Deuteronômio 32 - Bíblia Online

-- Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani. 
Sateena virratkoon minun opetukseni, kastepisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuurosade ruohikolle. 
Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa! 
Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea. 
Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra. 
Näinkö sinä palkitset Herran, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa? Eikö hän ole sinun isäsi ja luojasi? Hän sinut teki ja rakensi. 
Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla. 
Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. 
Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa. 
Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä. 
Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa. 
Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan. 
Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi, ja he saivat syödä pellon antimia, kerätä hunajaa kallionkoloista ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta. 
He saivat maitoa ja voita karjastaan, söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejä ja puhdasta ydinvehnää, he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä. 
Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella, niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, alkoi halveksia turvakalliotaan. 
Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan, vihastutti hänet iljettävillä menoillaan. 
Se uhrasi pahoille hengille, epäjumalille, joista ei ennen tiennyt, uusille, äsken löytämilleen jumalille, joita isät eivät tunteneet. 
Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt. 
Kun Herra näki Israelin teot, hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä ja hylkäsi heidät. 
He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan, vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan. Siksi minä panen heidän kiusakseen kansan, joka ei kansalta näytä, typerysten heimolla minä vihastutan heidät. 
Minun vihani on syttynyt, sen liekki yltää syvyyksiin saakka. Se kärventää maan ja sen sadon, kalvaa vuorten perustukset. 
Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni. 
He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät. Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä. 
Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka ja kodeissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin vanhuksen. 
mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.' 
Israel on ymmärtämätön kansa, se ei ota opikseen neuvoista. 
voisi yksi ainoa vihollinen ajaa takaa tuhatta, kuinka voisi kaksi miestä karkottaa kymmenentuhatta, ellei Herra, Israelin kallio, olisi myynyt kansaansa, ellei hän olisi antanut sitä vihollisten käsiin? 
Vihollistemmekin luulisi ymmärtävän, ettei heidän kallionsa ole niin kuin meidän. 
Sodomasta ovat peräisin vihollistemme viiniköynnökset, Gomorran rinnemailla ne ovat kasvaneet. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän rypäleterttunsa karvaita maultaan. 
Liskojen myrkkyä on heidän viininsä, sarvikyiden julmaa myrkkyä. 
Tämä kaikki on minulla mielessäni, sinetillä suljettuna aitoissani 
koston ja rangaistuksen päivään saakka, siihen päivään, jona he sortuvat. Heidän perikatonsa on lähellä, se, mikä heitä odottaa, tulee pian. 
Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. 
Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne. 
Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki. 
Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti, 
minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni. 
Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman, hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan. 
Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen. 
Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille 
Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle: 
Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella. 
Näin tapahtuu siksi, että te Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa rikoitte minua vastaan kaikkien israelilaisten edessä, kun ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä. 

Give ear, O heavens, to my voice; let the earth take note of the words of my mouth: 
My teaching is dropping like rain, coming down like dew on the fields; like rain on the young grass and showers on the garden plants: 
For I will give honour to the name of the Lord: let our God be named great. 
He is the Rock, complete is his work; for all his ways are righteousness: a God without evil who keeps faith, true and upright is he. 
They have become false, they are not his children, the mark of sin is on them; they are an evil and hard-hearted generation. 
Is this your answer to the Lord, O foolish people and unwise? Is he not your father who has given you life? He has made you and given you your place. 
Keep in mind the days of the past, give thought to the years of generations gone by: go to your father and he will make it clear to you, to the old men and they will give you the story. 
When the Most High gave the nations their heritage, separating into groups the children of men, he had the limits of the peoples marked out, keeping in mind the number of the children of Israel. 
For the Lord's wealth is his people; Jacob is the land of his heritage. 
He came to him in the waste land, in the unpeopled waste of sand: putting his arms round him and caring for him, he kept him as the light of his eye. 
As an eagle, teaching her young to make their flight, with her wings outstretched over them, takes them up on her strong feathers: 
So the Lord only was his guide, no other god was with him. 
He put him on the high places of the earth, his food was the increase of the field; honey he gave him out of the rock and oil out of the hard rock; 
Butter from his cows and milk from his sheep, with fat of lambs and sheep of Bashan, and goats, and the heart of the grain; and for your drink, wine from the blood of the grape. 
But Jeshurun became fat and would not be controlled: you have become fat, you are thick and full of food: then he was untrue to the God who made him, giving no honour to the Rock of his salvation. 
The honour which was his they gave to strange gods; by their disgusting ways he was moved to wrath. 
They made offerings to evil spirits which were not God, to gods who were strange to them, which had newly come up, not feared by your fathers. 
You have no thought for the Rock, your father, you have no memory of the God who gave you birth. 
And the Lord saw with disgust the evil-doing of his sons and daughters. 
And he said, My face will be veiled from them, I will see what their end will be: for they are an uncontrolled generation, children in whom is no faith. 
They have given my honour to that which is not God, moving me to wrath with their false worship: I will give their honour to those who are not a people, moving them to wrath by a foolish nation, 
For my wrath is a flaming fire, burning to the deep parts of the underworld, burning up the earth with her increase, and firing the deep roots of the mountains. 
I will send a rain of troubles on them, my arrows will be showered on them. 
They will be wasted from need of food, and overcome by burning heat and bitter destruction; and the teeth of beasts I will send on them, with the poison of the worms of the dust. 
Outside they will be cut off by the sword, and in the inner rooms by fear; death will take the young man and the virgin, the baby at the breast and the grey-haired man. 
I said I would send them wandering far away, I would make all memory of them go from the minds of men: 
But for the fear that their haters, uplifted in their pride, might say, Our hand is strong, the Lord has not done all this. 
For they are a nation without wisdom; there is no sense in them. 
If only they were wise, if only this was clear to them, and they would give thought to their future! 
How would it be possible for one to overcome a thousand, and two to send ten thousand in flight, if their rock had not let them go, if the Lord had not given them up? 
For their rock is not like our Rock, even our haters themselves being judges. 
For their vine is the vine of Sodom, from the fields of Gomorrah: their grapes are the grapes of evil, and the berries are bitter: 
Their wine is the poison of dragons, the cruel poison of snakes. 
Is not this among my secrets, kept safe in my store-house? 
Punishment is mine and reward, at the time of the slipping of their feet: for the day of their downfall is near, sudden will be their fate. 
For the Lord will be judge of his people, he will have pity for his servants; when he sees that their power is gone, there is no one, shut up or free. 
And he will say, Where are their gods, the rock in which they put their faith? 
Who took the fat of their offerings, and the wine of their drink offering? Let them now come to your help, let them be your salvation. 
See now, I myself am he; there is no other god but me: giver of death and life, wounding and making well: and no one has power to make you free from my hand. 
For lifting up my hand to heaven I say, By my unending life, 
If I make sharp my shining sword, and my hand is outstretched for judging, I will give punishment to those who are against me, and their right reward to my haters. 
I will make my arrows red with blood, my sword will be feasting on flesh, with the blood of the dead and the prisoners, of the long-haired heads of my haters. 
Be glad, O you his people, over the nations; for he will take payment for the blood of his servants, and will give punishment to his haters, and take away the sin of his land, for his people. 
So Moses said all the words of this song in the hearing of the people, he and Hoshea, the son of Nun. 
And after saying all this to the people, 
Moses said to them, Let the words which I have said to you today go deep into your hearts, and give orders to your children to do every word of this law. 
And this is no small thing for you, but it is your life, and through this you may make your days long in the land which you are going over Jordan to take for your heritage. 
That same day the Lord said to Moses, 
Go up into this mountain of Abarim, to Mount Nebo in the land of Moab opposite Jericho; there you may see the land of Canaan, which I am giving to the children of Israel for their heritage: 
And let death come to you on the mountain where you are going, and be put to rest with your people; as death came to Aaron, your brother, on Mount Hor, where he was put to rest with his people: 
Because of your sin against me before the children of Israel at the waters of Meribath Kadesh in the waste land of Zin; because you did not keep my name holy among the children of Israel. 
So you will see the land before you, but you will not go into the land which I am giving to the children of Israel. 

Deuteronômio 33

-- Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani. 
Sateena virratkoon minun opetukseni, kastepisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuurosade ruohikolle. 
Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa! 
Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea. 
Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra. 
Näinkö sinä palkitset Herran, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa? Eikö hän ole sinun isäsi ja luojasi? Hän sinut teki ja rakensi. 
Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla. 
Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. 
Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa. 
Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä. 
Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa. 
Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan. 
Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi, ja he saivat syödä pellon antimia, kerätä hunajaa kallionkoloista ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta. 
He saivat maitoa ja voita karjastaan, söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejä ja puhdasta ydinvehnää, he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä. 
Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella, niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, alkoi halveksia turvakalliotaan. 
Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan, vihastutti hänet iljettävillä menoillaan. 
Se uhrasi pahoille hengille, epäjumalille, joista ei ennen tiennyt, uusille, äsken löytämilleen jumalille, joita isät eivät tunteneet. 
Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt. 
Kun Herra näki Israelin teot, hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä ja hylkäsi heidät. 
He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan, vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan. Siksi minä panen heidän kiusakseen kansan, joka ei kansalta näytä, typerysten heimolla minä vihastutan heidät. 
Minun vihani on syttynyt, sen liekki yltää syvyyksiin saakka. Se kärventää maan ja sen sadon, kalvaa vuorten perustukset. 
Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni. 
He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät. Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä. 
Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka ja kodeissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin vanhuksen. 
mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.' 
Israel on ymmärtämätön kansa, se ei ota opikseen neuvoista. 
voisi yksi ainoa vihollinen ajaa takaa tuhatta, kuinka voisi kaksi miestä karkottaa kymmenentuhatta, ellei Herra, Israelin kallio, olisi myynyt kansaansa, ellei hän olisi antanut sitä vihollisten käsiin? 
Vihollistemmekin luulisi ymmärtävän, ettei heidän kallionsa ole niin kuin meidän. 
Sodomasta ovat peräisin vihollistemme viiniköynnökset, Gomorran rinnemailla ne ovat kasvaneet. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän rypäleterttunsa karvaita maultaan. 
Liskojen myrkkyä on heidän viininsä, sarvikyiden julmaa myrkkyä. 
Tämä kaikki on minulla mielessäni, sinetillä suljettuna aitoissani 
koston ja rangaistuksen päivään saakka, siihen päivään, jona he sortuvat. Heidän perikatonsa on lähellä, se, mikä heitä odottaa, tulee pian. 
Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. 
Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne. 
Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki. 
Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti, 
minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni. 
Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman, hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan. 
Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen. 
Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille 
Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle: 
Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella. 
Näin tapahtuu siksi, että te Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa rikoitte minua vastaan kaikkien israelilaisten edessä, kun ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä. 

Give ear, O heavens, to my voice; let the earth take note of the words of my mouth: 
My teaching is dropping like rain, coming down like dew on the fields; like rain on the young grass and showers on the garden plants: 
For I will give honour to the name of the Lord: let our God be named great. 
He is the Rock, complete is his work; for all his ways are righteousness: a God without evil who keeps faith, true and upright is he. 
They have become false, they are not his children, the mark of sin is on them; they are an evil and hard-hearted generation. 
Is this your answer to the Lord, O foolish people and unwise? Is he not your father who has given you life? He has made you and given you your place. 
Keep in mind the days of the past, give thought to the years of generations gone by: go to your father and he will make it clear to you, to the old men and they will give you the story. 
When the Most High gave the nations their heritage, separating into groups the children of men, he had the limits of the peoples marked out, keeping in mind the number of the children of Israel. 
For the Lord's wealth is his people; Jacob is the land of his heritage. 
He came to him in the waste land, in the unpeopled waste of sand: putting his arms round him and caring for him, he kept him as the light of his eye. 
As an eagle, teaching her young to make their flight, with her wings outstretched over them, takes them up on her strong feathers: 
So the Lord only was his guide, no other god was with him. 
He put him on the high places of the earth, his food was the increase of the field; honey he gave him out of the rock and oil out of the hard rock; 
Butter from his cows and milk from his sheep, with fat of lambs and sheep of Bashan, and goats, and the heart of the grain; and for your drink, wine from the blood of the grape. 
But Jeshurun became fat and would not be controlled: you have become fat, you are thick and full of food: then he was untrue to the God who made him, giving no honour to the Rock of his salvation. 
The honour which was his they gave to strange gods; by their disgusting ways he was moved to wrath. 
They made offerings to evil spirits which were not God, to gods who were strange to them, which had newly come up, not feared by your fathers. 
You have no thought for the Rock, your father, you have no memory of the God who gave you birth. 
And the Lord saw with disgust the evil-doing of his sons and daughters. 
And he said, My face will be veiled from them, I will see what their end will be: for they are an uncontrolled generation, children in whom is no faith. 
They have given my honour to that which is not God, moving me to wrath with their false worship: I will give their honour to those who are not a people, moving them to wrath by a foolish nation, 
For my wrath is a flaming fire, burning to the deep parts of the underworld, burning up the earth with her increase, and firing the deep roots of the mountains. 
I will send a rain of troubles on them, my arrows will be showered on them. 
They will be wasted from need of food, and overcome by burning heat and bitter destruction; and the teeth of beasts I will send on them, with the poison of the worms of the dust. 
Outside they will be cut off by the sword, and in the inner rooms by fear; death will take the young man and the virgin, the baby at the breast and the grey-haired man. 
I said I would send them wandering far away, I would make all memory of them go from the minds of men: 
But for the fear that their haters, uplifted in their pride, might say, Our hand is strong, the Lord has not done all this. 
For they are a nation without wisdom; there is no sense in them. 
If only they were wise, if only this was clear to them, and they would give thought to their future! 
How would it be possible for one to overcome a thousand, and two to send ten thousand in flight, if their rock had not let them go, if the Lord had not given them up? 
For their rock is not like our Rock, even our haters themselves being judges. 
For their vine is the vine of Sodom, from the fields of Gomorrah: their grapes are the grapes of evil, and the berries are bitter: 
Their wine is the poison of dragons, the cruel poison of snakes. 
Is not this among my secrets, kept safe in my store-house? 
Punishment is mine and reward, at the time of the slipping of their feet: for the day of their downfall is near, sudden will be their fate. 
For the Lord will be judge of his people, he will have pity for his servants; when he sees that their power is gone, there is no one, shut up or free. 
And he will say, Where are their gods, the rock in which they put their faith? 
Who took the fat of their offerings, and the wine of their drink offering? Let them now come to your help, let them be your salvation. 
See now, I myself am he; there is no other god but me: giver of death and life, wounding and making well: and no one has power to make you free from my hand. 
For lifting up my hand to heaven I say, By my unending life, 
If I make sharp my shining sword, and my hand is outstretched for judging, I will give punishment to those who are against me, and their right reward to my haters. 
I will make my arrows red with blood, my sword will be feasting on flesh, with the blood of the dead and the prisoners, of the long-haired heads of my haters. 
Be glad, O you his people, over the nations; for he will take payment for the blood of his servants, and will give punishment to his haters, and take away the sin of his land, for his people. 
So Moses said all the words of this song in the hearing of the people, he and Hoshea, the son of Nun. 
And after saying all this to the people, 
Moses said to them, Let the words which I have said to you today go deep into your hearts, and give orders to your children to do every word of this law. 
And this is no small thing for you, but it is your life, and through this you may make your days long in the land which you are going over Jordan to take for your heritage. 
That same day the Lord said to Moses, 
Go up into this mountain of Abarim, to Mount Nebo in the land of Moab opposite Jericho; there you may see the land of Canaan, which I am giving to the children of Israel for their heritage: 
And let death come to you on the mountain where you are going, and be put to rest with your people; as death came to Aaron, your brother, on Mount Hor, where he was put to rest with his people: 
Because of your sin against me before the children of Israel at the waters of Meribath Kadesh in the waste land of Zin; because you did not keep my name holy among the children of Israel. 
So you will see the land before you, but you will not go into the land which I am giving to the children of Israel. 

Deuteronômio 33