1 Päätin näet, että vierailuni teidän luonanne ei tällä kertaa saa aiheuttaa mielipahaa.
2 Jos minä pahoitan teidän mielenne, eihän silloin kukaan voi saada minuakaan iloiseksi, paitsi se jolle olen tuottanut surua.
3 Juuri tästä kirjoitinkin, jottei minun tarvitsisi tullessani pahoittaa mieltäni niiden vuoksi, joista minun pitäisi saada iloa. Luotin siihen, että minun iloni on teidänkin ilonne.
4 Kirjoitin teille suuressa tuskassa, sydän raskaana ja kyynelsilmin, mutta en aiheuttaakseni teille surua, vaan osoittaakseni, kuinka suurta rakkautta tunnen erityisesti teitä kohtaan.
5 Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille -- ainakin jossain määrin, etten nyt liioittelisi.
6 Tuollaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle jo antaneet.
7 Nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa.
8 Niinpä kehotan teitä jälleen osoittamaan hänelle rakkautta.
9 Kirjoitinkin teille juuri koetellakseni teitä ja nähdäkseni, oletteko kaikessa kuuliaisia.
10 Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin, ja kun olen antanut anteeksi -- jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on -- olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä,
11 jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme.
12 Lähdin sitten Troakseen julistamaan Kristuksen evankeliumia, ja siellä minulle avautui ovi Herran työhön.
13 Henkeni ei kuitenkaan saanut rauhaa, kun en tavannut siellä veljeäni Titusta, ja niin jätin hyvästit seurakunnalle ja jatkoin matkaa Makedoniaan.
14 Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!
15 Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.
16 Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?
17 Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.
1 But it was my decision for myself, not to come again to you with sorrow.
2 For if I give you sorrow, who then will make me glad, but he who is made sad by me?
3 And I said this very thing in my letter, for fear that when I came I might have sorrow from those from whom it was right for me to have joy; being certain of this, that my joy is the joy of you all.
4 For out of much trouble and pain of heart and much weeping I sent my letter to you; not to give you sorrow, but so that you might see how great is the love which I have to you.
5 But if anyone has been a cause of sorrow, he has been so, not to me only, but in some measure to all of you (I say this that I may not be over-hard on you).
6 Let it be enough for such a man to have undergone the punishment which the church put on him;
7 So that now, on the other hand, it is right for him to have forgiveness and comfort from you, for fear that his sorrow may be over-great.
8 For which cause my desire is that you will make your love to him clear by your acts.
9 And for the same reason I sent you a letter so that I might be certain of your desire to do my orders in all things.
10 But if you give forgiveness to anyone, I do the same: for if I have given forgiveness for anything, I have done it because of you, in the person of Christ;
11 So that Satan may not get the better of us: for we are not without knowledge of his designs.
12 Now when I came to Troas for the good news of Christ, and there was an open door for me in the Lord,
13 I had no rest in my spirit because Titus my brother was not there: so I went away from them, and came into Macedonia.
14 But praise be to God who makes us strong to overcome in Christ, and makes clear through us in every place the value of the knowledge of him.
15 For we are a sweet perfume of Christ to God in those who are getting salvation and in those who are going to destruction;
16 To the one it is a perfume of death to death; to the other a perfume of life to life. And who is enough for such things?
17 For we are not like the great number who make use of the word of God for profit: but our words are true, as from God, being said as before God in Christ.