1 Ennussana autiomaasta, joka on meren äärellä. Niin kuin Negevin autiomaassa tuulenpyörre pyörrettä ajaa, niin jokin nousee autiomaasta, kauhistavasta maasta.

2 Ankara näky on minulle annettu: -- Petturi pettää, ryöstäjä ryöstää. Ylös, Elam! Käy kimppuun, Meedia! Huokausten aiheesta minä teen lopun.

3 Tämän näyn tähden minä kivusta käperryn, tuskat tarttuvat minuun kuin synnyttäjän tuskat. Mitä kuulin, se vie mielen, mitä näin, se vie näön.

4 Sydämeni vavahtelee, värinä valtaa jäsenet. Illan viileä henkäys, jota ennen odotin, tuo nyt kauhun puistatuksen.

5 Pöytää siellä katetaan, istuintyynyjä asetellaan, syödään ja juodaan. Silloin: -- Jalkeille, ruhtinaat, öljytkää kilpenne taistelukuntoon!

6 Näin minua kehotti Herra: -- Käske tähystäjä vartioon, hän kertokoon mitä näkee.

7 Jos näkee sotavaunuja, parivaljakkoja, aasien jonoja, kamelijonoja, hän tarkkana tarkatkoon silloin, hyvin tarkkana.

8 Ja hetki tuli, tähystäjä huusi: -- Tähystyspaikalla, herrani, olen seissyt päivästä päivään, vartiopaikallani olen viettänyt kaikki yöt,

9 ja tuolla ne nyt tulevat, miesten jonot ja parivaljakot! Ja hän huusi: -- Kaatunut, kaatunut on Babylon, kaikki sen jumalien patsaat ovat murskana maassa!

10 Kansani, poljettu ja tantereella puitu! Minkä minulle ilmoitti Herra Sebaot, Israelin Jumala, sen olen teille kertonut.

11 Ennussana Dumasta. Minulle huutaa ääni Seiristä: -- Vartija, kauanko yötä on vielä? -- Vartija, kauanko yötä vielä?

12 Vartija vastaa: -- Aamu on tullut, silti on yö. Jos teillä on kysyttävää, niin kysykää, tulkaa uudelleen!

13 Ennussana Arabiasta. Yöpykää pensaikon suojaan Suurella aavikolla, te dedanilaisten karavaanit.

14 Tulkaa janoisia vastaan vettä tuoden, te Teman keitaan asukkaat! Tulkaa pakolaisia vastaan, tuokaa heille leipää,

15 sillä he pakenevat miekkoja, paljastettua miekkaa ja jännitettyä jousta, sodan ankaruutta.

1 Oráculo acerca do deserto do mar. Como os tufões de vento do sul, que tudo assolam, aí vem do deserto, duma terra horrível.

2 Dura visão me foi manifesta: o pérfido trata perfidamente, e o destruidor anda destruindo. Sobe, ó Elão, sitia, ó Média; já fiz cessar todo o seu gemido.

3 Pelo que os meus lombos estão cheios de angústia; dores apoderaram-se de mim como as dores de mulher na hora do parto; estou tão atribulado que não posso ouvir, e tão desfalecido que não posso ver.

4 O meu coração se agita, o horror apavora-me; o crepúsculo, que desejava, tem-se-me tornado em tremores.

5 Eles põem a mesa, estendem os tapetes, comem, bebem. Levantai-vos, príncipes, e ungi o escudo.

6 Porque assim me disse o Senhor: Vai, põe uma sentinela; e ela que diga o que vir.

7 Quando vir uma tropa de cavaleiros de dois a dois, uma tropa de jumentos, ou uma tropa de camelos, escute a sentinela atentamente com grande cuidado.

8 Então clamou aquele que viu: Senhor, sobre a torre de vigia estou em pé continuamente de dia, e de guarda me ponho todas as noites.

9 E eis aqui agora vem uma tropa de homens, cavaleiros de dois a dois. Então ele respondeu e disse: Caiu, caiu Babilônia; e todas as imagens esculpidas de seus deuses são despedaçadas até o chão.

10 Ah, malhada minha, e trigo da minha eira! o que ouvi do Senhor dos exércitos, Deus de Israel, isso vos tenho anunciado.

11 Oráculo acerca de Dumá. Alguém clama a mim de Seir: Guarda, que horas são da noite? guarda, que horas são da noite?

12 Respondeu o guarda: Vem a manhã, e também a noite; se quereis perguntar, perguntai; voltai, vinde.

13 Oráculo contra a Arábia. Nos bosques da Arábia passareis a noite, ó caravanas de dedanitas.

14 Saí com água ao encontro dos sedentos; ó moradores da terra de Tema, saí com pão ao encontro dos fugitivos.

15 pois fogem diante das espadas, diante da espada desembainhada, e diante do arco armado, e diante da pressão da guerra.

16 porque assim me disse o Senhor: Dentro de um ano, tal como os anos de jornaleiro, toda a glória de Quedar esvaecerá.

17 e os restantes do número dos flecheiros, os valentes dos filhos de Quedar, serão diminuídos; porque assim o disse o Senhor, Deus de Israel.