1 Saatuaan tietää, mitä oli tapahtunut, Mordokai repäisi vaatteensa, pukeutui säkkikankaaseen, sirotteli multaa hiuksiinsa ja lähti kulkemaan pitkin kaupunkia ääneen huutaen ja katkerasti valittaen.

2 Hän tuli kuninkaan palatsin portille mutta ei säkkivaatteessa päässyt sisälle palatsiin.

3 Kaikkialla maakunnissa, minne kuninkaan käsky ja määräys saapui, juutalaiset surivat kuten kuollutta on tapana surra, paastosivat ja itkivät, ja useimmat nukkuivat paljaalle maalle levitetyillä säkkikankailla.

4 Kun palvelijattaret ja eunukit toivat kuningattarelleen tiedon, että Mordokai oli suruasussa portilla, kuningatar säikähti ja joutui suunniltaan. Hän lähetti vaatteita, jotta Mordokai pukisi ne ylleen säkkivaatteen sijaan, mutta Mordokai ei ottanut niitä vastaan.

5 Silloin Ester kutsui eunukki Hatakin, jonka kuningas oli määrännyt hänen palvelukseensa, ja lähetti hänet kysymään Mordokailta, mitä oli tapahtunut ja mistä kaikki johtui.

6 Hatak meni Mordokain luo kaupungin torille, kuninkaan palatsin portin eteen,

7 ja Mordokai kertoi, mitä oli tapahtunut ja miten suuren määrän hopeaa Haman oli luvannut luovuttaa kuninkaan aarrekammioihin korvaukseksi juutalaisten hävittämisestä.

8 Hän antoi Hatakille myös jäljennöksen Susassa julkaistusta juutalaisten tuhoamista koskevasta kirjeestä, jotta Hatak näyttäisi sen Esterille. Mordokai pyysi, että Hatak kertoisi asiat Esterille ja kehottaisi häntä menemään kuninkaan luo rukoilemaan armoa kansalleen.

9 Hatak palasi kertomaan Esterille, mitä Mordokai oli sanonut.

10 Ester käski Hatakin viedä Mordokaille tämän vastauksen:

11 Kaikki kuninkaan virkamiehet ja kuninkaan maakuntien kansatkin tietävät, että sille miehelle tai naiselle, joka kutsumatta menee kuninkaan palatsin sisäpihaan, on laissa yksi ainoa rangaistus: kuolema. Vain jos kuningas ojentaa häntä kohden kultavaltikkansa, hän saa jäädä eloon. Eikä minua itseäni ole kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu kuninkaan luo.

12 Saatuaan kuulla Esterin viestin

15 Ester käski vastata Mordokaille:

16 Kutsu koolle kaikki Susan juutalaiset paastoamaan minun puolestani. Älkää syökö älkääkä juoko mitään kolmeen päivään ja kolmeen yöhön. Minäkin paastoan samalla tavoin palvelijattarieni kanssa, ja sitten lähden kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava, niin kuolen.

17 Mordokai meni pois ja teki niin kuin Ester oli käskenyt tehdä.

1 Quando Mordecai soube tudo quanto se havia passado, rasgou as suas vestes, vestiu-se de saco e de cinza, e saiu pelo meio da cidade, clamando com grande e amargo clamor;

2 e chegou até diante da porta do rei, pois ninguém vestido de saco podia entrar elas portas do rei.

3 Em todas as províncias aonde chegava a ordem do rei, e o seu decreto, havia entre os judeus grande pranto, com jejum, e choro, e lamentação; e muitos se deitavam em saco e em cinza.

4 Quando vieram as moças de Ester e os eunucos lho fizeram saber, a rainha muito se entristeceu; e enviou roupa para Mordecai, a fim de que, despindo-lhe o saco, lha vestissem; ele, porém, não a aceitou.

5 Então Ester mandou chamar Hataque, um dos eunucos do rei, que este havia designado para a servir, e o mandou ir ter com Mordecai para saber que era aquilo, e por que era.

6 Hataque, pois, saiu a ter com Mordecai à praça da cidade, diante da porta do rei;

7 e Mordecai lhe fez saber tudo quanto lhe tinha sucedido, como também a soma exata do dinheiro que Hamã prometera pagar ao tesouro do rei pela destruição dos judeus.

8 Também lhe deu a cópia do decreto escrito que se publicara em Susã para os destruir, para que a mostrasse a Ester, e lha explicasse, ordenando-lhe que fosse ter com o rei, e lhe pedisse misericórdia e lhe fizesse súplica ao seu povo.

9 Veio, pois, Hataque, e referiu a Ester as palavras de Mordecai.

10 Então falou Ester a Hataque, mandando-o dizer a Mordecai:

11 Todos os servos do rei, e o povo das províncias do rei, bem sabem que, para todo homem ou mulher que entrar à presença do rei no pátio interior sem ser chamado, não há senão uma sentença, a de morte, a menos que o rei estenda para ele o cetro de ouro, para que viva; mas eu já há trinta dias não sou chamada para entrar a ter com o rei.

12 E referiram a Mordecai as palavras de Ester.

13 Então Mordecai mandou que respondessem a Ester: Não imagines que, por estares no palácio do rei, terás mais sorte para escapar do que todos os outros judeus.

14 Pois, se de todo te calares agora, de outra parte se levantarão socorro e livramento para os judeus, mas tu e a casa de teu pai perecereis; e quem sabe se não foi para tal tempo como este que chegaste ao reino?

15 De novo Ester mandou-os responder a Mordecai:

16 Vai, ajunta todos os judeus que se acham em Susã, e jejuai por mim, e não comais nem bebais por três dias, nem de noite nem de dia; e eu e as minhas moças também assim jejuaremos. Depois irei ter com o rei, ainda que isso não é segundo a lei; e se eu perecer, pereci.

17 Então Mordecai foi e fez conforme tudo quanto Ester lhe ordenara.