Deuteronômio 9 - Bíblia Online

Siellä asuu, niin kuin tiedätte, anakilaisten monilukuinen ja kookas kansa, josta olette kuulleet sanottavan: 'Kuka voisikaan vastustaa anakilaisia!' 
Mutta nyt te saatte nähdä, että Herra, teidän Jumalanne, itse kulkee teidän edellänne polttavana tulena. Hän lannistaa ja kukistaa heidät, niin että voitte lyhyessä ajassa hävittää heidät tieltänne ja tuhota heidät, kuten Herra on teille luvannut. 
Kun Herra, teidän Jumalanne, karkottaa heidät teidän tieltänne, älkää ajatelko, että Herra on teidän omien ansioittenne tähden tuonut teidät tänne ja antanut teille tämän maan. Ei, vaan Herra hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden. 
Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. 
Painakaa siis mieleenne, ettei Herra, teidän Jumalanne, anna tätä hyvää maata teille teidän kuuliaisuutenne takia, sillä te olette uppiniskainen kansa. 
Jo Horebilla te suututitte Herran, niin että hän oli vihassaan tuhota teidät kokonaan. 
Kun olin noussut vuorelle ottamaan vastaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra teki teidän kanssanne, viivyin vuorella neljäkymmentä päivää ja yötä syömättä ja juomatta. 
Herra antoi minulle silloin kaksi kivitaulua. Niihin hän oli omin käsin kirjoittanut kaikki ne käskyt, jotka hän kansan ollessa koolla oli julistanut vuorella tulen keskeltä. 
Kun neljäkymmentä päivää oli kulunut, Herra antoi minulle ne kaksi kivistä liitontaulua. 
Herra sanoi minulle vielä: 'Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen. 
Mene nyt. Minä aion hävittää sen ja pyyhkiä sen nimen maan päältä. Mutta sinusta minä teen tätä kansaa mahtavamman ja suuremman kansan.' 
Minä näin, että te olitte rikkoneet Herraa, Jumalaanne, vastaan ja valaneet itsellenne sonnipatsaan. Kovin pian te poikkesitte siltä tieltä, jota Herra käski teidän kulkea! 
Niin minä tartuin tauluihin ja paiskasin ne murskaksi teidän silmienne edessä. 
ja siksi minä pelkäsin, että Herra suuttumuksensa ja vihansa vallassa tuhoaisi teidät. Mutta silläkin kertaa Herra kuuli minua. 
Myös Aaroniin Herra vihastui niin, että aikoi surmata hänet, mutta silloin minä rukoilin Aaroninkin puolesta. 
Sonnipatsaan, jonka olitte synnissänne tehneet, minä otin ja poltin tulessa. Minä hakkasin sen palasiksi ja hienonsin palaset tomuksi, ja tomun minä heitin vuorelta virtaavaan puroon. 
Myös Taberassa, Massassa ja Kibrot-Taavassa te vihoititte Herran, 
ja kun Herra lähetti teidät matkaan Kades- Barneasta ja käski teidän mennä ottamaan haltuunne maan, jonka hän teille antaa, te kapinoitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan, ette luottaneet häneen ettekä totelleet häntä. 
Niin kauan kuin olen teidät tuntenut, te olette niskoitelleet Herraa vastaan. 
Näin minä silloin rukoilin: Herra, minun Jumalani, älä tuhoa omaa kansaasi! Olethan suuruudessasi lunastanut sen vapaaksi ja väkevällä kädelläsi tuonut sen pois Egyptistä. 
Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia. Älä tuomitse tätä kansaa, vaikka se on uppiniskainen, kelvoton ja syntinen. 
Muuten ihmiset sanovat siinä maassa, josta veit meidät pois: 'Herra ei kyennyt viemään heitä maahan, jonka hän oli heille luvannut. Hän vei heidät pois täältä, mutta tappoi heidät autiomaahan, koska vihasi heitä.' 
Ja kuitenkin he ovat sinun oma kansasi, jonka sinä suurella voimallasi ja kohotetulla kädelläsi toit pois Egyptistä. 

Give ear, O Israel: today you are to go over Jordan, to take the heritage of nations greater and stronger than yourselves, and towns of great size with walls as high as heaven; 
A people great and tall, the sons of the Anakim, of whom you have knowledge and of whom it has been said, All are forced to give way before the sons of Anak. 
Be certain then today that it is the Lord your God who goes over before you like an all-burning fire; he will send destruction on them, crushing them before you; and you will send them in flight, putting an end to them quickly, as the Lord has said. 
And after the Lord has sent them in flight from before you, say not in your heart, Because of my righteousness the Lord has given me this land; when it is because of their evil-doing that the Lord is driving these nations out before you. 
Not for your righteousness or because your hearts are upright are you going in to take their land; but because of the evil-doing of these nations the Lord your God is driving them out from before you, and to give effect to his oath to your fathers, Abraham, Isaac, and Jacob. 
Be certain then that the Lord your God is not giving you this good land as a reward for your righteousness; for you are a stiff-necked people. 
Keep well in mind how you made the Lord your God angry in the waste land; from the day when you went out of Egypt till you came to this place, you have gone against the orders of the Lord. 
Again in Horeb you made the Lord angry, and in his wrath he would have put an end to you. 
When I had gone up into the mountain to be given the stones on which was recorded the agreement which the Lord made with you, I was on the mountain for forty days and forty nights without taking food or drinking water. 
And the Lord gave me the two stones with writing on them done by the finger of God: on them were recorded all the words which the Lord said to you on the mountain out of the heart of the fire, on the day of the great meeting. 
Then at the end of forty days and forty nights the Lord gave me those stones, the stones of the agreement. 
And the Lord said to me, Get up now, and go down quickly from this place; for the people you have taken out of Egypt have given themselves over to evil; they have quickly been turned from the way in which I gave them orders to go; they have made themselves a metal image. 
And then the Lord said to me, I have seen that this people is stiff-necked: 
Let me send destruction on them till their very name is cut off; and I will make of you a nation greater and stronger than they. 
So turning round I came down from the mountain, and the mountain was burning with fire; and the two stones of the agreement were in my hands. 
And I saw that you had done evil against the Lord, and had made for yourselves a metal image of a young ox: you had quickly been turned from the way in which the Lord had given you orders to go. 
And I let the stones go from my hands, and they were broken before your eyes. 
And I went down on my face before the Lord, as at the first, for forty days and forty nights, without taking food or drinking water, because of all your sin, in doing evil in the eyes of the Lord and moving him to wrath. 
For I was full of fear because of the wrath of the Lord which was burning against you, with your destruction in view. But again the Lord's ear was open to my prayer. 
And the Lord, in his wrath, would have put Aaron to death: and I made prayer for Aaron at the same time. 
And I took your sin, the image which you had made, and put it in the fire and had it hammered and crushed very small till it was only dust: and the dust I put in the stream flowing down from the mountain. 
Again at Taberah and at Massah and at Kibroth-hattaavah you made the Lord angry. 
And when the Lord sent you from Kadesh-barnea, saying, Go up and take the land which I have given you; you went against the orders of the Lord your God, and had no faith in him, and would not give ear to his voice. 
From the day when I first had knowledge of you, you have gone against the word of the Lord. 
So I went down on my face in prayer before the Lord for forty days and forty nights as I did at first; because the Lord had said that he would put an end to you. 
And I made prayer to the Lord and said, O Lord God, do not send destruction on your people and your heritage, to whom, by your great power, you have given salvation, whom you have taken out of Egypt by the strength of your hand. 
Keep in mind your servants, Abraham, Isaac, and Jacob, not looking at the hard heart of this people, or their evil-doing and their sin: 
Or it may be said in the land from which you have taken them, Because the Lord was not able to take them into the land which he said he would give them, and because of his hate for them, he has taken them out to put them to death in the waste land. 
But still they are your people and your heritage, whom you took out by your great power and by your stretched-out arm. 

Deuteronômio 10

Siellä asuu, niin kuin tiedätte, anakilaisten monilukuinen ja kookas kansa, josta olette kuulleet sanottavan: 'Kuka voisikaan vastustaa anakilaisia!' 
Mutta nyt te saatte nähdä, että Herra, teidän Jumalanne, itse kulkee teidän edellänne polttavana tulena. Hän lannistaa ja kukistaa heidät, niin että voitte lyhyessä ajassa hävittää heidät tieltänne ja tuhota heidät, kuten Herra on teille luvannut. 
Kun Herra, teidän Jumalanne, karkottaa heidät teidän tieltänne, älkää ajatelko, että Herra on teidän omien ansioittenne tähden tuonut teidät tänne ja antanut teille tämän maan. Ei, vaan Herra hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden. 
Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. 
Painakaa siis mieleenne, ettei Herra, teidän Jumalanne, anna tätä hyvää maata teille teidän kuuliaisuutenne takia, sillä te olette uppiniskainen kansa. 
Jo Horebilla te suututitte Herran, niin että hän oli vihassaan tuhota teidät kokonaan. 
Kun olin noussut vuorelle ottamaan vastaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra teki teidän kanssanne, viivyin vuorella neljäkymmentä päivää ja yötä syömättä ja juomatta. 
Herra antoi minulle silloin kaksi kivitaulua. Niihin hän oli omin käsin kirjoittanut kaikki ne käskyt, jotka hän kansan ollessa koolla oli julistanut vuorella tulen keskeltä. 
Kun neljäkymmentä päivää oli kulunut, Herra antoi minulle ne kaksi kivistä liitontaulua. 
Herra sanoi minulle vielä: 'Minä näen, että tämä kansa on uppiniskainen. 
Mene nyt. Minä aion hävittää sen ja pyyhkiä sen nimen maan päältä. Mutta sinusta minä teen tätä kansaa mahtavamman ja suuremman kansan.' 
Minä näin, että te olitte rikkoneet Herraa, Jumalaanne, vastaan ja valaneet itsellenne sonnipatsaan. Kovin pian te poikkesitte siltä tieltä, jota Herra käski teidän kulkea! 
Niin minä tartuin tauluihin ja paiskasin ne murskaksi teidän silmienne edessä. 
ja siksi minä pelkäsin, että Herra suuttumuksensa ja vihansa vallassa tuhoaisi teidät. Mutta silläkin kertaa Herra kuuli minua. 
Myös Aaroniin Herra vihastui niin, että aikoi surmata hänet, mutta silloin minä rukoilin Aaroninkin puolesta. 
Sonnipatsaan, jonka olitte synnissänne tehneet, minä otin ja poltin tulessa. Minä hakkasin sen palasiksi ja hienonsin palaset tomuksi, ja tomun minä heitin vuorelta virtaavaan puroon. 
Myös Taberassa, Massassa ja Kibrot-Taavassa te vihoititte Herran, 
ja kun Herra lähetti teidät matkaan Kades- Barneasta ja käski teidän mennä ottamaan haltuunne maan, jonka hän teille antaa, te kapinoitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan, ette luottaneet häneen ettekä totelleet häntä. 
Niin kauan kuin olen teidät tuntenut, te olette niskoitelleet Herraa vastaan. 
Näin minä silloin rukoilin: Herra, minun Jumalani, älä tuhoa omaa kansaasi! Olethan suuruudessasi lunastanut sen vapaaksi ja väkevällä kädelläsi tuonut sen pois Egyptistä. 
Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia. Älä tuomitse tätä kansaa, vaikka se on uppiniskainen, kelvoton ja syntinen. 
Muuten ihmiset sanovat siinä maassa, josta veit meidät pois: 'Herra ei kyennyt viemään heitä maahan, jonka hän oli heille luvannut. Hän vei heidät pois täältä, mutta tappoi heidät autiomaahan, koska vihasi heitä.' 
Ja kuitenkin he ovat sinun oma kansasi, jonka sinä suurella voimallasi ja kohotetulla kädelläsi toit pois Egyptistä. 

Give ear, O Israel: today you are to go over Jordan, to take the heritage of nations greater and stronger than yourselves, and towns of great size with walls as high as heaven; 
A people great and tall, the sons of the Anakim, of whom you have knowledge and of whom it has been said, All are forced to give way before the sons of Anak. 
Be certain then today that it is the Lord your God who goes over before you like an all-burning fire; he will send destruction on them, crushing them before you; and you will send them in flight, putting an end to them quickly, as the Lord has said. 
And after the Lord has sent them in flight from before you, say not in your heart, Because of my righteousness the Lord has given me this land; when it is because of their evil-doing that the Lord is driving these nations out before you. 
Not for your righteousness or because your hearts are upright are you going in to take their land; but because of the evil-doing of these nations the Lord your God is driving them out from before you, and to give effect to his oath to your fathers, Abraham, Isaac, and Jacob. 
Be certain then that the Lord your God is not giving you this good land as a reward for your righteousness; for you are a stiff-necked people. 
Keep well in mind how you made the Lord your God angry in the waste land; from the day when you went out of Egypt till you came to this place, you have gone against the orders of the Lord. 
Again in Horeb you made the Lord angry, and in his wrath he would have put an end to you. 
When I had gone up into the mountain to be given the stones on which was recorded the agreement which the Lord made with you, I was on the mountain for forty days and forty nights without taking food or drinking water. 
And the Lord gave me the two stones with writing on them done by the finger of God: on them were recorded all the words which the Lord said to you on the mountain out of the heart of the fire, on the day of the great meeting. 
Then at the end of forty days and forty nights the Lord gave me those stones, the stones of the agreement. 
And the Lord said to me, Get up now, and go down quickly from this place; for the people you have taken out of Egypt have given themselves over to evil; they have quickly been turned from the way in which I gave them orders to go; they have made themselves a metal image. 
And then the Lord said to me, I have seen that this people is stiff-necked: 
Let me send destruction on them till their very name is cut off; and I will make of you a nation greater and stronger than they. 
So turning round I came down from the mountain, and the mountain was burning with fire; and the two stones of the agreement were in my hands. 
And I saw that you had done evil against the Lord, and had made for yourselves a metal image of a young ox: you had quickly been turned from the way in which the Lord had given you orders to go. 
And I let the stones go from my hands, and they were broken before your eyes. 
And I went down on my face before the Lord, as at the first, for forty days and forty nights, without taking food or drinking water, because of all your sin, in doing evil in the eyes of the Lord and moving him to wrath. 
For I was full of fear because of the wrath of the Lord which was burning against you, with your destruction in view. But again the Lord's ear was open to my prayer. 
And the Lord, in his wrath, would have put Aaron to death: and I made prayer for Aaron at the same time. 
And I took your sin, the image which you had made, and put it in the fire and had it hammered and crushed very small till it was only dust: and the dust I put in the stream flowing down from the mountain. 
Again at Taberah and at Massah and at Kibroth-hattaavah you made the Lord angry. 
And when the Lord sent you from Kadesh-barnea, saying, Go up and take the land which I have given you; you went against the orders of the Lord your God, and had no faith in him, and would not give ear to his voice. 
From the day when I first had knowledge of you, you have gone against the word of the Lord. 
So I went down on my face in prayer before the Lord for forty days and forty nights as I did at first; because the Lord had said that he would put an end to you. 
And I made prayer to the Lord and said, O Lord God, do not send destruction on your people and your heritage, to whom, by your great power, you have given salvation, whom you have taken out of Egypt by the strength of your hand. 
Keep in mind your servants, Abraham, Isaac, and Jacob, not looking at the hard heart of this people, or their evil-doing and their sin: 
Or it may be said in the land from which you have taken them, Because the Lord was not able to take them into the land which he said he would give them, and because of his hate for them, he has taken them out to put them to death in the waste land. 
But still they are your people and your heritage, whom you took out by your great power and by your stretched-out arm. 

Deuteronômio 10