1 Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa, etten valehtele:
2 Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska.
3 Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä.
4 Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset.
5 Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!
6 Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin,
8 Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset.
10 Eikä tämä ollut ainoa kerta. Rebekan pojilla oli yksi ja sama isä, meidän kantaisämme Iisak.
12
14 Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan.
16 Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.
18 Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
21 Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?
22 Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi.
23 Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten.
24 Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme.
25 Hoosean kirjassa hän sanoo: -- Minä olen sanova kansakseni sitä, joka ei kansaani ollut, ja rakastetukseni sitä, jota en rakastanut.
27 Mutta Israelista Jesaja huudahtaa: -- Vaikka Israelin kansa olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka, siitä pelastuu vain rippeet.
28 Äkkiä ja lopullisesti on Herra toteuttava sanansa maan päällä.
29 Jesaja on myös ennustanut: -- Ellei Herra Sebaot olisi säästänyt meistä siementä, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, me olisimme Gomorran kaltaiset.
30 Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden.
31 Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut.
32 Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen,
33 josta on kirjoitettu: -- Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.
1 I say what is true in Christ, and not what is false, my mind giving witness with me in the Holy Spirit,
2 That I am full of sorrow and pain without end.
3 For I have a desire to take on myself the curse for my brothers, my family in the flesh:
4 Who are Israelites: who have the place of sons, and the glory, and the agreements with God, and the giving of the law, and the worship, and the hope offered by God:
5 Whose are the fathers, and of whom came Christ in the flesh, who is over all, God, to whom be blessing for ever. So be it.
6 But it is not as if the word of God was without effect. For they are not all Israel, who are of Israel:
7 And they are not all children because they are the seed of Abraham; but, In Isaac will your seed be named.
8 That is, it is not the children of the flesh, but the children of God's undertaking, who are named as the seed.
9 For this is the word of God's undertaking, At this time will I come, and Sarah will have a son.
10 And not only so, but Rebecca being about to have a child by our father Isaac--
11 Before the children had come into existence, or had done anything good or bad, in order that God's purpose and his selection might be effected, not by works, but by him whose purpose it is,
12 It was said to her, The older will be the servant of the younger.
13 Even as it is said, I had love for Jacob, but for Esau I had hate.
14 What may we say then? is God not upright? let it not be said.
15 For he says to Moses, I will have mercy on whom I will have mercy, and pity on whom I will have pity.
16 So then, it is not by the desire or by the attempt of man, but by the mercy of God.
17 For the holy Writings say to Pharaoh, For this same purpose did I put you on high, so that I might make my power seen in you, and that there might be knowledge of my name through all the earth.
18 So then, at his pleasure he has mercy on a man, and at his pleasure he makes the heart hard.
19 But you will say to me, Why does he still make us responsible? who is able to go against his purpose?
20 But, O man, who are you, to make answer against God? May the thing which is made say to him who made it, Why did you make me so?
21 Or has not the potter the right to make out of one part of his earth a vessel for honour, and out of another a vessel for shame?
22 What if God, desiring to let his wrath and his power be seen, for a long time put up with the vessels of wrath which were ready for destruction:
23 And to make clear the wealth of his glory to vessels of mercy, which he had before made ready for glory,
24 Even us, who were marked out by him, not only from the Jews, but from the Gentiles?
25 As he says in Hosea, They will be named my people who were not my people, and she will be loved who was not loved.
26 And in the place where it was said to them, You are not my people, there they will be named the sons of the living God.
27 And Isaiah says about Israel, Even if the number of the children of Israel is as the sand of the sea, only a small part will get salvation:
28 For the Lord will give effect to his word on the earth, putting an end to it and cutting it short.
29 And, as Isaiah had said before, If the Lord of armies had not given us a seed, we would have been like Sodom and Gomorrah.
30 What then may we say? That the nations who did not go after righteousness have got righteousness, even the righteousness which is of faith:
31 But Israel, going after a law of righteousness, did not get it.
32 Why? Because they were not searching for it by faith, but by works. They came up against the stone which was in the way;
33 As it is said, See, I am putting in Zion a stone causing a fall, and a rock in the way: but he who has faith in him will not be put to shame.