1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi. (H44:2)Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.

2 (H44:3)Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen.

3 (H44:4)He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.

4 (H44:5)Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.

5 (H44:6)Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan.

6 (H44:7)Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta,

7 (H44:8)mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään.

8 (H44:9)Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela)

9 (H44:10)Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät ja tuottanut meille tappion ja häpeän. Sinä et lähtenyt liikkeelle meidän sotajoukkomme mukana.

10 (H44:11)Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä, vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.

11 (H44:12)Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat, sinä hajotit meidät kansojen sekaan.

12 (H44:13)Sinä myit kansasi pilkkahinnalla, et saanut voittoa kaupastasi.

13 (H44:14)Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi, ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.

14 (H44:15)Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu, kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä.

15 (H44:16)Minä kärsin häväistystä joka päivä, häpeän puna peittää kasvoni,

16 (H44:17)kun joudun kuulemaan, miten viholliset kostonhimossaan herjaavat ja pilkkaavat meitä.

17 (H44:18)Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä rikkoneet liittoasi.

18 (H44:19)Sydämemme ei ole luopunut sinusta, jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi.

19 (H44:20)Silti sinä olet murskannut meidät, niin kuin murskasit syvyyden hirviön. Sinä peitit meidät pimeydellä.

20 (H44:21)Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme, ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

21 (H44:22)sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen, sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet.

22 (H44:23)Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.

23 (H44:24)Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää!

24 (H44:25)Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme?

25 (H44:26)Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun.

26 (H44:27)Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden!

1 Ó Deus, nós ouvimos com os nossos ouvidos, nossos pais nos têm contado os feitos que realizaste em seus dias, nos tempos da antigüidade.

2 Tu expeliste as nações com a tua mão, mas a eles plantaste; afligiste os povos, mas a eles estendes-te largamente.

3 Pois não foi pela sua espada que conquistaram a terra, nem foi o seu braço que os salvou, mas a tua destra e o teu braço, e a luz do teu rosto, porquanto te agradaste deles.

4 Tu és o meu Rei, ó Deus; ordena livramento para Jacó.

5 Por ti derrubamos os nossos adversários; pelo teu nome pisamos os que se levantam contra nós.

6 Pois não confio no meu arco, nem a minha espada me pode salvar.

7 Mas tu nos salvaste dos nossos adversários, e confundiste os que nos odeiam.

8 Em Deus é que nos temos gloriado o dia todo, e sempre louvaremos o teu nome.

9 Mas agora nos rejeitaste e nos humilhaste, e não sais com os nossos exércitos.

10 Fizeste-nos voltar as costas ao inimigo e aqueles que nos odeiam nos despojam à vontade.

11 Entregaste-nos como ovelhas para alimento, e nos espalhaste entre as nações.

12 Vendeste por nada o teu povo, e não lucraste com o seu preço.

13 Puseste-nos por opróbrio aos nossos vizinhos, por escárnio e zombaria àqueles que estão à roda de nós.

14 Puseste-nos por provérbio entre as nações, por ludíbrio entre os povos.

15 A minha ignomínia está sempre diante de mim, e a vergonha do meu rosto me cobre,

16 à voz daquele que afronta e blasfema, à vista do inimigo e do vingador.

17 Tudo isto nos sobreveio; todavia não nos esquecemos de ti, nem nos houvemos falsamente contra o teu pacto.

18 O nosso coração não voltou atrás, nem os nossos passos se desviaram das tuas veredas,

19 para nos teres esmagado onde habitam os chacais, e nos teres coberto de trevas profundas.

20 Se nos tivéssemos esquecido do nome do nosso Deus, e estendido as nossas mãos para um deus estranho,

21 porventura Deus não haveria de esquadrinhar isso? pois ele conhece os segredos do coração.

22 Mas por amor de ti somos entregues à morte o dia todo; somos considerados como ovelhas para o matadouro.

23 Desperta! por que dormes, Senhor? Acorda! não nos rejeites para sempre.

24 Por que escondes o teu rosto, e te esqueces da nossa tribulação e da nossa angústia?

25 Pois a nossa alma está abatida até o pó; o nosso corpo pegado ao chão.

26 Levanta-te em nosso auxílio, e resgata-nos por tua benignidade.