1 Nyt Job sanoi:
2 -- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
3 Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.
4 En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
5 Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
6 Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
7 Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?
8 He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
9 Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.
10 Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
11 Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
12 he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.
13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
16 He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.
17 Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?
18 Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?
19 Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!
20 Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!
21 Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
22 Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?
23 Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,
24 lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.
25 Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
26 Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
27 Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!
29 Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?
30 Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
31 Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
32 Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
33 Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
34 Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.
1 Then Job made answer and said,
2 Give attention with care to my words; and let this be your comfort.
3 Let me say what is in my mind, and after that, go on making sport of me.
4 As for me, is my outcry against man? is it then to be wondered at if my spirit is troubled?
5 Take note of me and be full of wonder, put your hand on your mouth.
6 At the very thought of it my flesh is shaking with fear.
7 Why is life given to the evil-doers? why do they become old and strong in power?
8 Their children are ever with them, and their offspring before their eyes.
9 Their houses are free from fear, and the rod of God does not come on them.
10 Their ox is ready at all times to give seed; their cow gives birth, without dropping her young.
11 They send out their young ones like a flock, and their children have pleasure in the dance,
12 They make songs to the instruments of music, and are glad at the sound of the pipe.
13 Their days come to an end without trouble, and suddenly they go down to the underworld.
14 Though they said to God, Go away from us, for we have no desire for the knowledge of your ways.
15 What is the Ruler of all, that we may give him worship? and what profit is it to us to make prayer to him?
16 Truly, is not their well-being in their power? (The purpose of the evil-doers is far from me.)
17 How frequently is the light of the evil-doers put out, or does trouble come on them? how frequently does his wrath take them with cords?
18 How frequently are they as dry stems before the wind, or as grass taken away by the storm-wind?
19 You say, God keeps punishment stored up for his children. Let him send it on the man himself, so that he may have the punishment of it!
20 Let his eyes see his trouble, and let him be full of the wrath of the Ruler of all!
21 For what interest has he in his house after him, when the number of his months is ended?
22 Is anyone able to give teaching to God? for he is the judge of those who are on high.
23 One comes to his end in complete well-being, full of peace and quiet:
24 His buckets are full of milk, and there is no loss of strength in his bones.
25 And another comes to his end with a bitter soul, without ever tasting good.
26 Together they go down to the dust, and are covered by the worm.
27 See, I am conscious of your thoughts, and of your violent purposes against me;
28 For you say, Where is the house of the ruler, and where is the tent of the evil-doer?
29 Have you not put the question to the travellers, and do you not take note of their experience?
30 How the evil man goes free in the day of trouble, and has salvation in the day of wrath?
31 Who will make his way clear to his face? and if he has done a thing, who gives him punishment for it?
32 He is taken to his last resting-place, and keeps watch over it.
33 The earth of the valley covering his bones is sweet to him, and all men come after him, as there were unnumbered before him.
34 Why then do you give me comfort with words in which there is no profit, when you see that there is nothing in your answers but deceit?