1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

2 -- Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle? Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.

3 Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle, että sinä elät oikein? Onko hänelle hyötyä siitä, että sinä vaellat nuhteettomasti?

4 Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa, senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?

5 Eikö sinun pahuutesi ole suuri? Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat?

6 Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin, riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa.

7 Uupuneelle et ole antanut vettä, nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa.

8 Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta, vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua.

9 Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin, orpojen kädet sinä sysäsit syrjään.

10 Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja, että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.

11 Päivä pimenee, et voi nähdä mitään, ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.

12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.

15 Etkö sinä vaella niitä polkuja, joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?

16 Heidät on temmattu pois ennen aikojaan, niin kuin talo, jonka perustukset virta on syönyt.

18 Kuitenkin juuri hänen ansiostaan heidän talonsa olivat täynnä kaikkea hyvää. Väärämielisten suunnitelmat ovat vastoin Jumalan tahtoa.

19 Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat, se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata:

20 Kas niin, heidän rikkautensa on mennyttä, ja mitä jää jäljelle, sen nielee tuli.

21 Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.

22 Kun hän sinua opettaa, kuule häntä, talleta sydämeesi hänen sanansa.

23 Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen. Jos karkotat vääryyden talostasi,

24 jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua ja Ofirin kulta vain puron kiviä

25 -- onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi, kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi --

26 silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon, saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden.

27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut.

28 Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi.

29 Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan, mutta nöyrän hän nostaa.

30 Syyllisenkin Jumala voi pelastaa. Jos sinulla on puhtaat kädet, saat varmasti avun.

1 Então respondeu Elifaz, o temanita:

2 Pode o homem ser de algum proveito a Deus? Antes a si mesmo é que o prudente será proveitoso.

3 Tem o Todo-Poderoso prazer em que tu sejas justo, ou lucro em que tu faças perfeitos os teus caminhos?

4 É por causa da tua reverência que te repreende, ou que entra contigo em juízo?

5 Não é grande a tua malícia, e sem termo as tuas iniqüidades?

6 Pois sem causa tomaste penhores a teus irmãos e aos nus despojaste dos vestidos.

7 Não deste ao cansado água a beber, e ao faminto retiveste o pão.

8 Mas ao poderoso pertencia a terra, e o homem acatado habitava nela.

9 Despediste vazias as viúvas, e os braços dos órfãos foram quebrados.

10 Por isso é que estás cercado de laços, e te perturba um pavor repentino,

11 ou trevas de modo que nada podes ver, e a inundação de águas te cobre.

12 Não está Deus na altura do céu? Olha para as mais altas estrelas, quão elevadas estão!

13 E dizes: Que sabe Deus? Pode ele julgar através da escuridão?

14 Grossas nuvens o encobrem, de modo que não pode ver; e ele passeia em volta da abóbada do céu.

15 Queres seguir a vereda antiga, que pisaram os homens iníquos?

16 Os quais foram arrebatados antes do seu tempo; e o seu fundamento se derramou qual um rio.

17 Diziam a Deus: retira-te de nós; e ainda: Que é que o Todo-Poderoso nos pode fazer?

18 Contudo ele encheu de bens as suas casas. Mas longe de mim estejam os conselhos dos ímpios!

19 Os justos o vêem, e se alegram: e os inocentes escarnecem deles,

20 dizendo: Na verdade são exterminados os nossos adversários, e o fogo consumiu o que deixaram.

21 Apega-te, pois, a Deus, e tem paz, e assim te sobrevirá o bem.

22 Aceita, peço-te, a lei da sua boca, e põe as suas palavras no teu coração.

23 Se te voltares para o Todo-Poderoso, serás edificado; se lançares a iniqüidade longe da tua tenda,

24 e deitares o teu tesouro no pó, e o ouro de Ofir entre as pedras dos ribeiros,

25 então o Todo-Poderoso será o teu tesouro, e a tua prata preciosa.

26 Pois então te deleitarás no Todo-Poderoso, e levantarás o teu rosto para Deus.

27 Tu orarás a ele, e ele te ouvirá; e pagarás os teus votos.

28 Também determinarás algum negócio, e ser-te-á firme, e a luz brilhará em teus caminhos.

29 Quando te abaterem, dirás: haja exaltação! E Deus salvará ao humilde.

30 E livrará até o que não é inocente, que será libertado pela pureza de tuas mãos.