1 Kaikki israelilaiset Danista Beersebaan asti ja aina Gileadin maata myöten kokoontuivat yhtenä miehenä Herran eteen Mispaan.
2 Israelin päälliköt, kaikkien sukukuntien päämiehet, ja koko Jumalan kansa tulivat yhteiseen kokoukseen. Heitä oli siellä neljäsataatuhatta aseistettua miestä.
5 mutta Gibean miehet yrittivät käydä kimppuuni ja piirittivät yöllä talon. He aikoivat tappaa minut ja tekivät väkivaltaa sivuvaimolleni, niin että hän kuoli.
6 Minä paloittelin hänen ruumiinsa ja lähetin kappaleet Israelin kaikkiin osiin sen törkeän ja pöyristyttävän teon vuoksi, jonka gibealaiset ovat Israelissa tehneet.
9 Me teemme Gibealle näin: Heitämme arpaa
11 Israelilaiset päättivät yksimielisesti lähteä sotimaan Gibeaa vastaan.
14 vaan kokoontuivat kaupungeistaan Gibeaan ryhtyäkseen sotaan heitä vastaan.
15 Kaupungeistaan saapuneet benjaminilaiset katsastettiin ja laskettiin. Heitä oli kaksikymmentäkuusituhatta miestä. Lisäksi tulivat Gibean omat joukot, seitsemänsataa valiosoturia.
16 Koko sotajoukossa oli seitsemänsataa vasenkätistä valiomiestä, joista jokainen osasi lingota kiven erehtymättömän tarkasti maaliin.
17 Myös israelilaisten sotajoukko tarkastettiin ja laskettiin. Israelilaisia oli, kun benjaminilaiset olivat poissa, yhteensä neljäsataatuhatta miestä, kaikki harjaantuneita sotureita.
19 Seuraavana aamuna israelilaiset lähtivät liikkeelle ja asettuivat leiriin Gibean edustalle.
20 Näin israelilaiset lähtivät sotaan benjaminilaisia vastaan ja järjestäytyivät taisteluun Gibean ulkopuolella.
21 Benjaminilaiset hyökkäsivät ulos kaupungista ja surmasivat sinä päivänä kaksikymmentäkaksituhatta israelilaista.
22 Mutta israelilaiset rohkaisivat mielensä ja päättivät ryhtyä jälleen taisteluun samassa paikassa, jossa olivat taistelleet edellisenäkin päivänä.
24 Kun israelilaiset seuraavana päivänä lähtivät leiristään taisteluun,
25 benjaminilaiset tulivat Gibeasta heitä vastaan ja surmasivat vielä kahdeksantoistatuhatta soturia.
26 Israelin koko sotajoukko meni jälleen Beteliin. Siellä israelilaiset istuivat itkien Herran edessä ja paastosivat iltaan asti sekä uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja.
27 He tiedustelivat Herralta neuvoa - - Jumalan liitonarkku oli näet siihen aikaan Betelissä,
29 Israelilaiset sijoittivat miehiään väijyksiin kaikkialle Gibean ympärille.
30 Kolmantena päivänä israelilaiset järjestäytyivät taisteluun benjaminilaisia vastaan kuten edellisilläkin kerroilla.
31 Kun benjaminilaiset hyökkäsivät kaupungista, heidät houkuteltiin kauas sen ulkopuolelle. Tälläkin kerralla he pääsivät aluksi voitolle ja surmasivat Betelin ja Gibean välisellä tiellä kolmisenkymmentä israelilaista.
33 Israelilaisten pääjoukko, joka oli lähtenyt asemistaan, ryhmittyi uudelleen taisteluun Baal-Tamarissa. Samaan aikaan israelilaisten väijytysjoukot syöksyivät esiin piilopaikoistaan gibealaisten selustasta.
34 Gibean edustalle saapui kymmenentuhannen miehen joukko israelilaisia valiosotureita. Taistelu riehui ankarana, eivätkä benjaminilaiset vielä tajunneet, että heitä uhkasi tuho.
35 Herra antoi israelilaisten voittaa benjaminilaiset. Sinä päivänä he surmasivat kaksikymmentäviisituhatta sata benjaminilaista soturia.
36 Benjaminilaiset ymmärsivät nyt joutuneensa häviölle. Taistelun kulku oli tällainen: Israelilaiset vetäytyivät benjaminilaisten tieltä luottaen Gibean ympäristöön sijoittamaansa väijytysjoukkoon.
37 Sillä aikaa väijytysjoukko syöksyi esiin, tunkeutui kaupunkiin ja surmasi kaikki sen asukkaat.
38 Israelilaiset olivat ennalta sopineet väijytysjoukon kanssa, että merkkinä olisi kaupungista nouseva savupatsas.
40 Kaupungista alkoi silloin nousta savua paksuna patsaana, ja kun benjaminilaiset kääntyivät katsomaan taakseen, he näkivät kaupunkinsa nousevan savuna taivaalle.
41 Perääntyvät israelilaiset kääntyivät takaisin, ja benjaminilaiset joutuivat kauhun valtaan huomatessaan olevansa hukassa.
42 He pakenivat kohti autiomaata, mutta takaa-ajajat pysyivät heidän kannoillaan. Benjaminilaiset jäivät kaupungista tulevan joukon ja israelilaisten pääjoukon väliin.
43 Israelilaiset saartoivat heidät, ajoivat hellittämättä heitä takaa ja tavoittivat heidät Gibean itäpuolella.
44 Benjaminilaisia kaatui kahdeksantoistatuhatta miestä, kaikki kokeneita sotureita.
45 Muut kääntyivät ja pakenivat autiomaata kohti Rimmonin kallioiden suuntaan. Israelilaiset surmasivat pakenijoista maanteillä viisituhatta miestä, ja he jatkoivat takaa-ajoa Gideomiin saakka ja surmasivat vielä kaksituhatta miestä.
46 Benjaminilaisia kaatui sinä päivänä yhteensä kaksikymmentäviisituhatta miestä, kaikki kokeneita sotureita.
47 Vain kuusisataa benjaminilaista pääsi pakenemaan autiomaahan Rimmonin kallioille, ja he jäivät sinne neljäksi kuukaudeksi.
48 Mutta israelilaiset palasivat Benjaminin alueelle ja surmasivat sen kaupungeista ihmiset ja karjan, jokaisen elävän olennon, jonka löysivät, ja polttivat kaikki Benjaminin kaupungit.
1 Então todos os filhos de Israel saíram, e a congregação se ajuntou, perante o Senhor em Mizpá, como se fora um só homem, desde Dã até Berseba, como também a terra de Gileade.
2 E os principais de todo o povo, de todas as tribos de Israel, se apresentaram na congregação do povo de Deus; quatrocentos mil homens de pé que tiravam a espada
3 (Ouviram, pois, os filhos de Benjamim que os filhos de Israel haviam subido a Mizpá). E disseram os filhos de Israel: Falai, como sucedeu esta maldade?
4 Então respondeu o homem levita, marido da mulher que fora morta, e disse: Cheguei com a minha concubina a Gibeá, cidade de Benjamim, para passar a noite.
5 E os cidadãos de Gibeá se levantaram contra mim, e cercaram a casa de noite; intentaram matar-me, e violaram a minha concubina, de maneira que morreu.
6 Então peguei na minha concubina, e fi-la em pedaços, e a enviei por toda a terra da herança de Israel; porquanto fizeram tal malefício e loucura em Israel.
7 Eis que todos sois filhos de Israel; dai aqui a vossa palavra e conselho.
8 Então todo o povo se levantou como um só homem, dizendo: Nenhum de nós irá à sua tenda nem nenhum de nós voltará à sua casa.
9 Porém isto é o que faremos a Gibeá: procederemos contra ela por sorte.
10 E de todas as tribos de Israel, tomaremos dez homens de cada cem, e cem de cada mil, e mil de cada dez mil, para providenciarem mantimento para o povo; para que, vindo ele a Gibeá de Benjamim, lhe façam conforme a toda a loucura que tem feito em Israel.
11 Assim ajuntaram-se contra esta cidade todos os homens de Israel, unidos como um só homem.
12 E as tribos de Israel enviaram homens por toda a tribo de Benjamim, dizendo: Que maldade é esta que se fez entre vós?
13 Dai-nos, pois, agora aqueles homens, filhos de Belial, que estão em Gibeá, para que os matemos, e tiremos de Israel o mal. Porém os filhos de Benjamim não quiseram ouvir a voz de seus irmãos, os filhos de Israel.
14 Antes os filhos de Benjamim se ajuntaram das cidades em Gibeá, para saírem a pelejar contra os filhos de Israel.
15 E contaram-se naquele dia os filhos de Benjamim, das cidades, vinte e seis mil homens que tiravam a espada, afora os moradores de Gibeá, de que se contaram setecentos homens escolhidos.
16 Entre todo este povo havia setecentos homens escolhidos, canhotos, os quais atiravam com a funda uma pedra em um cabelo, e não erravam.
17 E contaram-se dos homens de Israel, afora os de Benjamim, quatrocentos mil homens que tiravam da espada, e todos eles homens de guerra.
18 E levantaram-se os filhos de Israel, e subiram a Betel; e consultaram a Deus, dizendo: Quem dentre nós subirá primeiro a pelejar contra os filhos de Benjamim? E disse o Senhor: Judá subirá primeiro.
19 Levantaram-se, pois, os filhos de Israel pela manhã, e acamparam-se contra Gibeá.
20 E os homens de Israel saíram à peleja contra Benjamim; e os homens de Israel ordenaram a batalha contra eles, ao pé de Gibeá.
21 Então os filhos de Benjamim saíram de Gibeá, e derrubaram por terra, naquele dia, vinte e dois mil homens de Israel.
22 Porém esforçou-se o povo, isto é, os homens de Israel, e tornaram a ordenar a peleja no lugar onde no primeiro dia a tinham ordenado.
23 E subiram os filhos de Israel, e choraram perante o Senhor até à tarde, e perguntaram ao Senhor, dizendo: Tornar-me-ei a chegar à peleja contra os filhos de Benjamim, meu irmão? E disse o Senhor: Subi contra ele.
24 Chegaram-se, pois, os filhos de Israel aos filhos de Benjamim, no dia seguinte.
25 Também os de Benjamim no dia seguinte lhes saíram ao encontro fora de Gibeá, e derrubaram ainda por terra dos filhos de Israel mais dezoito mil homens, todos dos que tiravam a espada.
26 Então todos os filhos de Israel, e todo o povo, subiram, e vieram a Betel e choraram, e estiveram ali perante o Senhor, e jejuaram aquele dia até à tarde; e ofereceram holocaustos e ofertas pacíficas perante o Senhor.
27 E os filhos de Israel perguntaram ao Senhor (porquanto a arca da aliança de Deus estava ali naqueles dias;
28 E Fineias, filho de Eleazar, filho de Arão, estava perante ele naqueles dias), dizendo: Tornarei ainda a pelejar contra os filhos de Benjamim, meu irmão, ou pararei? E disse o Senhor: Subi, que amanhã eu to entregarei na mão.
29 Então Israel pôs emboscadas em redor de Gibeá.
30 E subiram os filhos de Israel ao terceiro dia contra os filhos de Benjamim, e ordenaram a peleja junto a Gibeá, como das outras vezes.
31 Então os filhos de Benjamim saíram ao encontro do povo, e desviaram-se da cidade; e começaram a ferir alguns do povo, atravessando-os, como das outras vezes, pelos caminhos (um dos quais sobe para Betel, e o outro para Gibeá pelo campo), uns trinta dos homens de Israel.
32 Então os filhos de Benjamim disseram: Estão derrotados diante de nós como dantes. Porém os filhos de Israel disseram: Fujamos, e desviemo-los da cidade para os caminhos.
33 Então todos os homens de Israel se levantaram do seu lugar, e ordenaram a peleja em Baal-Tamar; e a emboscada de Israel saiu do seu lugar, da caverna de Gibeá.
34 E dez mil homens escolhidos de todo o Israel vieram contra Gibeá, e a peleja se agravou; porém eles não sabiam o mal que lhes tocaria.
35 Então feriu o Senhor a Benjamim diante de Israel; e destruíram os filhos de Israel, naquele dia, vinte e cinco mil e cem homens de Benjamim, todos dos que tiravam a espada.
36 E viram os filhos de Benjamim que estavam feridos; porque os homens de Israel deram lugar aos benjamitas, porquanto estavam confiados na emboscada que haviam posto contra Gibeá.
37 E a emboscada se apressou, e acometeu a Gibeá; e a emboscada arremeteu contra ela, e feriu ao fio da espada toda a cidade.
38 E os homens de Israel tinham um sinal determinado com a emboscada, que era fazer levantar da cidade uma grande nuvem de fumaça.
39 Viraram-se, pois, os homens de Israel na peleja; e já Benjamim começava a ferir, dos homens de Israel, quase trinta homens, pois diziam: Já infalivelmente estão derrotados diante de nós, como na peleja passada.
40 Então a nuvem de fumaça começou a se levantar da cidade, como uma coluna; e, virando-se Benjamim a olhar para trás de si, eis que a fumaça da cidade subia ao céu.
41 E os homens de Israel viraram os rostos, e os homens de Benjamim pasmaram; porque viram que o mal lhes tocaria.
42 E viraram as costas diante dos homens de Israel, para o caminho do deserto; porém a peleja os apertou; e os que saíam das cidades os destruíram no meio deles.
43 E cercaram aos de Benjamim, e os perseguiram, e à vontade os pisaram, até diante de Gibeá, para o nascente do sol.
44 E caíram de Benjamim dezoito mil homens, todos estes sendo homens valentes.
45 Então viraram as costas, e fugiram para o deserto, à penha de Rimom; colheram ainda deles pelos caminhos uns cinco mil homens; e de perto os seguiram até Gidom, e feriram deles dois mil homens.
46 E, todos os que caíram de Benjamim, naquele dia, foram vinte e cinco mil homens que tiravam a espada, todos eles homens valentes.
47 Porém seiscentos homens viraram as costas, e fugiram para o deserto, à penha de Rimom; e ficaram na penha de Rimom quatro meses.
48 E os homens de Israel voltaram para os filhos de Benjamim, e os feriram ao fio da espada, desde os homens da cidade até aos animais, até a tudo quanto se achava, como também a todas as cidades, quantas acharam, puseram fogo.