1 Laulunjohtajalle. Lauletaan korkealla poikaäänellä. Daavidin psalmi. (H9:2)Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, kerron sinun ihmeelliset tekosi.
2 (H9:3)Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, ylistän sinun nimeäsi, Korkein.
3 (H9:4)Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon, kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
4 (H9:5)Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi, tuomitsit, ja asiani voitti.
5 (H9:6)Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.
6 (H9:7)Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi. Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan, ei edes muistoa ole heistä jäljellä.
7 (H9:8)Mutta Herra hallitsee ikuisesti, oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
8 (H9:9)Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot.
9 (H9:10)Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana.
10 (H9:11)Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.
11 (H9:12)Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa! Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!
12 (H9:13)Hän muistaa kaikkia sorrettuja, hän kuulee heidän avunhuutonsa, veritekoja hän ei unohda.
13 (H9:14)Herra, ole minulle armollinen, katso, kuinka viholliseni sortavat minua! Sinä tuot minut takaisin kuoleman porteilta.
14 (H9:15)Silloin minä julistan sinun suuria tekojasi, huudan julki iloni Jerusalemin kaduilla.
15 (H9:16)Kansat suistuivat kuoppaan -- itse ne olivat sen kaivaneet. Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan -- itse he olivat sen virittäneet.
16 (H9:17)Herra osoitti voimansa, toteutti tuomionsa: omiin juoniinsa jumalaton jäi kiinni. Välisoitto. (sela)
17 (H9:18)Peräytykööt väärintekijät tuonelaan asti, väistykööt kansat, jotka unohtavat Jumalan!
18 (H9:19)Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi, sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin.
19 (H9:20)Astu esiin, Herra! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat tuomiolle!
20 (H9:21)Herra, syökse ne pelon valtaan! Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä! (sela)
1 To the chief music-maker on Muthlabben. A Psalm. Of David.
2 \9:1\I will give you praise, O Lord, with all my heart; I will make clear all the wonder of your works.
3 \9:2\I will be glad and have delight in you: I will make a song of praise to your name, O Most High.
4 \9:3\When my haters are turned back, they will be broken and overcome before you.
5 \9:4\For you gave approval to my right and my cause; you were seated in your high place judging in righteousness.
6 \9:5\You have said sharp words to the nations, you have sent destruction on the sinners, you have put an end to their name for ever and ever.
7 \9:6\You have given their towns to destruction; the memory of them has gone; they have become waste for ever.
8 \9:7\But the Lord is King for ever: he has made ready his high seat for judging.
9 \9:8\And he will be the judge of the world in righteousness, giving true decisions for the peoples.
10 \9:9\The Lord will be a high tower for those who are crushed down, a high tower in times of trouble;
11 \9:10\And those who have knowledge of your name will put their faith in you; because you, Lord, have ever given your help to those who were waiting for you.
12 \9:11\Make songs of praise to the Lord, whose house is in Zion: make his doings clear to the people.
13 \9:12\When he makes search for blood, he has them in his memory: he is not without thought for the cry of the poor.
14 \9:13\Have mercy on me, O Lord, and see how I am troubled by my haters; let me be lifted up from the doors of death;
15 \9:14\So that I may make clear all your praise in the house of the daughter of Zion: I will be glad because of your salvation.
16 \9:15\The nations have gone down into the hole which they made: in their secret net is their foot taken.
17 \9:16\The Lord has given knowledge of himself through his judging: the evil-doer is taken in the net which his hands had made. (Higgaion. Selah.)
18 \9:17\The sinners and all the nations who have no memory of God will be turned into the underworld.
19 \9:18\For the poor will not be without help; the hopes of those in need will not be crushed for ever.
20 \9:19\Up! O Lord; let not man overcome you: let the nations be judged before you.
21 \9:20\Put them in fear, O Lord, so that the nations may see that they are only men. (Selah.)