1 Väärää vaakaa Herra vihaa, oikea punnus on hänelle mieleen.

2 Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus.

3 Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu.

4 Rikkaus ei vihan päivänä auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta.

5 Nuhteettomuus tasoittaa hurskaiden tien, jumalaton sortuu pahuuteensa.

6 Rehti elämä on rehellisen pelastus, himot ovat petturin paula.

7 Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin.

8 Hurskas pelastuu ahdingosta, jumalaton joutuu hänen sijaansa.

9 Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset.

10 Hurskaan onni on kaupungin ilo, jumalattoman tuho on riemun aihe.

11 Vilpittömien menestys rakentaa kaupungin, jumalattomien puheet repivät sen maahan.

12 Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti.

13 Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa.

14 Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen.

15 Pahoin käy sen, joka vierasta takaa, huolilta välttyy, joka kädenlyöntiä karttaa.

16 Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta.

17 Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään.

18 Jumalattoman voitto on pettävää. Joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.

19 Oikeamielinen tavoittaa elämän. Joka pahaa etsii, etsii kuolemaa.

20 Väärämielistä Herra kammoksuu, nuhteetonta hän rakastaa.

21 Totisesti, paha ei rankaisua vältä, mutta vanhurskaan suku pelastuu.

22 Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä.

23 Hyvien toiveista koituu hyvää, pahojen halusta versoo vihaa.

24 Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy.

25 Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda.

26 Joka aittansa sulkee, sitä kansa kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.

27 Joka etsii hyvää, löytää onnen, joka pahaan pyrkii, sen pahoin käy.

28 Tuhoon kulkee, joka rikkauteensa turvaa, mutta hurskaat ovat kuin vihannat lehvät.

29 Taivasalle jää, joka ei talostaan piittaa, viisaan orjaksi tyhmyri päätyy.

30 Hurskaudesta kasvaa elämän puu, viisaan sanat otetaan vastaan.

31 Hurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.

1 A balança enganosa é abominação para o Senhor; mas o peso justo é o seu prazer.

2 Quando vem a soberba, então vem a desonra; mas com os humildes está a sabedoria.

3 A integridade dos retos os guia; porém a perversidade dos desleais os destrói.

4 De nada aproveitam as riquezas no dia da ira; porém a justiça livra da morte.

5 A justiça dos perfeitos endireita o seu caminho; mas o ímpio cai pela sua impiedade.

6 A justiça dos retos os livra; mas os traiçoeiros são apanhados nas, suas próprias cobiças.

7 Morrendo o ímpio, perece a sua esperança; e a expectativa da iniqüidade.

8 O justo é libertado da angústia; e o ímpio fica em seu lugar.

9 O hipócrita com a boca arruina o seu próximo; mas os justos são libertados pelo conhecimento.

10 Quando os justos prosperam, exulta a cidade; e quando perecem os ímpios, há júbilo.

11 Pela bênção dos retos se exalta a cidade; mas pela boca dos ímpios é derrubada.

12 Quem despreza o seu próximo é falto de senso; mas o homem de entendimento se cala.

13 O que anda mexericando revela segredos; mas o fiel de espírito encobre o negócio.

14 Quando não há sábia direção, o povo cai; mas na multidão de conselheiros há segurança.

15 Decerto sofrerá prejuízo aquele que fica por fiador do estranho; mas o que aborrece a fiança estará seguro.

16 A mulher aprazível obtém honra, e os homens violentos obtêm riquezas.

17 O homem bondoso faz bem à sua, própria alma; mas o cruel faz mal a si mesmo.

18 O ímpio recebe um salário ilusório; mas o que semeia justiça recebe galardão seguro.

19 Quem é fiel na retidão encaminha, para a vida, e aquele que segue o mal encontra a morte.

20 Abominação para o Senhor são os perversos de coração; mas os que são perfeitos em seu caminho são o seu deleite.

21 Decerto o homem mau não ficará sem castigo; porém a descendência dos justos será livre.

22 Como jóia de ouro em focinho de porca, assim é a mulher formosa que se aparta da discrição.

23 O desejo dos justos é somente o bem; porém a expectativa dos ímpios é a ira.

24 Um dá liberalmente, e se torna mais rico; outro retém mais do que é justo, e se empobrece.

25 A alma generosa prosperará, e o que regar também será regado.

26 Ao que retém o trigo o povo o amaldiçoa; mas bênção haverá sobre a cabeça do que o vende.

27 O que busca diligentemente o bem, busca favor; mas ao que procura o mal, este lhe sobrevirá.

28 Aquele que confia nas suas riquezas, cairá; mas os justos reverdecerão como a folhagem.

29 O que perturba a sua casa herdará o vento; e o insensato será servo do entendido de coração.

30 O fruto do justo é árvore de vida; e o que ganha almas sábio é.

31 Eis que o justo é castigado na terra; quanto mais o ímpio e o pecador!