1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.

2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.

3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:

5 Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!

6 Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.

7 Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.

8 Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.

9 Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.

10 Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,

11 sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.

13 Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.

14 Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.

16 Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.

18 Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.

19 Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.

20 Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.

21 Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.

23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

28 kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

29 kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.

30 Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

33 Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.

34 Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.

35 Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.

1 Não clama porventura a sabedoria, e não faz o entendimento soar a sua voz?

2 No cume das alturas, junto ao caminho, nas encruzilhadas das veredas ela se coloca.

3 Junto às portas, à entrada da cidade, e à entrada das portas está clamando:

4 A vós, ó homens, clamo; e a minha voz se dirige aos filhos dos homens.

5 Aprendei, ó simples, a prudência; entendei, ó loucos, a sabedoria.

6 Ouvi vós, porque profiro coisas excelentes; os meus lábios se abrem para a eqüidade.

7 Porque a minha boca profere a verdade, os meus lábios abominam a impiedade.

8 Justas são todas as palavras da minha boca; não há nelas nenhuma coisa tortuosa nem perversa.

9 Todas elas são retas para o que bem as entende, e justas para os que acham o conhecimento.

10 Aceitai antes a minha correção, e não a prata; e o conhecimento, antes do que o ouro escolhido.

11 Porque melhor é a sabedoria do que as jóias; e de tudo o que se deseja nada se pode comparar com ela.

12 Eu, a sabedoria, habito com a prudência, e possuo o conhecimento e a discrição.

13 O temor do Senhor é odiar o mal; a soberba, e a arrogância, e o mau caminho, e a boca perversa, eu os odeio.

14 Meu é o conselho, e a verdadeira sabedoria; eu sou o entendimento; minha é a fortaleza.

15 Por mim reinam os reis, e os príncipes decretam o que justo.

16 Por mim governam os príncipes e os nobres, sim, todos os juízes da terra.

17 Eu amo aos que me amam, e os que diligentemente me buscam me acharão.

18 Riquezas e honra estão comigo; sim, riquezas duráveis e justiça.

19 Melhor é o meu fruto do que o ouro, sim, do que o ouro refinado; e a minha renda melhor do que a prata escolhida.

20 Ando pelo caminho da retidão, no meio das veredas da justiça,

21 dotando de bens permanentes os que me amam, e enchendo os seus tesouros.

22 O Senhor me criou como a primeira das suas obras, o princípio dos seus feitos mais antigos.

23 Desde a eternidade fui constituída, desde o princípio, antes de existir a terra.

24 Antes de haver abismos, fui gerada, e antes ainda de haver fontes cheias d'água.

25 Antes que os montes fossem firmados, antes dos outeiros eu nasci,

26 quando ele ainda não tinha feito a terra com seus campos, nem sequer o princípio do pó do mundo.

27 Quando ele preparava os céus, aí estava eu; quando traçava um círculo sobre a face do abismo,

28 quando estabelecia o firmamento em cima, quando se firmavam as fontes do abismo,

29 quando ele fixava ao mar o seu termo, para que as águas não traspassassem o seu mando, quando traçava os fundamentos da terra,

30 então eu estava ao seu lado como arquiteto; e era cada dia as suas delícias, alegrando-me perante ele em todo o tempo;

31 folgando no seu mundo habitável, e achando as minhas delícias com os filhos dos homens.

32 Agora, pois, filhos, ouvi-me; porque felizes são os que guardam os meus caminhos.

33 Ouvi a correção, e sede sábios; e não a rejeiteis.

34 Feliz é o homem que me dá ouvidos, velando cada dia às minhas entradas, esperando junto às ombreiras da minha porta.

35 Porque o que me achar achará a vida, e alcançará o favor do Senhor.

36 Mas o que pecar contra mim fará mal à sua própria alma; todos os que me odeiam amam a morte.