Atos 20 - Bíblia Online

Mellakan laannuttua Paavali kutsui opetuslapset koolle ja puhui heille rohkaisevasti. Sitten hän hyvästeli heidät ja lähti kohti Makedoniaa. 
Matkansa varrella hän kaikkialla rohkaisi uskonveljiä. Saavuttuaan Kreikkaan 
hän viipyi siellä kolme kuukautta. Kun hän oli aikeissa jatkaa matkaansa meritse Syyriaan, hän sai kuulla juutalaisten salahankkeesta ja päättikin kiertää Makedonian kautta. 
Hänen mukanaan lähtivät beroialainen Sopatros, Pyrrhoksen poika, tessalonikalaiset Aristarkos ja Sekundos, derbeläinen Gaios, Timoteus ja aasialaiset Tykikos ja Trofimos. 
Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Troaksessa. 
Me muut purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä, ja viisi päivää matkattuamme saavuimme Troakseen heidän luokseen. Viivyimme sitten siellä viikon ajan. 
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. 
Ylimmän kerroksen huoneessa, jossa olimme, paloi monta lamppua. 
Muuan Eutykos-niminen nuorukainen istui ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui syvään uneen ja nukuksissa putosi kolmannesta kerroksesta alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta. 
Paavali palasi sitten yläkertaan, mursi leipää ja söi. Hän keskusteli opetuslasten kanssa vielä pitkään, aina aamunkoittoon saakka, ja lähti sitten. 
Poika vietiin elävänä kotiin, ja kaikki olivat iloissaan ja rohkealla mielin. 
Menimme sitten laivaan ja purjehdimme kohti Assosta, jossa meidän oli määrä ottaa Paavali mukaamme; näin hän oli päättänyt, koska halusi mennä sinne jalan. 
Kun tapasimme toisemme Assoksessa, otimme hänet laivaan ja jatkoimme Mityleneen. 
Lähdettyämme sieltä taas merelle tulimme seuraavana päivänä Kiossaaren kohdalle, sitä seuraavana olimme Samoksessa, ja päivää myöhemmin saavuimme Miletokseen. 
Paavali oli näet päättänyt purjehtia Efesoksen ohi, ettei häneltä kuluisi liiaksi aikaa Aasiassa. Hän piti kiirettä ehtiäkseen, mikäli mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin. 
Miletoksesta Paavali lähetti sanan Efesokseen ja kutsui seurakunnan vanhimmat luokseen. 
Olen palvellut Herraa nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kaikissa koettelemuksissa, joita juutalaiset juonillaan ovat minulle aiheuttaneet. 
En ole vaiennut mistään sellaisesta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opettanut teitä sekä julkisesti että kodeissanne. 
Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan meidän Herraamme Jeesukseen. 
Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko. 
Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. 
Siksi minä tänä päivänä vakuutan teille, että jos joku teistä joutuu kadotukseen, syy ei ole minun: 
minä olen avoimesti julistanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu. 
Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. 
Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. 
Olkaa siis valveilla ja muistakaa, että minä kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyynelsilmin opastanut itse kutakin teistä. 
Hopeaa tai kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut. 
Te tiedätte itse, että minä näillä käsilläni olen hankkinut itselleni ja tovereilleni sen, mitä olemme tarvinneet. 
Näin puhuttuaan Paavali polvistui ja rukoili yhdessä toisten kanssa. 
Kaikki itkivät ja syleilivät ja suutelivat häntä. 
Kaikkein suurinta tuskaa he tunsivat siitä, etteivät he, niin kuin Paavali oli sanonut, enää näkisi häntä. He saattoivat sitten hänet laivaan. 

And after the noise had come to an end, Paul, having sent for the disciples and given them comfort, went away from them to Macedonia. 
And when he had gone through those parts and given them much teaching, he came into Greece. 
And when he had been there three months, because the Jews had made a secret design against him when he was about to take ship for Syria, he made a decision to go back through Macedonia. 
And Sopater of Beroea, the son of Pyrrhus, and Aristarchus and Secundus of Thessalonica, and Gaius of Derbe, and Timothy, and Tychicus and Trophimus of Asia, went with him as far as Asia. 
But these had gone before, and were waiting for us at Troas. 
And we went away from Philippi by ship after the days of unleavened bread, and came to them at Troas in five days; and we were there for seven days. 
And on the first day of the week, when we had come together for the holy meal, Paul gave them a talk, for it was his purpose to go away on the day after; and he went on talking till after the middle of the night. 
And there were a number of lights in the room where we had come together. 
And a certain young man named Eutychus, who was seated in the window, went into a deep sleep; and while Paul went on talking, being overcome by sleep, he had a fall from the third floor, and was taken up dead. 
And Paul went down and, falling on him, took him in his arms and said, Do not be troubled, for his life is in him. 
And when he had gone up, and had taken the broken bread, he went on talking to them for a long time, even till dawn, and then he went away. 
And they took the boy in, living, and were greatly comforted. 
But we, going before him by ship, went to Assos with the purpose of taking Paul in there: for so he had given orders, because he himself was coming by land. 
And when he came up with us at Assos, we took him in the ship and went on to Mitylene. 
And going from there by sea, we came on the day after opposite Chios, and touching at Samos on the day after that, we came on the third day to Miletus. 
For Paul's purpose was to go past Ephesus, so that he might not be kept in Asia; for he was going quickly, in order, if possible, to be at Jerusalem on the day of Pentecost. 
And from Miletus he sent to Ephesus for the rulers of the church. 
And when they had come, he said to them, You yourselves have seen what my life has been like all the time from the day when I first came into Asia, 
Doing the Lord's work without pride, through all the sorrow and troubles which came on me because of the evil designs of the Jews: 
And how I kept back nothing which might be of profit to you, teaching you publicly and privately, 
Preaching to Jews and to Greeks the need for a turning of the heart to God, and faith in the Lord Jesus Christ. 
And now, as you see, I am going to Jerusalem, a prisoner in spirit, having no knowledge of what will come to me there: 
Only that the Holy Spirit makes clear to me in every town that prison and pains are waiting for me. 
But I put no value on my life, if only at the end of it I may see the work complete which was given to me by the Lord Jesus, to be a witness of the good news of the grace of God. 
And now I am conscious that you, among whom I have gone about preaching the kingdom, will not see my face again. 
And so I say to you this day that I am clean from the blood of all men. 
For I have not kept back from you anything of the purpose of God. 
Give attention to yourselves, and to all the flock which the Holy Spirit has given into your care, to give food to the church of God, for which he gave his blood. 
I am conscious that after I am gone, evil wolves will come in among you, doing damage to the flock; 
And from among yourselves will come men who will give wrong teaching, turning away the disciples after them. 
So keep watch, having in mind that for three years without resting I was teaching every one of you, day and night, with weeping. 
And now, I give you into the care of God and the word of his grace, which is able to make you strong and to give you your heritage among all the saints. 
I have had no desire for any man's silver or gold or clothing. 
You yourselves have seen that with these hands I got what was necessary for me and those who were with me. 
In all things I was an example to you of how, in your lives, you are to give help to the feeble, and keep in memory the words of the Lord Jesus, how he himself said, There is a greater blessing in giving than in getting. 
And having said these words, he went down on his knees in prayer with them all. 
And they were all weeping, falling on Paul's neck and kissing him, 
Being sad most of all because he had said that they would not see his face again. And so they went with him to the ship. 

Atos 21

Mellakan laannuttua Paavali kutsui opetuslapset koolle ja puhui heille rohkaisevasti. Sitten hän hyvästeli heidät ja lähti kohti Makedoniaa. 
Matkansa varrella hän kaikkialla rohkaisi uskonveljiä. Saavuttuaan Kreikkaan 
hän viipyi siellä kolme kuukautta. Kun hän oli aikeissa jatkaa matkaansa meritse Syyriaan, hän sai kuulla juutalaisten salahankkeesta ja päättikin kiertää Makedonian kautta. 
Hänen mukanaan lähtivät beroialainen Sopatros, Pyrrhoksen poika, tessalonikalaiset Aristarkos ja Sekundos, derbeläinen Gaios, Timoteus ja aasialaiset Tykikos ja Trofimos. 
Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Troaksessa. 
Me muut purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä, ja viisi päivää matkattuamme saavuimme Troakseen heidän luokseen. Viivyimme sitten siellä viikon ajan. 
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. 
Ylimmän kerroksen huoneessa, jossa olimme, paloi monta lamppua. 
Muuan Eutykos-niminen nuorukainen istui ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui syvään uneen ja nukuksissa putosi kolmannesta kerroksesta alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta. 
Paavali palasi sitten yläkertaan, mursi leipää ja söi. Hän keskusteli opetuslasten kanssa vielä pitkään, aina aamunkoittoon saakka, ja lähti sitten. 
Poika vietiin elävänä kotiin, ja kaikki olivat iloissaan ja rohkealla mielin. 
Menimme sitten laivaan ja purjehdimme kohti Assosta, jossa meidän oli määrä ottaa Paavali mukaamme; näin hän oli päättänyt, koska halusi mennä sinne jalan. 
Kun tapasimme toisemme Assoksessa, otimme hänet laivaan ja jatkoimme Mityleneen. 
Lähdettyämme sieltä taas merelle tulimme seuraavana päivänä Kiossaaren kohdalle, sitä seuraavana olimme Samoksessa, ja päivää myöhemmin saavuimme Miletokseen. 
Paavali oli näet päättänyt purjehtia Efesoksen ohi, ettei häneltä kuluisi liiaksi aikaa Aasiassa. Hän piti kiirettä ehtiäkseen, mikäli mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin. 
Miletoksesta Paavali lähetti sanan Efesokseen ja kutsui seurakunnan vanhimmat luokseen. 
Olen palvellut Herraa nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kaikissa koettelemuksissa, joita juutalaiset juonillaan ovat minulle aiheuttaneet. 
En ole vaiennut mistään sellaisesta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opettanut teitä sekä julkisesti että kodeissanne. 
Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan meidän Herraamme Jeesukseen. 
Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko. 
Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. 
Siksi minä tänä päivänä vakuutan teille, että jos joku teistä joutuu kadotukseen, syy ei ole minun: 
minä olen avoimesti julistanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu. 
Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. 
Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. 
Olkaa siis valveilla ja muistakaa, että minä kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyynelsilmin opastanut itse kutakin teistä. 
Hopeaa tai kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut. 
Te tiedätte itse, että minä näillä käsilläni olen hankkinut itselleni ja tovereilleni sen, mitä olemme tarvinneet. 
Näin puhuttuaan Paavali polvistui ja rukoili yhdessä toisten kanssa. 
Kaikki itkivät ja syleilivät ja suutelivat häntä. 
Kaikkein suurinta tuskaa he tunsivat siitä, etteivät he, niin kuin Paavali oli sanonut, enää näkisi häntä. He saattoivat sitten hänet laivaan. 

And after the noise had come to an end, Paul, having sent for the disciples and given them comfort, went away from them to Macedonia. 
And when he had gone through those parts and given them much teaching, he came into Greece. 
And when he had been there three months, because the Jews had made a secret design against him when he was about to take ship for Syria, he made a decision to go back through Macedonia. 
And Sopater of Beroea, the son of Pyrrhus, and Aristarchus and Secundus of Thessalonica, and Gaius of Derbe, and Timothy, and Tychicus and Trophimus of Asia, went with him as far as Asia. 
But these had gone before, and were waiting for us at Troas. 
And we went away from Philippi by ship after the days of unleavened bread, and came to them at Troas in five days; and we were there for seven days. 
And on the first day of the week, when we had come together for the holy meal, Paul gave them a talk, for it was his purpose to go away on the day after; and he went on talking till after the middle of the night. 
And there were a number of lights in the room where we had come together. 
And a certain young man named Eutychus, who was seated in the window, went into a deep sleep; and while Paul went on talking, being overcome by sleep, he had a fall from the third floor, and was taken up dead. 
And Paul went down and, falling on him, took him in his arms and said, Do not be troubled, for his life is in him. 
And when he had gone up, and had taken the broken bread, he went on talking to them for a long time, even till dawn, and then he went away. 
And they took the boy in, living, and were greatly comforted. 
But we, going before him by ship, went to Assos with the purpose of taking Paul in there: for so he had given orders, because he himself was coming by land. 
And when he came up with us at Assos, we took him in the ship and went on to Mitylene. 
And going from there by sea, we came on the day after opposite Chios, and touching at Samos on the day after that, we came on the third day to Miletus. 
For Paul's purpose was to go past Ephesus, so that he might not be kept in Asia; for he was going quickly, in order, if possible, to be at Jerusalem on the day of Pentecost. 
And from Miletus he sent to Ephesus for the rulers of the church. 
And when they had come, he said to them, You yourselves have seen what my life has been like all the time from the day when I first came into Asia, 
Doing the Lord's work without pride, through all the sorrow and troubles which came on me because of the evil designs of the Jews: 
And how I kept back nothing which might be of profit to you, teaching you publicly and privately, 
Preaching to Jews and to Greeks the need for a turning of the heart to God, and faith in the Lord Jesus Christ. 
And now, as you see, I am going to Jerusalem, a prisoner in spirit, having no knowledge of what will come to me there: 
Only that the Holy Spirit makes clear to me in every town that prison and pains are waiting for me. 
But I put no value on my life, if only at the end of it I may see the work complete which was given to me by the Lord Jesus, to be a witness of the good news of the grace of God. 
And now I am conscious that you, among whom I have gone about preaching the kingdom, will not see my face again. 
And so I say to you this day that I am clean from the blood of all men. 
For I have not kept back from you anything of the purpose of God. 
Give attention to yourselves, and to all the flock which the Holy Spirit has given into your care, to give food to the church of God, for which he gave his blood. 
I am conscious that after I am gone, evil wolves will come in among you, doing damage to the flock; 
And from among yourselves will come men who will give wrong teaching, turning away the disciples after them. 
So keep watch, having in mind that for three years without resting I was teaching every one of you, day and night, with weeping. 
And now, I give you into the care of God and the word of his grace, which is able to make you strong and to give you your heritage among all the saints. 
I have had no desire for any man's silver or gold or clothing. 
You yourselves have seen that with these hands I got what was necessary for me and those who were with me. 
In all things I was an example to you of how, in your lives, you are to give help to the feeble, and keep in memory the words of the Lord Jesus, how he himself said, There is a greater blessing in giving than in getting. 
And having said these words, he went down on his knees in prayer with them all. 
And they were all weeping, falling on Paul's neck and kissing him, 
Being sad most of all because he had said that they would not see his face again. And so they went with him to the ship. 

Atos 21