1 Siihen aikaan Sinearin kuningas Amrafel, Ellasarin kuningas Arjok, Elamin kuningas Kedorlaomer ja Gojimin kuningas Tideal

2 lähtivät sotaretkelle Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, Seboimin kuningasta Semeberiä ja Belan eli Soarin kuningasta vastaan.

3 Nämä viisi olivat kaikki yhdessä koonneet joukkonsa Siddiminlaaksoon, missä Kuollutmeri sijaitsee.

4 He olivat kaksitoista vuotta olleet Kedorlaomerin alaisina mutta nousivat kolmantenatoista vuotena kapinaan.

5 Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat ja voittivat refalaiset Asterot-Karnaimissa, susilaiset Hamissa, emiläiset Kirjataimin tasangolla

6 ja horilaiset vuorilla, jotka ulottuvat Seiristä El-Paraniin, autiomaan laidoille saakka.

7 Sitten he kääntyivät takaisin ja tulivat En-Mispatiin eli Kadesiin ja kukistivat koko amalekilaisten maan ja myös amorilaiset, jotka asuivat Haseson-Tamarissa.

8 Silloin Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin ku- ninkaat sekä Belan eli Soarin kuningas lähtivät liikkeelle ja järjestivät Siddiminlaaksossa joukkonsa taisteluun

9 Elamin kuningasta Kedorlaomeria, Gojimin kuningasta Tidealia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan, viisi kuningasta neljää vastaan.

10 Mutta Siddiminlaakso oli täynnä maaöljykuoppia, ja kun Sodoman ja Gomorran kuninkaat ja heidän miehensä yrittivät kääntyä pakoon, he vajosivat niihin, ja henkiin jääneet pakenivat vuorille.

11 Heidän vihollisensa veivät Sodomasta ja Gomorrasta kaiken karjan ja muun omaisuuden sekä kaiken syötävän ja lähtivät sitten pois.

12 Lähtiessään he veivät myös Abramin veljenpojan Lootin ja koko tämän omaisuuden. Loot näet asui siihen aikaan Sodomassa.

13 Muuan pakoon päässyt tuli kertomaan tästä heprealaiselle Abramille, joka tuolloin asui amorilaisen Mamren tammistossa. Mamre oli Eskolin ja Anerin veli, ja he olivat liitossa Abramin kanssa.

14 Kun Abram kuuli, että hänen veljenpoikansa oli joutunut vangiksi, hän aseisti taistelukelpoiset miehensä, jotka olivat syntyneet hänen teltoissaan, kolmesataakahdeksantoista miestä kaikkiaan, lähti kuninkaiden perään ja tavoitti heidät Danissa.

15 Siellä hän jakoi väkensä ryhmiin ja hyökkäsi yöllä vihollisten kimppuun, voitti heidät ja ajoi heitä takaa aina Hobaan, joka on Damaskoksesta pohjoiseen.

16 Hän otti takaisin kaiken saaliin samoin kuin sukulaisensa Lootin, tämän omaisuuden sekä naiset ja muun väen.

17 Kun Abram oli paluumatkalla lyötyään Kedorlaome- rin ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat, Sodo- man kuningas tuli häntä vastaan Savenlaaksoon, jota sanotaan myös Kuninkaanlaaksoksi.

18 Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi,

19 ja hän siunasi Abramia sanoen: -- Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja.

20 Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi. Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista.

23 minä en ota mitään sinun omaasi, en edes langanpätkää tai sandaalinhihnaa. Silloin et voi sanoa: 'Minä olen tehnyt Abramista rikkaan.'

1 E aconteceu nos dias de Anrafel, rei de Sinar, Arioque, rei de Elasar, Quedorlaomer, rei de Elão, e Tidal, rei de Goim,

2 Que estes fizeram guerra a Bera, rei de Sodoma, a Birsa, rei de Gomorra, a Sinabe, rei de Admá, e a Semeber, rei de Zeboim, e ao rei de Belá (esta é Zoar).

3 Todos estes se ajuntaram no vale de Sidim (que é o Mar Salgado).

4 Doze anos haviam servido a Quedorlaomer, mas ao décimo terceiro ano rebelaram-se.

5 E ao décimo quarto ano veio Quedorlaomer, e os reis que estavam com ele, e feriram aos refains em Asterote-Carnaim, e aos zuzins em Hã, e aos emins em Savé-Quiriataim,

6 E aos horeus no seu monte Seir, até El-Parã que está junto ao deserto.

7 Depois tornaram e vieram a En-Mispate (que é Cades), e feriram toda a terra dos amalequitas, e também aos amorreus, que habitavam em Hazazom-Tamar.

8 Então saiu o rei de Sodoma, e o rei de Gomorra, e o rei de Admá, e o rei de Zeboim, e o rei de Belá (esta é Zoar), e ordenaram batalha contra eles no vale de Sidim,

9 Contra Quedorlaomer, rei de Elão, e Tidal, rei de Goim, e Anrafel, rei de Sinar, e Arioque, rei de Elasar; quatro reis contra cinco.

10 E o vale de Sidim estava cheio de poços de betume; e fugiram os reis de Sodoma e de Gomorra, e caíram ali; e os restantes fugiram para um monte.

11 E tomaram todos os bens de Sodoma, e de Gomorra, e todo o seu mantimento e foram-se.

12 Também tomaram a Ló, que habitava em Sodoma, filho do irmão de Abrão, e os seus bens, e foram-se.

13 Então veio um, que escapara, e o contou a Abrão, o hebreu; ele habitava junto dos carvalhais de Manre, o amorreu, irmão de Escol, e irmão de Aner; eles eram confederados de Abrão.

14 Ouvindo, pois, Abrão que o seu irmão estava preso, armou os seus criados, nascidos em sua casa, trezentos e dezoito, e os perseguiu até Dã.

15 E dividiu-se contra eles de noite, ele e os seus criados, e os feriu, e os perseguiu até Hobá, que fica à esquerda de Damasco.

16 E tornou a trazer todos os seus bens, e tornou a trazer também a Ló, seu irmão, e os seus bens, e também as mulheres, e o povo.

17 E o rei de Sodoma saiu-lhe ao encontro (depois que voltou de ferir a Quedorlaomer e aos reis que estavam com ele) até ao Vale de Savé, que é o vale do rei.

18 E Melquisedeque, rei de Salém, trouxe pão e vinho; e era este sacerdote do Deus Altíssimo.

19 E abençoou-o, e disse: Bendito seja Abrão pelo Deus Altíssimo, o Possuidor dos céus e da terra;

20 E bendito seja o Deus Altíssimo, que entregou os teus inimigos nas tuas mãos. E Abrão deu-lhe o dízimo de tudo.

21 E o rei de Sodoma disse a Abrão: Dá-me a mim as pessoas, e os bens toma para ti.

22 Abrão, porém, disse ao rei de Sodoma: Levantei minha mão ao Senhor, o Deus Altíssimo, o Possuidor dos céus e da terra,

23 Jurando que desde um fio até à correia de um sapato, não tomarei coisa alguma de tudo o que é teu; para que não digas: Eu enriqueci a Abrão;

24 Salvo tão somente o que os jovens comeram, e a parte que toca aos homens que comigo foram, Aner, Escol e Manre; estes que tomem a sua parte.