr mais força; mas a sabedoria é proveitosa para dar prosperidade.
11 Se a cobra morder antes de estar encantada, não há vantagem no encantador.
12 As palavras da boca do sábio são cheias de graça, mas os lábios do tolo o devoram.
13 O princípio das palavras da sua boca é estultícia, e o fim do seu discurso é loucura perversa.
14 O tolo multiplica as palavras, todavia nenhum homem sabe o que há de ser; e quem lhe poderá declarar o que será depois dele?
15 O trabalho do tolo o fatiga, de sorte que não sabe ir à cidade.
16 Ai de ti, ó terra, quando o teu rei é criança, e quando os teus príncipes banqueteiam de manhã!
17 Bem-aventurada tu, ó terra, quando o teu rei é filho de nobres, e quando os teus príncipes comem a tempo, para refazerem as forças, e não para bebedice!
18 Pela preguiça se enfraquece o teto, e pela frouxidão das mãos a casa tem goteiras.
19 Para rir é que se dá banquete, e o vinho alegra a vida; e por tudo o dinheiro responde.
20 Nem ainda no teu pensamento amaldições o rei; nem tampouco na tua recâmara amaldiçoes o rico; porque as aves dos céus levarão a voz, e uma criatura alada dará notícia da palavra.