Josué 11 - Bíblia Online

Kun Jabin, Hasorin kuningas, sai tietää israelilaisten voitoista, hän lähetti viestin Madonin kuninkaalle Jobabille, Simronin ja Aksafin kuninkaille 
sekä niille kuninkaille, jotka hallitsivat pohjoisilla vuorilla, Gennesaretinjärven rannoilla ja sen eteläpuolella Jordaninlaaksossa, läntisillä kukkuloilla ja Dorin ylängöllä. 
Hän lähetti viestin myös idässä ja lännessä asuville kanaanilaisille, vuoristossa asuville amorilaisille, heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille sekä Hermonin juurella Mispan maassa asuville hivviläisille. 
Kuninkaat lähtivät liikkeelle kaikkine sotajoukkoineen, ja niissä oli väkeä kuin hiekanjyviä meren rannalla. Myös hevosia ja sotavaunuja oli suuret määrät. 
Kaikki kuninkaat liittyivät yhteen ja asettuivat joukkoineen leiriin Meromin lähteiden luo ryhtyäkseen sotaan israelilaisia vastaan. 
Joosua teki sotajoukkoineen yllätyshyökkäyksen vihollisten leiriin, joka oli Meromin lähteiden luona, 
ja Herra antoi heidät israelilaisten käsiin. Israelilaiset löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa pohjoisessa Sidonin kaupunkiin, lännessä Misrefot-Majimiin ja idässä Mispen tasangolle asti. He surmasivat pakenijat eivätkä jättäneet eloon ainoatakaan. 
Joosua teki niin kuin Herra oli määrännyt. Hän katkoi vihollisten hevosilta jalkojen jänteet ja poltti heidän sotavaununsa. 
Sitten Joosua kääntyi takaisin. Hän valtasi Hasorin, joka muinoin oli seudun kaikista kaupunkivaltioista mahtavin, ja surmasi sen kuninkaan. 
Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon. He julistivat asukkaat Herralle kuuluvaksi uhriksi eivätkä jättäneet heistä eloon ainoatakaan. Hasorin kaupungin Joosua tuhosi polttamalla. 
Hän valtasi myös kaikki muut kaupungit, otti niiden kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät ja kaupunkien asukkaat Herralle kuuluvana uhrina, kuten Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt. 
Näitä kaupunkeja, jotka yhä seisovat kukkuloillaan, ei kuitenkaan poltettu; vain Hasorin Joosua poltti. 
Israelilaiset ryöstivät kaupungeista itselleen kaiken irtaimen ja karjan, mutta ihmiset he surmasivat jättämättä heistä eloon ainoatakaan. 
Tämän käskyn Herra oli antanut palvelijalleen Moosekselle, ja Mooses oli antanut sen edelleen Joosualle, joka tinkimättä täytti kaikki Herran Moosekselle antamat käskyt. 
Joosua sai valloitetuksi koko maan: Juudan vuoriston, Negevin, Gosenin maan, Juudan läntiset kukkulat ja Jordaninlaakson sekä Israelin vuoret ja niiden länsipuoliset kukkulat. 
Hän valloitti alueen, joka alkaa Seirin suunnalla kohoavasta Halakinvuoresta ja ulottuu Libanoniin, Bekaanlaaksossa, Hermoninvuoren juurella olevaan Baal-Gadiin saakka. Hän otti näiden seutujen kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät. 
Joosua joutui sotimaan kauan näitä kuninkaita vastaan. 
Yksikään kaupunki ei solminut rauhaa israelilaisten kanssa lukuun ottamatta Gibeonia, jonka asukkaat olivat hivviläisiä. Koko muun maan israelilaiset valloittivat sotimalla. 
Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle. 
Samoihin aikoihin Joosua lähti sotaretkelle hävittääkseen anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä, Anabista, kaikkialta Juudan vuorilta ja Israelin vuoristosta. Hän julisti heidät kaupunkeineen Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi heidät. 
Israelilaisten maahan ei jäänyt jäljelle ainoatakaan anakilaista; heitä jäi vain Gazaan, Gatiin ja Asdodiin. 
Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti Joosua valloitti koko maan. Hän jakoi sen Israelin heimoille antaen kullekin heimolle sille kuuluvan osuuden. Näiden sotien jälkeen maassa vallitsi rauha. 

Now Jabin, king of Hazor, hearing of these things, sent to Jobab, king of Madon, and to the king of Shimron, and to the king of Achshaph, 
And to the kings on the north in the hill-country, and in the Arabah south of Chinneroth, and in the lowland, and in the highlands of Dor on the west, 
And to the Canaanites on the east and on the west, and to the Amorites and the Hittites and the Perizzites, and the Jebusites in the hill-country, and the Hivites under Hermon in the land of Mizpah. 
And they went out, they and all their armies with them, a great people, in number like the sand on the seaside, with horses and war-carriages in great number. 
And all these kings came together, and put their forces in position at the waters of Merom, to make war on Israel. 
And the Lord said to Joshua, Have no fear of them: for tomorrow at this time I will give them all up dead before Israel; you are to have the leg-muscles of their horses cut and their war-carriages burned with fire. 
So Joshua and all the men of war with him came against them suddenly at the waters of Merom, and made an attack on them. 
And the Lord gave them up into the hands of Israel, and they overcame them driving them back to great Zidon and to Misrephoth-maim and into the valley of Mizpeh to the east; and they put them all to death, no man got away safely. 
And Joshua did to them as the Lord had said to him; he had the leg-muscles of their horses cut and their war-carriages burned with fire. 
At that time, Joshua went on to take Hazor and put its king to the sword: for in earlier times Hazor was the chief of all those kingdoms. 
And they put every person in it to death without mercy, giving every living thing up to the curse, and burning Hazor. 
And all the towns of these kings, and all the kings, Joshua took, and put them to the sword: he gave them up to the curse, as Moses, the servant of the Lord, had said. 
As for the towns made on hills of earth, not one was burned by Israel but Hazor, which was burned by Joshua. 
And all the goods taken from these towns, and their cattle, the children of Israel kept for themselves; but every man they put to death without mercy, till their destruction was complete, and there was no one living. 
As the Lord had given orders to Moses his servant, so Moses gave orders to Joshua, and so Joshua did; every order which the Lord had given to Moses was done. 
So Joshua took all that land, the hill-country and all the South, and all the land of Goshen, and the lowland and the Arabah, the hill-country of Israel and its lowland; 
From Mount Halak, which goes up to Seir, as far as Baal-gad in the valley of Lebanon under Mount Hermon: and all their kings he overcame and put to death. 
For a long time Joshua made war on all those kings. 
Not one town made peace with the children of Israel, but only the Hivites of Gibeon: they took them all in war. 
For the Lord made them strong in heart to go to war against Israel, so that he might give them up to the curse without mercy, and that destruction might come on them, as the Lord had given orders to Moses. 
And Joshua came at that time and put an end to the Anakim in the hill-country, in Hebron, in Debir, in Anab, and in all the hill-country of Judah and Israel: Joshua gave them and their towns to the curse. 
Not one of the Anakim was to be seen in the land of the children of Israel: only in Gaza, in Gath, and in Ashdod, some were still living. 
So Joshua took all the land, as the Lord had said to Moses; and Joshua gave it to the children of Israel as their heritage, making division of it among them by their tribes. And the land had rest from war. 

Josué 12

Kun Jabin, Hasorin kuningas, sai tietää israelilaisten voitoista, hän lähetti viestin Madonin kuninkaalle Jobabille, Simronin ja Aksafin kuninkaille 
sekä niille kuninkaille, jotka hallitsivat pohjoisilla vuorilla, Gennesaretinjärven rannoilla ja sen eteläpuolella Jordaninlaaksossa, läntisillä kukkuloilla ja Dorin ylängöllä. 
Hän lähetti viestin myös idässä ja lännessä asuville kanaanilaisille, vuoristossa asuville amorilaisille, heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille sekä Hermonin juurella Mispan maassa asuville hivviläisille. 
Kuninkaat lähtivät liikkeelle kaikkine sotajoukkoineen, ja niissä oli väkeä kuin hiekanjyviä meren rannalla. Myös hevosia ja sotavaunuja oli suuret määrät. 
Kaikki kuninkaat liittyivät yhteen ja asettuivat joukkoineen leiriin Meromin lähteiden luo ryhtyäkseen sotaan israelilaisia vastaan. 
Joosua teki sotajoukkoineen yllätyshyökkäyksen vihollisten leiriin, joka oli Meromin lähteiden luona, 
ja Herra antoi heidät israelilaisten käsiin. Israelilaiset löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa pohjoisessa Sidonin kaupunkiin, lännessä Misrefot-Majimiin ja idässä Mispen tasangolle asti. He surmasivat pakenijat eivätkä jättäneet eloon ainoatakaan. 
Joosua teki niin kuin Herra oli määrännyt. Hän katkoi vihollisten hevosilta jalkojen jänteet ja poltti heidän sotavaununsa. 
Sitten Joosua kääntyi takaisin. Hän valtasi Hasorin, joka muinoin oli seudun kaikista kaupunkivaltioista mahtavin, ja surmasi sen kuninkaan. 
Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon. He julistivat asukkaat Herralle kuuluvaksi uhriksi eivätkä jättäneet heistä eloon ainoatakaan. Hasorin kaupungin Joosua tuhosi polttamalla. 
Hän valtasi myös kaikki muut kaupungit, otti niiden kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät ja kaupunkien asukkaat Herralle kuuluvana uhrina, kuten Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt. 
Näitä kaupunkeja, jotka yhä seisovat kukkuloillaan, ei kuitenkaan poltettu; vain Hasorin Joosua poltti. 
Israelilaiset ryöstivät kaupungeista itselleen kaiken irtaimen ja karjan, mutta ihmiset he surmasivat jättämättä heistä eloon ainoatakaan. 
Tämän käskyn Herra oli antanut palvelijalleen Moosekselle, ja Mooses oli antanut sen edelleen Joosualle, joka tinkimättä täytti kaikki Herran Moosekselle antamat käskyt. 
Joosua sai valloitetuksi koko maan: Juudan vuoriston, Negevin, Gosenin maan, Juudan läntiset kukkulat ja Jordaninlaakson sekä Israelin vuoret ja niiden länsipuoliset kukkulat. 
Hän valloitti alueen, joka alkaa Seirin suunnalla kohoavasta Halakinvuoresta ja ulottuu Libanoniin, Bekaanlaaksossa, Hermoninvuoren juurella olevaan Baal-Gadiin saakka. Hän otti näiden seutujen kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät. 
Joosua joutui sotimaan kauan näitä kuninkaita vastaan. 
Yksikään kaupunki ei solminut rauhaa israelilaisten kanssa lukuun ottamatta Gibeonia, jonka asukkaat olivat hivviläisiä. Koko muun maan israelilaiset valloittivat sotimalla. 
Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle. 
Samoihin aikoihin Joosua lähti sotaretkelle hävittääkseen anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä, Anabista, kaikkialta Juudan vuorilta ja Israelin vuoristosta. Hän julisti heidät kaupunkeineen Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi heidät. 
Israelilaisten maahan ei jäänyt jäljelle ainoatakaan anakilaista; heitä jäi vain Gazaan, Gatiin ja Asdodiin. 
Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti Joosua valloitti koko maan. Hän jakoi sen Israelin heimoille antaen kullekin heimolle sille kuuluvan osuuden. Näiden sotien jälkeen maassa vallitsi rauha. 

Now Jabin, king of Hazor, hearing of these things, sent to Jobab, king of Madon, and to the king of Shimron, and to the king of Achshaph, 
And to the kings on the north in the hill-country, and in the Arabah south of Chinneroth, and in the lowland, and in the highlands of Dor on the west, 
And to the Canaanites on the east and on the west, and to the Amorites and the Hittites and the Perizzites, and the Jebusites in the hill-country, and the Hivites under Hermon in the land of Mizpah. 
And they went out, they and all their armies with them, a great people, in number like the sand on the seaside, with horses and war-carriages in great number. 
And all these kings came together, and put their forces in position at the waters of Merom, to make war on Israel. 
And the Lord said to Joshua, Have no fear of them: for tomorrow at this time I will give them all up dead before Israel; you are to have the leg-muscles of their horses cut and their war-carriages burned with fire. 
So Joshua and all the men of war with him came against them suddenly at the waters of Merom, and made an attack on them. 
And the Lord gave them up into the hands of Israel, and they overcame them driving them back to great Zidon and to Misrephoth-maim and into the valley of Mizpeh to the east; and they put them all to death, no man got away safely. 
And Joshua did to them as the Lord had said to him; he had the leg-muscles of their horses cut and their war-carriages burned with fire. 
At that time, Joshua went on to take Hazor and put its king to the sword: for in earlier times Hazor was the chief of all those kingdoms. 
And they put every person in it to death without mercy, giving every living thing up to the curse, and burning Hazor. 
And all the towns of these kings, and all the kings, Joshua took, and put them to the sword: he gave them up to the curse, as Moses, the servant of the Lord, had said. 
As for the towns made on hills of earth, not one was burned by Israel but Hazor, which was burned by Joshua. 
And all the goods taken from these towns, and their cattle, the children of Israel kept for themselves; but every man they put to death without mercy, till their destruction was complete, and there was no one living. 
As the Lord had given orders to Moses his servant, so Moses gave orders to Joshua, and so Joshua did; every order which the Lord had given to Moses was done. 
So Joshua took all that land, the hill-country and all the South, and all the land of Goshen, and the lowland and the Arabah, the hill-country of Israel and its lowland; 
From Mount Halak, which goes up to Seir, as far as Baal-gad in the valley of Lebanon under Mount Hermon: and all their kings he overcame and put to death. 
For a long time Joshua made war on all those kings. 
Not one town made peace with the children of Israel, but only the Hivites of Gibeon: they took them all in war. 
For the Lord made them strong in heart to go to war against Israel, so that he might give them up to the curse without mercy, and that destruction might come on them, as the Lord had given orders to Moses. 
And Joshua came at that time and put an end to the Anakim in the hill-country, in Hebron, in Debir, in Anab, and in all the hill-country of Judah and Israel: Joshua gave them and their towns to the curse. 
Not one of the Anakim was to be seen in the land of the children of Israel: only in Gaza, in Gath, and in Ashdod, some were still living. 
So Joshua took all the land, as the Lord had said to Moses; and Joshua gave it to the children of Israel as their heritage, making division of it among them by their tribes. And the land had rest from war. 

Josué 12