Atos 14 - Bíblia Online

Ikonionissa Paavali ja Barnabas menivät samalla tavoin juutalaisten synagogaan puhumaan, ja heidän puheensa johdosta suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon. 
Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, lietsoivat suuttumusta muiden kaupunkilaisten keskuudessa ja yllyttivät heitä veljiä vastaan. 
Siitä huolimatta apostolit viipyivät kaupungissa pitkähkön aikaa. He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta. 
Kaupungin väki jakautui kahtia: toiset olivat juutalaisten, toiset apostolien puolella. 
Juutalaiset johtomiehineen, mukanaan suuri joukko kaupunkilaisia, aikoivat jo käydä apostolien kimppuun ja kivittää heidät, 
mutta kun nämä huomasivat, mitä oli tekeillä, he pakenivat Lykaonian puolelle. Lystran ja Derben kaupungeissa ja lähiseuduilla 
he sitten julistivat evankeliumia. 
Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. 
Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. 
He kutsuivat Barnabasta Zeukseksi, Paavalia taas Hermekseksi, koska hän oli heistä kahdesta se, joka puhui. 
Kaupungin ulkopuolella olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä portille toimittaakseen uhrin yhdessä väkijoukon kanssa. 
Mutta kun apostolit, Barnabas ja Paavali, kuulivat tästä, he repäisivät vaatteensa ja ryntäsivät väkijoukon keskelle huutaen: 
Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, 
Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille. 
Antiokiasta ja Ikonionista tuli kuitenkin juutalaisia, jotka taivuttivat kansan puolelleen. Paavalia kivitettiin, ja hänet raahattiin kaupungin ulkopuolelle, koska hänen luultiin kuolleen. 
Mutta kun opetuslapset kerääntyivät hänen ympärilleen, hän nousi maasta ja palasi kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaksen kanssa Derbeen. 
Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, 
Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat. 
Kuljettuaan sitten Pisidian halki Paavali ja Barnabas tulivat Pamfyliaan. 
He julistivat sanaa Pergessä ja jatkoivat matkaansa Attaliaan. 
Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, missä heidät oli annettu Jumalan armon haltuun siihen työhön, jonka he nyt olivat saattaneet päätökseen. 
Perille saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, että Jumala oli heidän kauttaan tehnyt suuria tekoja ja että hän oli muillekin kuin juutalaisille avannut uskon oven. 
He viipyivät sitten jonkin aikaa opetuslasten keskuudessa. 

Now in Iconium they went together to the Synagogue of the Jews and gave such teaching that a great number of Jews and Greeks had faith. 
But those Jews who had not the faith, made the minds of the Gentiles bitter against the brothers. 
So they kept there for a long time, taking heart in the Lord, who gave witness to the word of his grace by causing signs and wonders to be done by their hands. 
But there was a division among the people of the town; some were on the side of the Jews and some on the side of the Apostles. 
And when a violent attempt was made by the Gentiles and the Jews, with their rulers, to make an attack on them and have them stoned, 
Having got news of it, they went in flight to the towns of Lycaonia, Lystra, and Derbe, and the country round about: 
And went on preaching the good news there. 
And at Lystra there was a certain man, who from birth had been without the use of his feet, never having had the power of walking. 
This man was giving ear to the preaching of Paul, who, looking at him, and seeing that he had faith to be made well, 
Said in a loud voice, Get up on your feet. And, jumping up, he went walking about. 
And when the people saw what Paul had done, they said in a loud voice, in the language of Lycaonia, The gods have come down to us in the form of men. 
And they gave the name of Jupiter to Barnabas, and to Paul that of Mercury, because he was the chief talker. 
And the priest of the image of Jupiter, which was before the town, took oxen and flowers to the doors of the town, and was about to make an offering with the people. 
But when this came to the ears of the Apostles, Paul and Barnabas, they went running out among the people, parting their clothing, and crying out, 
Good people, why are you doing these things? We are men with the same feelings as you, and we give you the good news so that you may be turned away from these foolish things to the living God, who made the heaven and the earth and the sea and all things in them: 
Who in the past let all nations go in the ways which seemed good to them. 
But he was not without witness, because he did good, and gave you rain from heaven and times of fruit, making your hearts full of food and joy. 
And even with these words, it was hard for them to keep the people from making an offering to them. 
But some Jews came to that place from Antioch and Iconium, and got control over the people; and after stoning Paul, they had him pulled out of the town, taking him for dead. 
But when the disciples came round him, he got up and went into the town: and the day after he went away with Barnabas to Derbe. 
And having made a number of disciples through the preaching of the good news in that town, they went back to Lystra and Iconium and Antioch, 
Making strong the souls of the disciples, saying to them that they were to keep the faith, and that we have to go through troubles of all sorts to come into the kingdom of God. 
And when they had made selection of some to be rulers in every church, and had given themselves to prayer and kept themselves from food, they put them into the care of the Lord in whom they had faith. 
And they went through Pisidia and came to Pamphylia. 
And, after preaching the word in Perga, they went down to Attalia; 
And from there they went by ship to Antioch, where they had been handed over to the grace of God for the work which they had not done. 
And when they came there, and had got the church together, they gave them an account of all the things which God had done through them, and how he had made open a door of faith to the Gentiles. 
And they were with the disciples there for a long time. 

Atos 15

Ikonionissa Paavali ja Barnabas menivät samalla tavoin juutalaisten synagogaan puhumaan, ja heidän puheensa johdosta suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon. 
Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, lietsoivat suuttumusta muiden kaupunkilaisten keskuudessa ja yllyttivät heitä veljiä vastaan. 
Siitä huolimatta apostolit viipyivät kaupungissa pitkähkön aikaa. He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta. 
Kaupungin väki jakautui kahtia: toiset olivat juutalaisten, toiset apostolien puolella. 
Juutalaiset johtomiehineen, mukanaan suuri joukko kaupunkilaisia, aikoivat jo käydä apostolien kimppuun ja kivittää heidät, 
mutta kun nämä huomasivat, mitä oli tekeillä, he pakenivat Lykaonian puolelle. Lystran ja Derben kaupungeissa ja lähiseuduilla 
he sitten julistivat evankeliumia. 
Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. 
Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. 
He kutsuivat Barnabasta Zeukseksi, Paavalia taas Hermekseksi, koska hän oli heistä kahdesta se, joka puhui. 
Kaupungin ulkopuolella olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä portille toimittaakseen uhrin yhdessä väkijoukon kanssa. 
Mutta kun apostolit, Barnabas ja Paavali, kuulivat tästä, he repäisivät vaatteensa ja ryntäsivät väkijoukon keskelle huutaen: 
Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, 
Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille. 
Antiokiasta ja Ikonionista tuli kuitenkin juutalaisia, jotka taivuttivat kansan puolelleen. Paavalia kivitettiin, ja hänet raahattiin kaupungin ulkopuolelle, koska hänen luultiin kuolleen. 
Mutta kun opetuslapset kerääntyivät hänen ympärilleen, hän nousi maasta ja palasi kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaksen kanssa Derbeen. 
Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, 
Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat. 
Kuljettuaan sitten Pisidian halki Paavali ja Barnabas tulivat Pamfyliaan. 
He julistivat sanaa Pergessä ja jatkoivat matkaansa Attaliaan. 
Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, missä heidät oli annettu Jumalan armon haltuun siihen työhön, jonka he nyt olivat saattaneet päätökseen. 
Perille saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, että Jumala oli heidän kauttaan tehnyt suuria tekoja ja että hän oli muillekin kuin juutalaisille avannut uskon oven. 
He viipyivät sitten jonkin aikaa opetuslasten keskuudessa. 

Now in Iconium they went together to the Synagogue of the Jews and gave such teaching that a great number of Jews and Greeks had faith. 
But those Jews who had not the faith, made the minds of the Gentiles bitter against the brothers. 
So they kept there for a long time, taking heart in the Lord, who gave witness to the word of his grace by causing signs and wonders to be done by their hands. 
But there was a division among the people of the town; some were on the side of the Jews and some on the side of the Apostles. 
And when a violent attempt was made by the Gentiles and the Jews, with their rulers, to make an attack on them and have them stoned, 
Having got news of it, they went in flight to the towns of Lycaonia, Lystra, and Derbe, and the country round about: 
And went on preaching the good news there. 
And at Lystra there was a certain man, who from birth had been without the use of his feet, never having had the power of walking. 
This man was giving ear to the preaching of Paul, who, looking at him, and seeing that he had faith to be made well, 
Said in a loud voice, Get up on your feet. And, jumping up, he went walking about. 
And when the people saw what Paul had done, they said in a loud voice, in the language of Lycaonia, The gods have come down to us in the form of men. 
And they gave the name of Jupiter to Barnabas, and to Paul that of Mercury, because he was the chief talker. 
And the priest of the image of Jupiter, which was before the town, took oxen and flowers to the doors of the town, and was about to make an offering with the people. 
But when this came to the ears of the Apostles, Paul and Barnabas, they went running out among the people, parting their clothing, and crying out, 
Good people, why are you doing these things? We are men with the same feelings as you, and we give you the good news so that you may be turned away from these foolish things to the living God, who made the heaven and the earth and the sea and all things in them: 
Who in the past let all nations go in the ways which seemed good to them. 
But he was not without witness, because he did good, and gave you rain from heaven and times of fruit, making your hearts full of food and joy. 
And even with these words, it was hard for them to keep the people from making an offering to them. 
But some Jews came to that place from Antioch and Iconium, and got control over the people; and after stoning Paul, they had him pulled out of the town, taking him for dead. 
But when the disciples came round him, he got up and went into the town: and the day after he went away with Barnabas to Derbe. 
And having made a number of disciples through the preaching of the good news in that town, they went back to Lystra and Iconium and Antioch, 
Making strong the souls of the disciples, saying to them that they were to keep the faith, and that we have to go through troubles of all sorts to come into the kingdom of God. 
And when they had made selection of some to be rulers in every church, and had given themselves to prayer and kept themselves from food, they put them into the care of the Lord in whom they had faith. 
And they went through Pisidia and came to Pamphylia. 
And, after preaching the word in Perga, they went down to Attalia; 
And from there they went by ship to Antioch, where they had been handed over to the grace of God for the work which they had not done. 
And when they came there, and had got the church together, they gave them an account of all the things which God had done through them, and how he had made open a door of faith to the Gentiles. 
And they were with the disciples there for a long time. 

Atos 15