1 Minulle tuli tämä Herran sana:

2 -- Ihminen, näin sanoo Herra Jumala Israelin maalle: Loppu on tullut. Se kohtaa maan, kaikki sen neljä äärtä.

3 Sinun loppusi on nyt tullut, Israel, minä syöksen sinuun vihani. Minä tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan, käännän iljettävät tekosi sinua itseäsi vastaan.

4 Minun katseessani ei ole sääliä, minä en sinulle armoa anna. Minä rankaisen sinua vaelluksesi mukaan, omat iljettävät tekosi saat osaksesi. Näin te tulette tietämään, että minä olen Herra.

5 Näin sanoo Herra Jumala: -- Onnettomuuksien onnettomuus! Se on tullut,

6 loppu on tullut. Sinä kohtaat loppusi, se on nyt tullut.

7 Nyt on sinun tuhosi hetki, maan asukas. Aika on tullut, päivä on lähellä. Sekasorto vallitsee, vuorilta ei ilohuutoja kuulu.

8 Minun suuttumukseni tulvii ylitsesi, minä tyhjennän kaiken vihani sinuun. Minä tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan, käännän iljettävät tekosi sinua itseäsi vastaan.

9 Minun katseessani ei ole sääliä, minä en sinulle armoa anna. Minä rankaisen sinua vaelluksesi mukaan, omat iljettävät tekosi saat osaksesi. Näin te tulette tietämään, kuka teitä lyö: se olen minä, Herra.

10 Nyt on se päivä. Nyt on tullut, nyt on ehtinyt tuhon hetki. Vääryys kukoistaa, julkeus rehottaa,

11 jumalattomien väkivalta versoo. Ei jää heistä jäljelle mitään, ei heidän korskeasta joukostaan, ei heidän remuisista juhlistaan.

12 Se aika on tullut, se päivä on nyt! Älköön ostaja iloitko, älköön myyjä murehtiko. Kaikkea kohtaa Herran viha.

13 Myyjä ei palaa myymälleen maalle, vaikka vielä olisikin elossa. Näin käy heille, tämä ennustus ei raukea. Kukaan ei voi turvata elämäänsä, sillä he ovat rikkoneet minua vastaan.

14 Puhaltakoot torveen, sonnustautukoot sotaan, kukaan ei kuitenkaan taisteluun lähde, sillä minun vihani hehku kohtaa koko tuon joukon.

15 Ulkona miekka, sisällä rutto ja nälkä. Joka on kedolla, kaatuu miekkaan, joka on kaupungissa, nääntyy nälkään ja ruttoon.

16 Ja jos jotkut heistä pelastuvat ja lähtevät vuorille pakoon, he ovat siellä peloissaan kuin laakson kyyhkyt, vaikertavat kaikki syntiensä tähden.

17 Heidän kätensä käyvät hervottomiksi, heidän polvensa tutisevat pelosta.

18 He vyöttäytyvät katujan karkeaan pukuun ja ajavat päänsä paljaaksi. Kauhu saa heidät vapisemaan, ja kaikkien kasvoilla kuvastuu häpeä.

19 He viskaavat hopeansa kadulle, heidän kullastaan tulee arvotonta rojua. Ei heitä pelasta kulta, ei hopea Herran vihan päivänä. Ei niistä ole tyydyttämään heidän nälkäänsä, ei täyttämään heidän vatsaansa. Juuri niiden tähden he ovat langenneet.

20 Prameat korut ovat olleet heidän ylpeytensä, kullasta ja hopeasta he ovat tehneet iljettävät patsaansa. Sen tähden minä muutan heidän kalleutensa rojuksi.

21 Minä annan ne vieraiden ryöstettäviksi, annan ne jumalattomien saaliiksi, ja ne saastuvat muukalaisten käsissä.

22 Minä käännän kasvoni heistä pois, ja muukalaiset saastuttavat ihanan huoneeni, rosvot astuvat sisään ja häpäisevät sen.

23 He panevat toimeen verilöylyn -- tässä maassa, joka jo on täynnä verta, tässä kaupungissa, joka on täynnä väkivaltaa.

24 Minä tuon kansoista pahimmat, ja ne valtaavat heidän talonsa. Minä teen lopun heidän voimantunnostaan, ja heidän pyhät paikkansa häväistään.

25 Ahdinko tulee, turhaan ihmiset etsivät turvaa.

26 Tulee onnettomuus onnettomuuden perään, tuhon viesti tuhon viestin perään. Turhaan ihmiset anelevat profeetalta näkyä, papista ei ole opastajaksi, vanhimmilta loppuvat neuvot.

27 Kuningas menettää toivonsa, ruhtinas on kauhun vallassa, pelko herpaannuttaa kansalaisten kädet. Minä annan heille heidän vaelluksensa mukaan, minä tuomitsen heidät niin kuin he ovat toisia tuominneet. He tulevat tietämään, että minä olen Herra.

1 Demais veio a palavra do Senhor a mim, dizendo:

2 E tu, ó filho do homem, assim diz o Senhor Deus à terra de Israel: Vem o fim, o fim vem sobre os quatro cantos da terra.

3 Agora vem o fim sobre ti, e enviarei sobre ti a minha ira, e te julgarei conforme os teus caminhos; e trarei sobre ti todas as tuas abominações.

4 E não te pouparei, nem terei piedade de ti; mas eu te punirei por todos os teus caminhos, enquanto as tuas abominações estiverem no meio de ti; e sabereis que eu sou o Senhor.

5 Assim diz o Senhor Deus: Mal sobre mal! eis que vem!

6 Vem o fim, o fim vem, despertou-se contra ti; eis que vem.

7 Vem a tua ruína, ó habitante da terra! Vem o tempo; está perto o dia, o dia de tumulto, e não de gritos alegres, sobre os montes.

8 Agora depressa derramarei o meu furor sobre ti, e cumprirei a minha ira contra ti, e te julgarei conforme os teus caminhos; e te punirei por todas as tuas abominações.

9 E não te pouparei, nem terei piedade; conforme os teus caminhos, assim te punirei, enquanto as tuas abominações estiverem no meio de ti; e sabereis que eu, o Senhor, castigo.

10 Eis o dia! Eis que vem! Veio a tua ruína; já floresceu a vara, já brotou a soberba. :

11 A violência se levantou em vara de iniqüidade. nada restará deles, nem da sua multidão, nem dos seus bens. Não haverá eminência entre eles.

12 Vem o tempo, é chegado o dia; não se alegre o comprador, e não se entristeça o vendedor; pois a ira está sobre toda a multidão deles.

13 Na verdade o vendedor não tornará a possuir o que vendeu, ainda que esteja por longo tempo entre os viventes; pois a visão, no tocante a toda a multidão deles, não voltará atrás; e ninguém prosperará na vida, pela sua iniqüidade.

14 Já tocaram a trombeta, e tudo prepararam, mas não há quem vá à batalha; pois sobre toda a multidão deles está a minha ira.

15 Fora está a espada, e dentro a peste e a fome; o que estiver no campo morrerá à espada; e o que estiver na cidade, a fome e a peste o consumirão.

16 E se escaparem alguns sobreviventes, estarão sobre os montes, como pombas dos vales, todos gemendo, cada um por causa da sua iniqüidade.

17 Todas as mãos se enfraquecerão, e todos os joelhos se tornarão fracos como água.

18 E se cingirão de sacos, e o terror os cobrirá; e sobre todos os rostos haverá vergonha e sobre todas as suas cabeças calva.

19 A sua prata, lançá-la-ão pelas ruas, e o seu ouro será como imundícia; nem a sua prata nem o seu ouro os poderá livrar no dia do furor do Senhor; esses metais não lhes poderão saciar a fome, nem lhes encher o estômago; pois serviram de tropeço da sua iniqüidade.

20 Converteram em soberba a formosura dos seus adornos, e deles fizeram as imagens das suas abominações, e as suas coisas detestáveis; por isso eu a fiz para eles como uma coisa imunda.

21 E entregá-la-ei nas mãos dos estrangeiros por presa, e aos ímpios da terra por despojo; e a profanarão.

22 E desviarei deles o meu rosto, e profanarão o meu lugar oculto; porque entrarão nele saqueadores, e o profanarão.

23 Faze uma cadeia, porque a terra está cheia de crimes de sangue, e a cidade está cheia de violência.

24 Pelo que trarei dentre as nações os piores, que possuirão as suas casas; e farei cessar a soberba dos poderosos; e os seus lugares santos serão profanados.

25 Quando vier a angústia eles buscarão a paz, mas não haverá paz.

26 Miséria sobre miséria virá, e se levantará rumor sobre rumor; e buscarão do profeta uma visão; mas do sacerdote perecerá a lei, e dos anciãos o conselho.

27 O rei pranteará, e o príncipe se vestirá de desolação, e as mãos do povo da terra tremerão de medo. Conforme o seu caminho lhes farei, e conforme os seus merecimentos os julgarei; e saberão que eu sou o Senhor.