1 Huomispäivästä älä kersku, ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan.

2 Kiittäköön sinua toinen, ei oma suusi, vieras, ei oma kielesi.

3 Raskas on hiekka ja painava kivi, raskainta typeryksen tuottama harmi.

4 Raivo on raakaa, viha kuin tulva, mutta kuka mustasukkaisuuden torjuu?

5 Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä.

6 Rakastavan lyöntikin on rakkautta, vihamiehen suudelmakin pelkkää vihaa.

7 Kylläinen halveksii hunajaakin, nälkäiselle karvaskin on makeaa.

8 Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan.

9 Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu.

10 Älä hylkää ystävääsi, älä isäsi ystävää. Kun joudut pulaan, älä oitis mene veljesi luo. Parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.

11 Toimi viisaasti, poikani, isäsi iloksi: sinä olet paras vastaus solvaajilleni.

12 Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.

13 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten.

14 Jos joku heti aamulla vuolaasti sinua siunaa, sen siunauksen takana voi olla kirous.

15 Kuin katonraosta sateella tippuva vesi, sellainen on nalkuttava vaimo.

16 Helpompi pidätellä tuulta kuin häntä, kuin öljy hän lipeää otteestasi.

17 Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.

18 Joka viikunapuutaan hoitaa, se viikunoita syö, joka herraansa hyvin palvelee, saa siitä kunniaa.

19 Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.

20 Nälkäisenä ammottaa tuonelan kita, kyltymättä himoitsevat ihmisen silmät.

21 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisen mittana kiitos ja moite.

22 Survo hullua huhmaressa, survimella kivien seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.

23 Pidä hyvää huolta lampaistasi, valvo, miten vuohikarjasi voi,

24 sillä rikkaus ei kestä ikuisesti eikä valta säily polvesta polveen.

25 Kun heinä on korjattu ja odelma nousee, kun vuorilta on koottu vihanta ruoho,

26 silloin ostat karitsoilla itsellesi vaatteet, myyt pukit ja hankit uuden pellon,

27 silloin saat kyllälti vuohenmaitoa, sillä ravitset koko perheesi, siitä saavat ravintonsa orjattaresi.

1 Não te glories do dia de amanhã; porque não sabes o que produzirá o dia.

2 Seja outro o que te louve, e não a tua boca; o estranho, e não os teus lábios.

3 Pesada é a pedra, e a areia também; mas a ira do insensato é mais pesada do que elas ambas.

4 Cruel é o furor, e impetuosa é a ira; mas quem pode resistir à inveja?

5 Melhor é a repreensão aberta do que o amor encoberto.

6 Fiéis são as feridas dum amigo; mas os beijos dum inimigo são enganosos.

7 O que está farto despreza o favo de mel; mas para o faminto todo amargo é doce.

8 Qual a ave que vagueia longe do seu ninho, tal é o homem que anda vagueando longe do seu lugar.

9 O óleo e o perfume alegram o coração; assim é o doce conselho do homem para o seu amigo.

10 Não abandones o teu amigo, nem o amigo de teu pai; nem entres na casa de teu irmão no dia de tua adversidade. Mais vale um vizinho que está perto do que um irmão que está longe.

11 Sê sábio, filho meu, e alegra o meu coração, para que eu tenha o que responder àquele que me vituperar.

12 O prudente vê o mal e se esconde; mas os insensatos passam adiante e sofrem a pena.

13 Tira a roupa àquele que fica por fiador do estranho, e toma penhor daquele que se obriga por uma estrangeira.

14 O que bendiz ao seu amigo em alta voz, levantando-se de madrugada, isso lhe será contado como maldição.

15 A goteira contínua num dia chuvoso e a mulher rixosa são semelhantes;

16 retê-la é reter o vento, ou segurar o óleo com a destra.

17 Afia-se o ferro com o ferro; assim o homem afia o rosto do seu amigo.

18 O que cuida da figueira comerá do fruto dela; e o que vela pelo seu senhor será honrado.

19 Como na água o rosto corresponde ao rosto, assim o coração do homem ao homem.

20 O Seol e o Abadom nunca se fartam, e os olhos do homem nunca se satisfazem.

21 O crisol é para a prata, e o forno para o ouro, e o homem é provado pelos louvores que recebe.

22 Ainda que pisasses o insensato no gral entre grãos pilados, contudo não se apartaria dele a sua estultícia.

23 Procura conhecer o estado das tuas ovelhas; cuida bem dos teus rebanhos;

24 porque as riquezas não duram para sempre; e duraria a coroa de geração em geração?

25 Quando o feno é removido, e aparece a erva verde, e recolhem-se as ervas dos montes,

26 os cordeiros te proverão de vestes, e os bodes, do preço do campo.

27 E haverá bastante leite de cabras para o teu sustento, para o sustento da tua casa e das tuas criadas.