1 Herra sanoi Moosekselle Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa:

3 Nämä kaupungit ovat heidän asuinpaikkoinaan, ja laidunmaat ovat heidän juhtiaan, karjaansa ja kaikkia muita eläimiään varten.

4 Kaupunkeihin kuuluvien laidunmaiden, jotka teidän on annettava leeviläisille, tulee ulottua kaupungin muurista tuhat kyynärää joka suuntaan.

5 Kaupunkia idän, etelän, lännen ja pohjoisen puolelta ympäröivän laidunmaan jokaisen sivun pituudeksi tulee mitata kaksituhatta kyynärää. Tällaiset laidunmaat leeviläisten tulee saada kaupunkiensa ympäriltä.

7 Kaupunkeja, jotka teidän on annettava leeviläisille, on siis kaikkiaan neljäkymmentäkahdeksan; kuhunkin tulee lisäksi kuulua laidunmaa.

9 Herra sanoi Moosekselle:

11 valitkaa itsellenne joitakin kaupunkeja turvapaikoiksi, niin että jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen, voisi paeta johonkin niistä.

12 Näissä kaupungeissa hän on turvassa verikostoon velvoitetulta vainajan sukulaiselta, eikä häntä saa surmata, ellei häntä ole julkisesti tutkittu ja tuomittu.

13 Määrätkää turvakaupungeiksi kuusi kaupunkianne.

14 Näistä kolme kaupunkia on määrättävä Jordanin itäpuolelta ja toiset kolme Kanaaninmaasta.

15 Israelilaisille sekä heidän keskuudessaan asuville siirtolaisille ja muukalaisille nämä kuusi kaupunkia ovat turvapaikkoja. Niihin voi paeta jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen.

17 Jos joku heittää toista niin suurella kivellä, että sillä voi tappaa, ja tämä kuolee, heittäjä on murhamies ja hänet on surmattava.

18 Samoin, jos joku iskee toista puuesineellä, jota voi käyttää tappoaseena, ja tämä kuolee, lyöjä on murhamies ja hänet on surmattava.

19 Verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa.

20 Jos joku vihastuksissaan iskee toista tai tahallaan heittää häntä jollakin, niin että hän kuolee,

21 tai jos hän lyö nyrkillä vihamiestään, niin että tämä kuolee, teon tekijä on surmattava, sillä hän on murhamies. Verikostoon velvoitettu sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa.

23 (H35:22-23)tai sellaisella kivellä, joka voi tappaa, ja jos toinen kuolee, kuoleman aiheuttajan ja verikostoa vaativan sukulaisen välinen asia on tutkittava ja ratkaistava julkisesti.

24 Näin on tehtävä siinä tapauksessa, että surmansa saanut ei ollut surmaajan vihamies eikä surmaaja ollut aikonut häntä vahingoittaa.

25 Kansan tulee suojella surmaajaa verikostoa vaativalta sukulaiselta ja viedä hänet takaisin siihen turvakaupunkiin, johon hän alun perin oli paennut. Siellä hänen on asuttava pyhällä öljyllä virkaansa voidellun ylipapin kuolemaan saakka.

26 Jos surmaaja poistuu siitä turvakaupungista, johon hän on paennut,

27 ja jos verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen tällöin tavoittaa hänet turvakaupungin rajojen ulkopuolella ja tappaa hänet, kostaja ei joudu vastuuseen verenvuodatuksesta.

28 Surmaajan on pysyttävä turvakaupungissa ylipapin kuolemaan saakka, mutta ylipapin kuoltua hän saa palata kotiinsa.

29 Näitä lakeja ja säädöksiä teidän on noudatettava sukupolvesta toiseen, missä ikinä asuttekin.

31 Jos joku on murhannut toisen ja näin ansainnut kuolemantuomion, te ette saa ottaa vastaan hänen henkensä pelastamiseksi tarjottua hyvitysmaksua; hänet on surmattava.

32 Älkää hyvitysmaksua vastaankaan salliko turvakaupunkiin paenneen surmaajan palata kotiseudulleen, ennen kuin ylipappi on kuollut.

33 Älkää saastuttako maata, jossa asutte; veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut.

1 Disse mais o Senhor a Moisés nas planícies de Moabe, junto ao Jordão, na altura de Jericó:

2 Dá ordem aos filhos de Israel que da herança da sua possessão dêem aos levitas cidades em que habitem; também dareis aos levitas arrabaldes ao redor delas.

3 Terão eles estas cidades para habitarem; e os arrabaldes delas serão para os seus gados, e para a sua fazenda, e para todos os seus animais.

4 Os arrabaldes que dareis aos levitas se estenderão, do muro da cidade para fora, mil côvados em redor.

5 E fora da cidade medireis para o lado oriental dois mil côvados, para o lado meridional dois mil côvados, para o lado ocidental dois mil côvados, e para o lado setentrional dois mil côvados; e a cidade estará no meio. Isso terão por arrabaldes das cidades.

6 Entre as cidades que dareis aos levitas haverá seis cidades de refúgio, as quais dareis para que nelas se acolha o homicida; e além destas lhes dareis quarenta e duas cidades.

7 Todas as cidades que dareis aos levitas serão quarenta e oito, juntamente com os seus arrabaldes.

8 Ora, no tocante às cidades que dareis da possessão dos filhos de Israel, da tribo que for grande tomareis muitas, e da que for pequena tomareis poucas; cada uma segundo a herança que receber dará as suas cidades aos levitas.

9 Disse mais o Senhor a Moisés:

10 Fala aos filhos de Israel, e dize-lhes: Quando passardes o Jordão para a terra de Canaã,

11 escolhereis para vós cidades que vos sirvam de cidades de refúgio, para que se refugie ali o homicida que tiver matado alguém involuntariamente.

12 E estas cidades vos serão por refúgio do vingador, para que não morra o homicida antes de ser apresentado perante a congregação para julgamento.

13 Serão seis as cidades que haveis de dar por cidades de refúgio para vós.

14 Dareis três cidades aquém do Jordão, e três na terra de Canaã; cidades de refúgio serão.

15 Estas seis cidades serão por refúgio aos filhos de Israel, ao estrangeiro, e ao peregrino no meio deles, para que se refugie ali todo aquele que tiver matado alguém involuntariamente.

16 Mas se alguém ferir a outrem com instrumento de ferro de modo que venha a morrer, homicida é; e o homicida será morto.

17 Ou se o ferir com uma pedra na mão, que possa causar a morte, e ele morrer, homicida é; e o homicida será morto.

18 Ou se o ferir com instrumento de pau na mão, que possa causar a morte, e ele morrer, homicida é; será morto o homicida.

19 O vingador do sangue matará ao homicida; ao encontrá-lo, o matará.

20 Ou se alguém empurrar a outrem por ódio ou de emboscada lançar contra ele alguma coisa de modo que venha a morrer,

21 ou por inimizade o ferir com a mão de modo que venha a morrer, será morto aquele que o feriu; homicida é. O vingador do sangue, ao encontrá-lo, o matará.

22 Mas se o empurrar acidentalmente, sem inimizade, ou contra ele lançar algum instrumento, sem ser de emboscada,

23 ou sobre ele atirar alguma pedra, não o vendo, e o ferir de modo que venha a morrer, sem que fosse seu inimigo nem procurasse o seu mal,

24 então a congregação julgará entre aquele que feriu e o vingador do sangue, segundo estas leis,

25 e a congregação livrará o homicida da mão do vingador do sangue, fazendo-o voltar à sua cidade de refúgio a que se acolhera; ali ficará ele morando até a morte do sumo sacerdote, que foi ungido com o óleo sagrado.

26 Mas, se de algum modo o homicida sair dos limites da sua cidade de refúgio, onde se acolhera,

27 e o vingador do sangue o achar fora dos limites da sua cidade de refúgio, e o matar, não será culpado de sangue;

28 pois o homicida deverá ficar na sua cidade de refúgio até a morte do sumo sacerdote; mas depois da morte do sumo sacerdote o homicida voltará para a terra da sua possessão.

29 Estas coisas vos serão por estatuto de direito pelas vossas gerações, em todos os lugares da vossa habitação.

30 Todo aquele que matar alguém, será morto conforme o depoimento de testemunhas; mas uma só testemunha não deporá contra alguém, para condená-lo à morte.

31 Não aceitareis resgate pela vida de um homicida que é réu de morte; porém ele certamente será morto.

32 Também não aceitareis resgate por aquele que se tiver acolhido à sua cidade de refúgio, a fim de que ele possa tornar a habitar na terra antes da morte do sumo sacerdote.

33 Assim não profanareis a terra da vossa habitação, porque o sangue profana a terra; e nenhuma expiação se poderá fazer pela terra por causa do sangue que nela for derramado, senão com o sangue daquele que o derramou.

34 Não contaminareis, pois, a terra em que haveis de habitar, no meio da qual eu também habitarei; pois eu, o Senhor, habito no meio dos filhos de Israel.