1 Hopealla on lähteensä, kullalla huuhdontapaikkansa.

2 Rauta otetaan maan kamarasta, kupari sulatetaan esiin kivestä.

3 Ihminen lannistaa pimeyden, hän tutkii kaiken pohjia myöten, tutkii kallion pimeät uumenet.

4 Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun. Missä ei ihmisaskel kulje, siellä miehet ahkeroivat köyden varassa riippuen.

5 Maasta kasvaa leipä, maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.

6 Kallioissa on lasuurikiveä, maan hiekassa kultaa.

7 On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.

8 Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.

9 Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,

10 hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.

11 Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.

12 Mutta viisaus -- missä se on? Missä asuu ymmärrys?

13 Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.

15 Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi.

16 Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla, ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,

17 ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa, kalleimpiinkaan kultamaljoihin sitä ei voi vaihtaa.

18 Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan. Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.

19 Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa, puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.

20 Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys?

21 Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin.

23 Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu.

24 Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.

25 Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat,

26 kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien,

27 silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.

1 Na verdade, há minas donde se extrai a prata, e também lugar onde se refina o ouro:

2 O ferro tira-se da terra, e da pedra se funde o cobre.

3 Os homens põem termo às trevas, e até os últimos confins exploram as pedras na escuridão e nas trevas mais densas.

4 Abrem um poço de mina longe do lugar onde habitam; são esquecidos pelos viajantes, ficando pendentes longe dos homens, e oscilam de um lado para o outro.

5 Quanto à terra, dela procede o pão, mas por baixo é revolvida como por fogo.

6 As suas pedras são o lugar de safiras, e têm pó de ouro.

7 A ave de rapina não conhece essa vereda, e não a viram os olhos do falcão.

8 Nunca a pisaram feras altivas, nem o feroz leão passou por ela.

9 O homem estende a mão contra a pederneira, e revolve os montes desde as suas raízes.

10 Corta canais nas pedras, e os seus olhos descobrem todas as coisas preciosas.

11 Ele tapa os veios d'água para que não gotejem; e tira para a luz o que estava escondido.

12 Mas onde se achará a sabedoria? E onde está o lugar do entendimento?

13 O homem não lhe conhece o caminho; nem se acha ela na terra dos viventes.

14 O abismo diz: Não está em mim; e o mar diz: Ela não está comigo.

15 Não pode ser comprada com ouro fino, nem a peso de prata se trocará.

16 Nem se pode avaliar em ouro fino de Ofir, nem em pedras preciosas de berilo, ou safira.

17 Com ela não se pode comparar o ouro ou o vidro; nem se trocara por jóias de ouro fino.

18 Não se fará menção de coral nem de cristal; porque a aquisição da sabedoria é melhor que a das pérolas.

19 Não se lhe igualará o topázio da Etiópia, nem se pode comprar por ouro puro.

20 Donde, pois, vem a sabedoria? Onde está o lugar do entendimento?

21 Está encoberta aos olhos de todo vivente, e oculta às aves do céu.

22 O Abadom e a morte dizem: Ouvimos com os nossos ouvidos um rumor dela.

23 Deus entende o seu caminho, e ele sabe o seu lugar.

24 Porque ele perscruta até as extremidades da terra, sim, ele vê tudo o que há debaixo do céu.

25 Quando regulou o peso do vento, e fixou a medida das águas;

26 quando prescreveu leis para a chuva e caminho para o relâmpago dos trovões;

27 então viu a sabedoria e a manifestou; estabeleceu-a, e também a esquadrinhou.

28 E disse ao homem: Eis que o temor do Senhor é a sabedoria, e o apartar-se do mal é o entendimento.