2 Crônicas 36 - Bíblia Online

Juudan kansa huusi Josian pojan Joahasin Jerusalemissa kuninkaaksi isänsä jälkeen. 
Joahas oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäkolmevuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. 
Sitten Egyptin kuningas teki lopun hänen kuninkuudestaan ja määräsi Juudalle rangaistusveron, sata talenttia hopeaa ja talentin kultaa. 
Hän asetti Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi Joahasin veljen Eljakimin ja muutti hänen nimensä Jojakimiksi. Joahasin Neko vei vankina Egyptiin. 
Jojakim oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäviisivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Jojakim teki sitä, mikä oli väärää Herran, hänen Jumalansa, silmissä. 
Babylonian kuningas Nebukadnessar lähti sotimaan häntä vastaan ja vei hänet kahleissa Babyloniaan. 
Nebukadnessar vei Babyloniin myös Herran temppelin esineitä ja sijoitti ne palatsiinsa. 
Kaikki muu, mitä Jojakimista on kerrottavaa, hänen kauhistuttavat tekonsa ja hänen kohtalonsa, on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuninkaiden historiaan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jojakin. 
Jojakin oli kuninkaaksi tullessaan kahdeksantoistavuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Jojakin teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. 
Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti sotilaita vangitsemaan hänet ja kuljetutti hänet ja paljon temppelin aarteita Babyloniin. Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi hän asetti Jojakimin veljen Sidkian. juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen 
Sidkia oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäyksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. 
Sidkia teki sitä, mikä oli väärää Herran, hänen Jumalansa, silmissä, eikä nöyrtynyt, vaikka profeetta Jeremia puhui hänelle, mitä Herra oli käskenyt. 
Hän myös kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, vaikka oli Jumalan nimeen vannonut hänelle uskollisuutta. Hän oli uppiniskainen ja paadutti sydämensä eikä kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen. 
Myös kaikki johtomiehet, papit ja kansa luopuivat Herrasta, alkoivat noudattaa muiden kansojen kauhistuttavia tapoja ja saastuttivat Jerusalemin temppelin, jonka Herra oli pyhittänyt itselleen. 
Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti sananviejiään yhä uudelleen varoittamaan heitä, sillä hänen tuli sääli kansaansa ja omaa asuinsijaansa. 
Mutta ihmiset pilkkasivat hänen lähettiläitään eivätkä välittäneet hänen sanoistaan. He tekivät pilkkaa Herran profeetoista, kunnes Herra vihastui kansaansa niin, ettei se enää voinut pelastua. 
Herra antoi Babylonian kuninkaan hyökätä Juudan asukkaiden kimppuun. Hän surmasi heidän nuoret miehensä temppelissä, hän ei säästänyt nuorukaisia eikä neitoja, ei vanhoja eikä raihnaita. Kaikki hän antoi Babylonian kuninkaan käsiin. 
Ja kaikki temppelin esineet, suuret ja pienet, temppelin aarteet sekä Juudan kuninkaan ja hänen johtomiestensä kalleudet kuningas vei Babyloniin. 
Babylonialaiset polttivat Jumalan temppelin, hajottivat Jerusalemin muurit, polttivat kaikki sen palatsit ja tuhosivat sen kalleudet. 
Kaikki hengissä säilyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi. 
Näin toteutui Herran sana, jonka Jeremia oli julistanut: maa on oleva autio, ja se lepää seitsemänkymmentä vuotta, kunnes se on saanut hyvityksen pitämättä jääneistä sapateista. 
Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä hallitusvuotena Herra toteutti sanansa, jonka profeetta Jeremia oli julistanut. Hän johdatti Kyyroksen kuuluttamaan kaikkialla valtakunnassaan sekä suullisesti että kirjallisesti: 
Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin. Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä sinne. Olkoon Herra, teidän Jumalanne, teidän kanssanne! 

Then the people of the land took Jehoahaz, the son of Josiah, and made him king in Jerusalem in place of his father. 
Jehoahaz was twenty-three years old when he became king; he was ruling in Jerusalem for three months. 
Then the king of Egypt took the kingdom from him in Jerusalem, and put on the land a tax of a hundred talents of silver and a talent of gold. 
And the king of Egypt made Eliakim his brother king over Judah and Jerusalem, changing his name to Jehoiakim. And Neco took his brother Jehoahaz away to Egypt. 
Jehoiakim was twenty-five years old when he became king; he was ruling in Jerusalem for eleven years, and he did evil in the eyes of the Lord his God. 
Nebuchadnezzar, king of Babylon, came up against him, and took him away in chains to Babylon. 
And Nebuchadnezzar took away some of the vessels of the Lord's house, and put them in the house of his god in Babylon. 
Now the rest of the acts of Jehoiakim and the disgusting things he did, and all there is to be said against him, are recorded in the book of the kings of Israel and Judah; and Jehoiachin his son became king in his place. 
Jehoiachin was eighteen years old when he became king; he was ruling in Jerusalem for three months and ten days, and he did evil in the eyes of the Lord. 
In the spring of the year King Nebuchadnezzar sent and took him away to Babylon, with the beautiful vessels of the house of the Lord, and made Zedekiah, his father's brother, king over Judah and Jerusalem. 
Zedekiah was twenty-one years old when he became king; he was ruling in Jerusalem for eleven years. 
He did evil in the eyes of the Lord, and did not make himself low before Jeremiah the prophet who gave him the word of the Lord. 
And he took up arms against King Nebuchadnezzar, though he had made him take an oath by God; but he made his neck stiff and his heart hard, turning away from the Lord, the God of Israel. 
And more than this, all the great men of Judah and the priests and the people made their sin great, turning to all the disgusting ways of the nations; and they made unclean the house of the Lord which he had made holy in Jerusalem. 
And the Lord, the God of their fathers, sent word to them by his servants, sending early and frequently, because he had pity on his people and on his living-place; 
But they put shame on the servants of God, making sport of his words and laughing at his prophets, till the wrath of God was moved against his people, till there was no help. 
So he sent against them the king of the Chaldaeans, who put their young men to death with the sword in the house of their holy place, and had no pity for any, young man or virgin, old man or white-haired: God gave them all into his hands. 
And all the vessels of the house of God, great and small, and the stored wealth of the Lord's house and the wealth of the king and his chiefs, he took away to Babylon. 
And the house of God was burned and the wall of Jerusalem broken down; all its great houses were burned with fire and all its beautiful vessels given up to destruction. 
And all who had not come to death by the sword he took away prisoners to Babylon; and they became servants to him and to his sons till the kingdom of Persia came to power: 
So that the words of the Lord, which he said by the mouth of Jeremiah, might come true, till the land had had pleasure in her Sabbaths; for as long as she was waste the land kept the Sabbath, till seventy years were complete. 
Now in the first year of Cyrus, king of Persia, in order that the words which the Lord had said by the mouth of Jeremiah might come true, the spirit of Cyrus, king of Persia, was moved by the Lord, and he made a public statement and had it given out through all his kingdom and put in writing, saying, 
Cyrus, king of Persia, has said, All the kingdoms of the earth have been given to me by the Lord, the God of heaven; and he has made me responsible for building a house for him in Jerusalem, which is in Judah. Whoever there is among you of all his people, may the Lord his God be with him and let him go up. 

Esdras 1

Juudan kansa huusi Josian pojan Joahasin Jerusalemissa kuninkaaksi isänsä jälkeen. 
Joahas oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäkolmevuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. 
Sitten Egyptin kuningas teki lopun hänen kuninkuudestaan ja määräsi Juudalle rangaistusveron, sata talenttia hopeaa ja talentin kultaa. 
Hän asetti Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi Joahasin veljen Eljakimin ja muutti hänen nimensä Jojakimiksi. Joahasin Neko vei vankina Egyptiin. 
Jojakim oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäviisivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Jojakim teki sitä, mikä oli väärää Herran, hänen Jumalansa, silmissä. 
Babylonian kuningas Nebukadnessar lähti sotimaan häntä vastaan ja vei hänet kahleissa Babyloniaan. 
Nebukadnessar vei Babyloniin myös Herran temppelin esineitä ja sijoitti ne palatsiinsa. 
Kaikki muu, mitä Jojakimista on kerrottavaa, hänen kauhistuttavat tekonsa ja hänen kohtalonsa, on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuninkaiden historiaan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jojakin. 
Jojakin oli kuninkaaksi tullessaan kahdeksantoistavuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Jojakin teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. 
Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti sotilaita vangitsemaan hänet ja kuljetutti hänet ja paljon temppelin aarteita Babyloniin. Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi hän asetti Jojakimin veljen Sidkian. juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen 
Sidkia oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäyksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. 
Sidkia teki sitä, mikä oli väärää Herran, hänen Jumalansa, silmissä, eikä nöyrtynyt, vaikka profeetta Jeremia puhui hänelle, mitä Herra oli käskenyt. 
Hän myös kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, vaikka oli Jumalan nimeen vannonut hänelle uskollisuutta. Hän oli uppiniskainen ja paadutti sydämensä eikä kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen. 
Myös kaikki johtomiehet, papit ja kansa luopuivat Herrasta, alkoivat noudattaa muiden kansojen kauhistuttavia tapoja ja saastuttivat Jerusalemin temppelin, jonka Herra oli pyhittänyt itselleen. 
Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti sananviejiään yhä uudelleen varoittamaan heitä, sillä hänen tuli sääli kansaansa ja omaa asuinsijaansa. 
Mutta ihmiset pilkkasivat hänen lähettiläitään eivätkä välittäneet hänen sanoistaan. He tekivät pilkkaa Herran profeetoista, kunnes Herra vihastui kansaansa niin, ettei se enää voinut pelastua. 
Herra antoi Babylonian kuninkaan hyökätä Juudan asukkaiden kimppuun. Hän surmasi heidän nuoret miehensä temppelissä, hän ei säästänyt nuorukaisia eikä neitoja, ei vanhoja eikä raihnaita. Kaikki hän antoi Babylonian kuninkaan käsiin. 
Ja kaikki temppelin esineet, suuret ja pienet, temppelin aarteet sekä Juudan kuninkaan ja hänen johtomiestensä kalleudet kuningas vei Babyloniin. 
Babylonialaiset polttivat Jumalan temppelin, hajottivat Jerusalemin muurit, polttivat kaikki sen palatsit ja tuhosivat sen kalleudet. 
Kaikki hengissä säilyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi. 
Näin toteutui Herran sana, jonka Jeremia oli julistanut: maa on oleva autio, ja se lepää seitsemänkymmentä vuotta, kunnes se on saanut hyvityksen pitämättä jääneistä sapateista. 
Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä hallitusvuotena Herra toteutti sanansa, jonka profeetta Jeremia oli julistanut. Hän johdatti Kyyroksen kuuluttamaan kaikkialla valtakunnassaan sekä suullisesti että kirjallisesti: 
Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin. Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä sinne. Olkoon Herra, teidän Jumalanne, teidän kanssanne! 

Then the people of the land took Jehoahaz, the son of Josiah, and made him king in Jerusalem in place of his father. 
Jehoahaz was twenty-three years old when he became king; he was ruling in Jerusalem for three months. 
Then the king of Egypt took the kingdom from him in Jerusalem, and put on the land a tax of a hundred talents of silver and a talent of gold. 
And the king of Egypt made Eliakim his brother king over Judah and Jerusalem, changing his name to Jehoiakim. And Neco took his brother Jehoahaz away to Egypt. 
Jehoiakim was twenty-five years old when he became king; he was ruling in Jerusalem for eleven years, and he did evil in the eyes of the Lord his God. 
Nebuchadnezzar, king of Babylon, came up against him, and took him away in chains to Babylon. 
And Nebuchadnezzar took away some of the vessels of the Lord's house, and put them in the house of his god in Babylon. 
Now the rest of the acts of Jehoiakim and the disgusting things he did, and all there is to be said against him, are recorded in the book of the kings of Israel and Judah; and Jehoiachin his son became king in his place. 
Jehoiachin was eighteen years old when he became king; he was ruling in Jerusalem for three months and ten days, and he did evil in the eyes of the Lord. 
In the spring of the year King Nebuchadnezzar sent and took him away to Babylon, with the beautiful vessels of the house of the Lord, and made Zedekiah, his father's brother, king over Judah and Jerusalem. 
Zedekiah was twenty-one years old when he became king; he was ruling in Jerusalem for eleven years. 
He did evil in the eyes of the Lord, and did not make himself low before Jeremiah the prophet who gave him the word of the Lord. 
And he took up arms against King Nebuchadnezzar, though he had made him take an oath by God; but he made his neck stiff and his heart hard, turning away from the Lord, the God of Israel. 
And more than this, all the great men of Judah and the priests and the people made their sin great, turning to all the disgusting ways of the nations; and they made unclean the house of the Lord which he had made holy in Jerusalem. 
And the Lord, the God of their fathers, sent word to them by his servants, sending early and frequently, because he had pity on his people and on his living-place; 
But they put shame on the servants of God, making sport of his words and laughing at his prophets, till the wrath of God was moved against his people, till there was no help. 
So he sent against them the king of the Chaldaeans, who put their young men to death with the sword in the house of their holy place, and had no pity for any, young man or virgin, old man or white-haired: God gave them all into his hands. 
And all the vessels of the house of God, great and small, and the stored wealth of the Lord's house and the wealth of the king and his chiefs, he took away to Babylon. 
And the house of God was burned and the wall of Jerusalem broken down; all its great houses were burned with fire and all its beautiful vessels given up to destruction. 
And all who had not come to death by the sword he took away prisoners to Babylon; and they became servants to him and to his sons till the kingdom of Persia came to power: 
So that the words of the Lord, which he said by the mouth of Jeremiah, might come true, till the land had had pleasure in her Sabbaths; for as long as she was waste the land kept the Sabbath, till seventy years were complete. 
Now in the first year of Cyrus, king of Persia, in order that the words which the Lord had said by the mouth of Jeremiah might come true, the spirit of Cyrus, king of Persia, was moved by the Lord, and he made a public statement and had it given out through all his kingdom and put in writing, saying, 
Cyrus, king of Persia, has said, All the kingdoms of the earth have been given to me by the Lord, the God of heaven; and he has made me responsible for building a house for him in Jerusalem, which is in Judah. Whoever there is among you of all his people, may the Lord his God be with him and let him go up. 

Esdras 1