1 Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.
2 Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.
3 Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.
4 Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.
5 Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.
6 Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.
7 Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.
8 Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.
9 Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.
10 Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.
11 Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.
12 Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.
13 Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.
14 Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.
15 Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.
16 Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.
17 Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.
19 Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
20 Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.
21 Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:
22 Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
23 Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
25 Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,
29 painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.
30 Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.
31 Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.
32 Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.
33 Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.
34 Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,
35 kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,
36 kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?
37 Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?
38 Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?
39 Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.
40 Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.
41 Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.
42 Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.
43 Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.
44 Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.
45 Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.
46 Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.
47 Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.
48 Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.
49 Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,
50 ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.
51 Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.
52 Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.
53 He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.
54 Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.
55 Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.
56 Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.
58 Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.
59 Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.
60 Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.
61 Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.
62 Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.
63 Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.
64 Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.
65 Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.
66 Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.
1 Jeg er den mann som har sett elendighet under hans vredes ris.
2 Mig har han ledet og ført i mørke og ikke i lys.
3 Bare mot mig vender han atter og atter sin hånd den hele dag.
4 Han lot mitt kjøtt og min hud fortæres; han knuste mine ben.
5 Han bygget en mur mot mig og omringet mig med bitterhet og møie.
6 På mørke steder lot han mig bo som de for lenge siden døde.
7 Han murte igjen for mig, så jeg ikke kan komme ut; han gjorde mine lenker tunge.
8 Om jeg enn ropte og skrek, lukket han sitt øre for min bønn.
9 Han tilmurte mine veier med hugne stener, mine stier gjorde han krokete.
10 En lurende bjørn var han mot mig, en løve i skjul.
11 Mine veier gjorde han til avveier, han sønderrev mig og ødela mig.
12 Han spente sin bue og stilte mig op til mål for sin pil.
13 Han lot sitt koggers sønner fare inn i mine nyrer.
14 Jeg er blitt til latter for alt mitt folk, til en spottesang for dem hele dagen.
15 Han mettet mig med bitre urter, han gav mig rikelig malurt å drikke.
16 Han knuste mine tenner, han gav mig småsten å ete, han trykte mig ned i asken.
17 Du forkastet mig og tok bort min fred; jeg glemte det som godt er,
18 og jeg sa: Det er forbi med min kraft og mitt håp til Herren.
19 Kom i hu min elendighet og min landflyktighet - malurt og galle!
20 Min sjel kommer det i hu og er nedbøiet i mig.
21 Dette vil jeg ta mig til hjerte, derfor vil jeg håpe:
22 Herrens miskunnhet er det at det ikke er forbi med oss; for hans barmhjertighet har ennu ikke ende.
23 Den er ny hver morgen, din trofasthet er stor.
24 Herren er min del, sier min sjel; derfor håper jeg på ham.
25 Herren er god mot dem som bier efter ham, mot den sjel som søker ham.
26 Det er godt at en bier i stillhet efter Herrens frelse.
27 Det er godt for en mann at han bærer åk i sin ungdom,
28 at han sitter ene og tier, når han* legger byrder på ham, / {* Herren.}
29 at han trykker sin munn i støvet og sier: Kanskje det ennu er håp -
30 at han vender sitt kinn til den som slår ham, lar sig mette med hån.
31 For Herren forkaster ikke til evig tid,
32 men om han bedrøver, så forbarmer han sig igjen efter sin rike miskunnhet;
33 for det er ikke av hjertet han plager eller bedrøver menneskenes barn.
34 Når nogen knuser alle jordens fanger under sine føtter,
35 bøier mannens rett for den Høiestes åsyn
36 eller gjør en mann urett i hans sak - mon Herren ikke ser det?
37 Hvem talte så det skjedde, uten at Herren bød det?
38 Er det ikke fra den Høiestes munn både de onde og de gode ting utgår?
39 Hvorfor klager et menneske som lever? Enhver klage over sin egen synd!
40 La oss ransake våre veier og granske dem, og la oss vende om til Herren!
41 La oss løfte vårt hjerte og våre hender til Gud i himmelen!
42 Vi har syndet og vært gjenstridige; du har ikke tilgitt.
43 Du innhyllet dig i vrede og forfulgte oss; du slo ihjel, du sparte ikke.
44 Du innhyllet dig i skyer, så ingen bønn trengte igjennem.
45 Til skarn og utskudd gjorde du oss midt iblandt folkene.
46 De spilte op sin munn mot oss alle våre fiender.
47 Gru og grav er blitt oss til del, ødeleggelse og undergang.
48 Bekker av tårer rinner fra mitt øie fordi mitt folks datter er gått under.
49 Mitt øie rinner og har ikke ro, det får ingen hvile,
50 før Herrens øie ser ned fra himmelen.
51 Mitt øie volder min sjel smerte for alle min stads døtres skyld.
52 Hårdt jaget de mig som en fugl de som var mine fiender uten årsak.
53 De vilde gjøre ende på mitt liv, de vilde kaste mig i brønnen, og de kastet sten på mig.
54 Vannene strømmet over mitt hode; jeg sa: Jeg er fortapt.
55 Jeg påkalte ditt navn, Herre, fra den dypeste brønn.
56 Du hørte min røst; lukk ikke ditt øre for mitt rop, men la mig få lindring!
57 Du var nær den dag jeg kalte på dig; du sa: Frykt ikke!
58 Herre, du har ført min sjels sak, du har frelst mitt liv.
59 Herre, du har sett den urett jeg har lidt; døm i min sak!
60 Du har sett all deres hevn, alle deres onde råd mot mig.
61 Du har hørt deres hån, Herre, alle deres onde råd mot mig,
62 mine motstanderes tale og deres tanker mot mig den hele dag.
63 Akt på dem når de sitter, og når de står op! De synger spottesanger om mig.
64 Du vil gjøre gjengjeld mot dem, Herre, efter deres henders gjerning.
65 Du vil legge et dekke over deres hjerte, din forbannelse vil bli dem til del.
66 Du vil forfølge dem i vrede og ødelegge dem, så de ikke mere finnes under Herrens himmel.