1 Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen.

2 Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

3 Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

4 Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.

5 Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

6 Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton.

7 Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

8 syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

9 Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

10 jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

11 Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

12 Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

13 Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

14 Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

15 Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa.

16 Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?

17 Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa?

18 Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

19 Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

20 Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

21 Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

22 Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!

23 Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

25 Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

26 Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

27 niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

28 Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.

29 Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

30 En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

32 Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle.

33 En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

34 Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.

35 Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!

36 Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!

37 Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

38 Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

39 jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,

40 kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.

1 Fiz pacto com os meus olhos; como, pois, os fixaria numa virgem?

2 Pois que porção teria eu de Deus lá de cima, e que herança do Todo-Poderoso lá do alto?

3 Não é a destruição para o perverso, e o desastre para os obradores da iniqüidade?

4 Não vê ele os meus caminhos, e não conta todos os meus passos?

5 Se eu tenho andado com falsidade, e se o meu pé se tem apressado após o engano

6 {pese-me Deus em balanças fiéis, e conheça a minha integridade};

7 se os meus passos se têm desviado do caminho, e se o meu coração tem seguido os meus olhos, e se qualquer mancha se tem pegado às minhas mãos;

8 então semeie eu e outro coma, e seja arrancado o produto do meu campo.

9 Se o meu coração se deixou seduzir por causa duma mulher, ou se eu tenho armado traição à porta do meu próximo,

10 então moa minha mulher para outro, e outros se encurvem sobre ela.

11 Pois isso seria um crime infame; sim, isso seria uma iniqüidade para ser punida pelos juízes;

12 porque seria fogo que consome até Abadom, e desarraigaria toda a minha renda.

13 Se desprezei o direito do meu servo ou da minha serva, quando eles pleitearam comigo,

14 então que faria eu quando Deus se levantasse? E quando ele me viesse inquirir, que lhe responderia?

15 Aquele que me formou no ventre não o fez também a meu servo? E não foi um que nos plasmou na madre?

16 Se tenho negado aos pobres o que desejavam, ou feito desfalecer os olhos da viúva,

17 ou se tenho comido sozinho o meu bocado, e não tem comido dele o órfão também

18 {pois desde a minha mocidade o órfão cresceu comigo como com seu pai, e a viúva, tenho-a guiado desde o ventre de minha mãe};

19 se tenho visto alguém perecer por falta de roupa, ou o necessitado não ter com que se cobrir;

20 se os seus lombos não me abençoaram, se ele não se aquentava com os velos dos meus cordeiros;

21 se levantei a minha mão contra o órfão, porque na porta via a minha ajuda;

22 então caia do ombro a minha espádua, e separe-se o meu braço da sua juntura.

23 Pois a calamidade vinda de Deus seria para mim um horror, e eu não poderia suportar a sua majestade.

24 Se do ouro fiz a minha esperança, ou disse ao ouro fino: Tu és a minha confiança;

25 se me regozijei por ser grande a minha riqueza, e por ter a minha mão alcança o muito;

26 se olhei para o sol, quando resplandecia, ou para a lua, quando ela caminhava em esplendor,

27 e o meu coração se deixou enganar em oculto, e a minha boca beijou a minha mão;

28 isso também seria uma iniqüidade para ser punida pelos juízes; pois assim teria negado a Deus que está lá em cima.

29 Se me regozijei com a ruína do que me tem ódio, e se exultei quando o mal lhe sobreveio

30 {mas eu não deixei pecar a minha boca, pedindo com imprecação a sua morte};

31 se as pessoas da minha tenda não disseram: Quem há que não se tenha saciado com carne provida por ele?

32 O estrangeiro não passava a noite na rua; mas eu abria as minhas portas ao viandante;

33 se, como Adão, encobri as minhas transgressões, ocultando a minha iniqüidade no meu seio,

34 porque tinha medo da grande multidão, e o desprezo das famílias me aterrorizava, de modo que me calei, e não saí da porta...

35 Ah! quem me dera um que me ouvisse! Eis a minha defesa, que me responda o Todo-Poderoso! Oxalá tivesse eu a acusação escrita pelo meu adversário!

36 Por certo eu a levaria sobre o ombro, sobre mim a ataria como coroa.

37 Eu lhe daria conta dos meus passos; como príncipe me chegaria a ele

38 Se a minha terra clamar contra mim, e se os seus sulcos juntamente chorarem;

39 se comi os seus frutos sem dinheiro, ou se fiz que morressem os seus donos;

40 por trigo me produza cardos, e por cevada joio. Acabaram-se as palavras de Jó.