1 Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.
2 Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.
3 Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.
4 Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.
5 Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.
6 Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.
7 Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.
8 Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:
10 Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.
12 Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.
13 Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?
14 Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.
15 Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,
16 silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa
17 saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,
18 sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.
19 Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.
20 Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.
21 Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.
22 Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.
23 Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.
25 Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.
26 Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.
29 Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen
30 Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.
31 Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.
32 Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki -- mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!
33 Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.
1 And now, O Job, give ear to my words, and take note of all I say.
2 See, now my mouth is open, my tongue gives out words.
3 My heart is overflowing with knowledge, my lips say what is true.
4 The spirit of God has made me, and the breath of the Ruler of all gives me life.
5 If you are able, give me an answer; put your cause in order, and come forward.
6 See, I am the same as you are in the eyes of God; I was cut off from the same bit of wet earth.
7 Fear of me will not overcome you, and my hand will not be hard on you.
8 But you said in my hearing, and your voice came to my ears:
9 I am clean, without sin; I am washed, and there is no evil in me:
10 See, he is looking for something against me; in his eyes I am as one of his haters;
11 He puts chains on my feet; he is watching all my ways.
12 Truly, in saying this you are wrong; for God is greater than man.
13 Why do you put forward your cause against him, saying, He gives no answer to any of my words?
14 For God gives his word in one way, even in two, and man is not conscious of it:
15 In a dream, in a vision of the night, when deep sleep comes on men, while they take their rest on their beds;
16 Then he makes his secrets clear to men, so that they are full of fear at what they see;
17 In order that man may be turned from his evil works, and that pride may be taken away from him;
18 To keep back his soul from the underworld, and his life from destruction.
19 Pain is sent on him as a punishment, while he is on his bed; there is no end to the trouble in his bones;
20 He has no desire for food, and his soul is turned away from delicate meat;
21 His flesh is so wasted away, that it may not be seen, and his bones. ...
22 And his soul comes near to the underworld, and his life to the angels of death.
23 If now there may be an angel sent to him, one of the thousands which there are to be between him and God, and to make clear to man what is right for him;
24 And if he has mercy on him, and says, Let him not go down to the underworld, I have given the price for his life:
25 Then his flesh becomes young again, and he comes back to the days of his early strength;
26 He makes his prayer to God, and he has mercy on him; he sees God's face with cries of joy; he gives news of his righteousness to men;
27 He makes a song, saying, I did wrong, turning from the straight way, but he did not give me the reward of my sin.
28 He kept my soul from the underworld, and my life sees the light in full measure.
29 Truly, God does all these things to man, twice and three times,
30 Keeping back his soul from the underworld, so that he may see the light of life.
31 Take note O Job, give ear to me; keep quiet, while I say what is in my mind.
32 If you have anything to say, give me an answer; for it is my desire that you may be judged free from sin.
33 If not, give attention to me, and keep quiet, and I will give you wisdom.