1 Daavidin psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni! Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa.
2 Hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani, hän on turvani ja pelastajani, kilpi, jonka taakse suojaudun. Hän alistaa kansat valtaani.
3 Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.
4 Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo.
5 Herra, kallista taivaasi ja astu alas! Kosketa vuoria, niin että ne savuavat!
6 Iske leimuava salama, lyö hajalle kaikki viholliseni! Ammu nuolesi, saata heidät sekasortoon!
7 Ojenna korkeudesta kätesi ja auta minut turvaan, pelasta minut syvistä vesistä! Pelasta muukalaisten käsistä --
8 heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.
9 Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan.
10 Sinä annat kuninkaille voiton, sinä pelastat palvelijasi Daavidin. Torju julma miekka, joka iskee minuun.
11 Pelasta minut muukalaisten käsistä -- heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.
12 Meidän poikamme ovat kuin reheviä taimia, jo nuorena vahvoiksi varttuneita, tyttäremme kuin kauniita pylväitä, temppelin koristusten kaltaisia.
13 Vilja-aittamme ovat täpötäynnä, meillä on kaikkea yllin kyllin. Lampaita ja vuohia on tuhansittain, kymmenintuhansin kedoillamme,
14 lehmämme ovat lihavia ja tiineitä. Meille ei satu vahinkoa, ei onnettomuutta, ei kuulu valitusta toreiltamme.
15 Onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!
1 A Psalm. Of David. Praise be to the God of my strength, teaching my hands the use of the sword, and my fingers the art of fighting:
2 He is my strength, and my Rock; my high tower, and my saviour; my keeper and my hope: he gives me authority over my people.
3 Lord, what is man, that you keep him in mind? or the son of man that you take him into account?
4 Man is like a breath: his life is like a shade which is quickly gone.
5 Come down, O Lord, from your heavens: at your touch let the mountains give out smoke.
6 With your storm-flames send them in flight: send out your arrows for their destruction.
7 Put out your hand from on high; make me free, take me safely out of the great waters, and out of the hands of strange men;
8 In whose mouths are false words, and whose right hand is a right hand of deceit.
9 I will make a new song to you, O God; I will make melody to you on an instrument of ten cords.
10 It is God who gives salvation to kings; and who kept his servant David from the wounding sword.
11 Make me free, and take me out of the hands of strange men, in whose mouths are false words, and whose right hand is a right hand of deceit.
12 Our sons are like tall young plants; and our daughters like the shining stones of a king's house;
13 Our store-houses are full of all good things; and our sheep give birth to thousands and ten thousands in our fields.
14 Our oxen are well weighted down; our cows give birth safely; there is no going out, and there is no cry of sorrow in our open places.
15 Happy is the nation whose ways are so ordered: yes, happy is the nation whose God is the Lord.