1 Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
2 Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
3 Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
4 Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
5 Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa,
6 te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.
7 Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.
8 Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
9 liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa, valan, jonka hän vannoi Iisakille.
10 Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.
12 Heitä oli vain pieni määrä, he olivat vain vähäinen joukko muukalaisia,
13 joka vaelsi kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen.
14 Mutta hän ei antanut kenenkään sortaa heitä. Heidän tähtensä hän varoitti kuninkaita:
15 Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.
16 Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata ja ehdytti leivän saannin,
17 hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi.
18 Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan,
19 kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi.
20 Kuningas vapautti hänet, kansojen hallitsija käski avata kahleet.
21 Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan, kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen,
22 pani hänet käskemään ruhtinaita ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 Niin Israel tuli Egyptiin, Jaakob muukalaisena Haamin maahan.
24 Herra teki kansansa hedelmälliseksi ja paljon vahvemmaksi kuin sen viholliset.
25 Näin hän muutti egyptiläisten mielen, ja he alkoivat vihata hänen kansaansa, vehkeillä hänen palvelijoitaan vastaan.
26 Silloin Herra lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, valitsemansa miehen,
27 ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään Haamin maassa.
28 Herra pimensi maan, tuli synkeä pimeys, mutta egyptiläiset eivät taipuneet.
29 Hän muutti heidän virtansa vereksi ja tappoi heidän kalansa.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita, niitä oli jo kuninkaan palatsissakin.
31 Herra käski, ja paarmat tulivat, syöpäläiset levisivät yli maan.
32 Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja ja löi tulen lieskoilla heidän maataan.
33 Hän tuhosi viiniköynnökset ja viikunatarhat ja silpoi kaikki heidän puunsa.
34 Hän käski, ja heinäsirkat tulivat, tuli niiden toukkien luvuton joukko,
35 ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan, ahmivat sadon vainioilta.
36 Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa, heidän miehuutensa ensi hedelmät.
37 Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä: he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa, kaikki heimot epäröimättä, horjumatta.
38 Koko Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä kansa pelkäsi heitä.
39 Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
40 He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
41 Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
42 Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
43 Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi, riemu raikui, kun hän vei valittunsa.
44 Hän antoi heille toisten kansojen maat, he saivat korjata näiden työn hedelmät,
45 ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä, pitää kunniassa hänen lakinsa. Halleluja!
1 Dai graças ao Senhor; invocai o seu nome; fazei conhecidos os seus feitos entre os povos.
2 Cantai-lhe, cantai-lhe louvores; falai de todas as suas maravilhas.
3 Gloriai-vos no seu santo nome; regozije-se o coração daqueles que buscam ao Senhor.
4 Buscai ao Senhor e a sua força; buscai a sua face continuamente.
5 Lembrai-vos das maravilhas que ele tem feito, dos seus prodígios e dos juízos da sua boca,
6 vós, descendência de Abraão, seu servo, vós, filhos de Jacó, seus escolhidos.
7 Ele é o Senhor nosso Deus; os seus juízos estão em toda a terra.
8 Lembra-se perpetuamente do seu pacto, da palavra que ordenou para mil gerações;
9 do pacto que fez com Abraão, e do seu juramento a Isaque;
10 o qual ele confirmou a Jacó por estatuto, e a Israel por pacto eterno,
11 dizendo: A ti darei a terra de Canaã, como porção da vossa herança.
12 Quando eles eram ainda poucos em número, de pouca importância, e forasteiros nela,
13 andando de nação em nação, dum reino para outro povo,
14 não permitiu que ninguém os oprimisse, e por amor deles repreendeu reis, dizendo:
15 Não toqueis nos meus ungidos, e não maltrateis os meus profetas.
16 Chamou a fome sobre a terra; retirou-lhes todo o sustento do pão.
17 Enviou adiante deles um varão; José foi vendido como escravo;
18 feriram-lhe os pés com grilhões; puseram-no a ferro,
19 até o tempo em que a sua palavra se cumpriu; a palavra do Senhor o provou.
20 O rei mandou, e fez soltá-lo; o governador dos povos o libertou.
21 Fê-lo senhor da sua casa, e governador de toda a sua fazenda,
22 para, a seu gosto, dar ordens aos príncipes, e ensinar aos anciãos a sabedoria.
23 Então Israel entrou no Egito, e Jacó peregrinou na terra de Cam.
24 E o Senhor multiplicou sobremodo o seu povo, e o fez mais poderoso do que os seus inimigos.
25 Mudou o coração destes para que odiassem o seu povo, e tratassem astutamente aos seus servos.
26 Enviou Moisés, seu servo, e Arão, a quem escolhera,
27 os quais executaram entre eles os seus sinais e prodígios na terra de Cam.
28 Mandou à escuridão que a escurecesse; e foram rebeldes à sua palavra.
29 Converteu-lhes as águas em sangue, e fez morrer os seus peixes.
30 A terra deles produziu rãs em abundância, até nas câmaras dos seus reis.
31 Ele falou, e vieram enxames de moscas em todo o seu termo.
32 Deu-lhes saraiva por chuva, e fogo abrasador na sua terra.
33 Feriu-lhes também as vinhas e os figueirais, e quebrou as árvores da sua terra.
34 Ele falou, e vieram gafanhotos, e pulgões em quantidade inumerável,
35 que comeram toda a erva da sua terra, e devoraram o fruto dos seus campos.
36 Feriu também todos os primogênitos da terra deles, as primícias de toda a sua força.
37 E fez sair os israelitas com prata e ouro, e entre as suas tribos não havia quem tropeçasse.
38 O Egito alegrou-se quando eles saíram, porque o temor deles o dominara.
39 Estendeu uma nuvem para os cobrir, e um fogo para os alumiar de noite.
40 Eles pediram, e ele fez vir codornizes, e os saciou com pão do céu.
41 Fendeu a rocha, e dela brotaram águas, que correram pelos lugares áridos como um rio.
42 Porque se lembrou da sua santa palavra, e de Abraão, seu servo.
43 Fez sair com alegria o seu povo, e com cânticos de júbilo os seus escolhidos.
44 Deu-lhes as terras das nações, e eles herdaram o fruto do trabalho dos povos,
45 para que guardassem os seus preceitos, e observassem as suas leis. Louvai ao Senhor