1 Saarnaajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja.
2 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla?
4 Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.
5 Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.
6 Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa.
7 Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty, ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat.
8 Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta.
9 Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.
11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.
12 Minä, Saarnaaja, olin Israelin kuninkaana Jerusalemissa.
13 Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi.
14 Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15 Käyrä ei voi olla suora, puuttuvaa ei voi laskea mukaan.
16 Minä sanoin sydämessäni: olen hankkinut yhä enemmän viisautta, enemmän kuin kukaan, joka on hallinnut Jerusalemissa ennen minua, minun sydämeni on tallettanut tietoa ja viisautta.
17 Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin.
18 Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa.
1 The words of the Preacher, the son of David, king in Jerusalem.
2 All is to no purpose, said the Preacher, all the ways of man are to no purpose.
3 What is a man profited by all his work which he does under the sun?
4 One generation goes and another comes; but the earth is for ever.
5 The sun comes up and the sun goes down, and goes quickly back to the place where he came up.
6 The wind goes to the south, turning back again to the north; circling round for ever.
7 All the rivers go down to the sea, but the sea is not full; to the place where the rivers go, there they go again.
8 All things are full of weariness; man may not give their story: the eye has never enough of its seeing, or the ear of its hearing.
9 That which has been, is that which is to be, and that which has been done, is that which will be done, and there is no new thing under the sun.
10 Is there anything of which men say, See, this is new? It has been in the old time which was before us.
11 There is no memory of those who have gone before, and of those who come after there will be no memory for those who are still to come after them.
12 I, the Preacher, was king over Israel in Jerusalem.
13 And I gave my heart to searching out in wisdom all things which are done under heaven: it is a hard thing which God has put on the sons of men to do.
14 I have seen all the works which are done under the sun; all is to no purpose, and desire for wind.
15 That which is bent may not be made straight, and that which is not there may not be numbered.
16 I said to my heart, See, I have become great and am increased in wisdom more than any who were before me in Jerusalem--yes, my heart has seen much wisdom and knowledge.
17 And I gave my heart to getting knowledge of wisdom, and of the ways of the foolish. And I saw that this again was desire for wind.
18 Because in much wisdom is much grief, and increase of knowledge is increase of sorrow.