1 Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti.2 Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä.3 Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua.5 Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin.7 Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa.8 Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa.9 Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa.10 He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.

1 E Pedro e João subiam juntos ao templo à hora da oração, a nona.2 E era trazido um homem que desde o ventre de sua mãe era coxo, o qual todos os dias punham à porta do templo, chamada Formosa, para pedir esmola aos que entravam no templo.3 O qual, vendo a Pedro e a João que iam entrando no templo, pediu que lhe dessem uma esmola.4 E Pedro, com João, fitando os olhos nele, disse: Olha para nós.5 E olhou para eles, esperando receber deles alguma coisa.6 E disse Pedro: Não tenho prata nem ouro; mas o que tenho isso te dou. Em nome de Jesus Cristo, o Nazareno, levanta-te e anda.7 E, tomando-o pela mão direita, o levantou, e logo os seus pés e artelhos se firmaram.8 E, saltando ele, pôs-se em pé, e andou, e entrou com eles no templo, andando, e saltando, e louvando a Deus.9 E todo o povo o viu andar e louvar a Deus;10 E conheciam-no, pois era ele o que se assentava a pedir esmola à porta Formosa do templo; e ficaram cheios de pasmo e assombro, pelo que lhe acontecera.