1 Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?
2 Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä -- ei kuitenkaan Jumalan edessä.
4 Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi.
5 Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.
6 Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
7 -- Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois.
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
10 Oliko Abraham silloin ympärileikattu? Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton.
11 Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia.
12 Samoin hän on ympärileikattujen isä, jos nämä myös seuraavat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä ympärileikkaamaton.
13 Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi.
14 Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa.
15 Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.
16 Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä,
19 Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen.
20 Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian
21 varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.
22 Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
23 Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä,
24 vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.
25 Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.
1 What, then, may we say that Abraham, our father after the flesh, has got?
2 For if Abraham got righteousness by works, he has reason for pride; but not before God.
3 But what does it say in the holy Writings? And Abraham had faith in God, and it was put to his account as righteousness.
4 Now, the reward is credited to him who does works, not as of grace but as a debt.
5 But to him who without working has faith in him who gives righteousness to the evil-doer, his faith is put to his account as righteousness.
6 As David says that there is a blessing on the man to whose account God puts righteousness without works, saying,
7 Happy are those who have forgiveness for their wrongdoing, and whose sins are covered.
8 Happy is the man against whom no sin is recorded by the Lord.
9 Is this blessing, then, for the circumcision only, or in the same way for those who have not circumcision? for we say that the faith of Abraham was put to his account as righteousness.
10 How, then, was it judged? when he had circumcision, or when he had it not? Not when he had it, but when he did not have it:
11 And he was given the sign of circumcision as a witness of the faith which he had before he underwent circumcision: so that he might be the father of all those who have faith, though they have not circumcision, and so that righteousness might be put to their account;
12 And the father of circumcision to those who not only are of the circumcision, but who keep to the way of that faith which our father Abraham had before he underwent circumcision.
13 For God's word, that the earth would be his heritage, was given to Abraham, not through the law, but through the righteousness of faith.
14 For if they who are of the law are the people who get the heritage, then faith is made of no use, and the word of God has no power;
15 For the outcome of the law is wrath; but where there is no law it will not be broken.
16 For this reason it is of faith, so that it may be through grace; and so that the word of God may be certain to all the seed; not only to that which is of the law, but to that which is of the faith of Abraham, who is the father of us all,
17 (As it is said in the holy Writings, I have made you a father of a number of nations) before him in whom he had faith, that is, God, who gives life to the dead, and to whom the things which are not are as if they were.
18 Who without reason for hope, in faith went on hoping, so that he became the father of a number of nations, as it had been said, So will your seed be.
19 And not being feeble in faith though his body seemed to him little better than dead (he being about a hundred years old) and Sarah was no longer able to have children:
20 Still, he did not give up faith in the undertaking of God, but was made strong by faith, giving glory to God,
21 And being certain that God was able to keep his word.
22 For which reason it was put to his account as righteousness.
23 Now, it was not because of him only that this was said,
24 But for us in addition, to whose account it will be put, if we have faith in him who made Jesus our Lord come back again from the dead,
25 Who was put to death for our evil-doing, and came to life again so that we might have righteousness.