1 Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla.
2 Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.
3 He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.
4 He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
5 Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on.
6 Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.
8 Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?
9 Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta,
10 Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta,
15 Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette -- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.
16 Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu:
17 -- Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia.
18 Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat.
19 Minä näytän ihmeitä ylhäällä taivaalla, merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja suitsevaa savua.
20 Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja häikäisevä.
21 Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.
23 Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt.
24 Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan,
25 sillä Daavid sanoo hänestä: -- Minä näen alati edessäni Herran, hän pysyy oikealla puolellani, etten horjahtaisi.
26 Siksi minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, vieläpä ruumiini on lepäävä toivossa,
27 sillä sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua.
28 Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä sinun kasvosi, sinä täytät minut ilolla.
30 Mutta Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän
31 ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan eikä hänen ruumiinsa maadu.
32 Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia.
33 Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla.
34 Ei Daavid itse noussut taivaisiin. Hänhän sanoo: -- Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni.
35 Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.
41 Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.
42 Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.
43 Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja.
44 Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä.
45 He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
46 Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin.
47 He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.
1 And when the day of Pentecost was come, they were all together in one place.
2 And suddenly there came from heaven a sound like the rushing of a violent wind, and all the house where they were was full of it.
3 And they saw tongues, like flames of fire, coming to rest on every one of them.
4 And they were all full of the Holy Spirit, and were talking in different languages, as the Spirit gave them power.
5 Now there were living at Jerusalem, Jews, God-fearing men, from every nation under heaven.
6 And when this sound came to their ears, they all came together, and were greatly surprised because every man was hearing the words of the disciples in his special language.
7 And they were full of wonder and said, Are not all these men Galilaeans?
8 And how is it that every one of us is hearing their words in the language which was ours from our birth?
9 Men of Parthia, Media, and Elam, and those living in Mesopotamia, in Judaea and Cappadocia, in Pontus and Asia,
10 In Phrygia and Pamphylia, in Egypt and the parts of Libya about Cyrene, and those who have come from Rome, Jews by birth and others who have become Jews,
11 Men of Crete and Arabia, to all of us they are talking in our different languages, of the great works of God.
12 And they were all surprised and in doubt saying to one another, What is the reason of this?
13 But others, making sport of them, said, They are full of new wine.
14 But Peter, getting up, with the eleven, said in a loud voice, O men of Judaea, and all you who are living in Jerusalem, take note of this and give ear to my words.
15 For these men are not overcome with wine, as it seems to you, for it is only the third hour of the day;
16 But this is the thing which was said by the prophet Joel;
17 And it will come about, in the last days, says God, that I will send out my Spirit on all flesh; and your sons and your daughters will be prophets, and your young men will see visions, and your old men will have dreams:
18 And on my men-servants and my women-servants I will send my Spirit, and they will be prophets.
19 And wonders will be seen in heaven, and signs on the earth, blood and fire and smoke:
20 The sun will become dark and the moon will be turned to blood, before that great day of the Lord comes in glory:
21 And whoever makes his prayer to the Lord will have salvation.
22 Men of Israel, give ear to these words: Jesus of Nazareth, a man who had the approval of God, as was made clear to you by the great works and signs and wonders which God did by him among you, as you yourselves have knowledge,
23 Him, when he was given up, by the decision and knowledge of God, you put to death on the cross, by the hands of evil men:
24 But God gave him back to life, having made him free from the pains of death because it was not possible for him to be overcome by it.
25 For David said of him, I saw the Lord before my face at all times, for he is at my right hand, so that I may not be moved:
26 And for this cause my heart was glad and my tongue full of joy, and my flesh will be resting in hope:
27 For you will not let my soul be in hell and you will not give up your Holy One to destruction.
28 You have made me see the ways of life; I will be full of joy when I see your face.
29 My brothers, I may say to you openly that David came to his death, and was put in the earth, and his resting-place is with us today.
30 But being a prophet, and having in mind the oath which God had given to him, that of the fruit of his body one would take his place as a king,
31 He, having knowledge of the future, was talking of the coming again of Christ from the dead, that he was not kept in hell and his body did not see destruction.
32 This Jesus God has given back to life, of which we all are witnesses.
33 And so, being lifted up to the right hand of God, and having the Father's word that the Holy Spirit would come, he has sent this thing, which now you see and have knowledge of.
34 For David has not gone up into heaven, but says, himself, The Lord said to my Lord, Be seated at my right hand,
35 Till I put all those who are against you under your feet.
36 For this reason, let all Israel be certain that this Jesus, whom you put to death on the cross, God has made Lord and Christ.
37 Now when these words came to their ears their hearts were troubled, and they said to Peter and the other Apostles, Brothers, what are we to do?
38 And Peter said, Let your hearts be changed, every one of you, and have baptism in the name of Jesus Christ, for the forgiveness of your sins; and you will have the Holy Spirit given to you.
39 For the word of God is for you and for your children and for all those who are far off, even all those who may be marked out by the Lord our God.
40 And with more such words he gave his witness, offering them salvation and saying, Come out from this evil generation.
41 Then those who gave hearing to his words had baptism: and about three thousand souls were joined to them that day.
42 And they kept their attention fixed on the Apostles' teaching and were united together in the taking of broken bread and in prayer.
43 But fear came on every soul: and all sorts of wonders and signs were done by the Apostles.
44 And all those who were of the faith kept together, and had all things in common;
45 And exchanging their goods and property for money, they made division of it among them all, as they had need.
46 And day by day, going in agreement together regularly to the Temple and, taking broken bread together in their houses, they took their food with joy and with true hearts,
47 Giving praise to God, and having the approval of all the people; and every day the number of those who had salvation was increased by the Lord.