1 Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.

2 Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee.

3 Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe.

5 Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.

6 Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.

7 Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.

8 Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan.

9 Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.

10 Minä uskon, ja siksi puhun. Olin tuhon partaalla.

11 Hädän hetkellä minä näin: ihmisiin ei ole luottamista.

12 Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?

13 Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani.

14 Minkä olen hänelle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden.

15 Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki.

16 Herra, kuule minua, palvelijaasi! Olen palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. Sinä olet katkaissut kahleeni.

17 Herra, minä uhraan sinulle kiitosuhrin ja ylistän sinun nimeäsi.

18 Minkä olen Herralle luvannut, sen teen, teen sen hänen kansansa nähden

19 Herran temppelin esipihalla, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

1 Jeg elsker Herren, for han hører min røst, mine inderlige bønner.

2 For han har bøiet sitt øre til mig, og alle mine dager vil jeg påkalle ham.

3 Dødens rep hadde omspent mig, og dødsrikets angster hadde funnet mig; nød og sorg fant jeg.

4 Men jeg påkalte Herrens navn: Akk Herre, frels min sjel!

5 Herren er nådig og rettferdig, og vår Gud er barmhjertig.

6 Herren verner de enfoldige; jeg var elendig, og han frelste mig.

7 Kom igjen, min sjel, til din ro! For Herren har gjort vel imot dig.

8 For du fridde min sjel fra døden, mitt øie fra gråt, min fot fra fall.

9 Jeg skal vandre for Herrens åsyn i de levendes land.

10 Jeg trodde, for jeg talte; jeg var såre plaget.

11 Jeg sa i min angst: Hvert menneske er en løgner.

12 Hvormed skal jeg gjengjelde Herren alle hans velgjerninger imot mig?

13 Jeg vil løfte frelsens beger og påkalle Herrens navn.

14 Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine.

15 Kostelig i Herrens øine er hans frommes død.

16 Akk Herre! Jeg er jo din tjener, jeg er din tjener, din tjenerinnes sønn; du har løst mine bånd.

17 Dig vil jeg ofre takkoffer, og Herrens navn vil jeg påkalle.

18 Jeg vil holde for Herren mine løfter, og det for hele hans folks øine,

19 i forgårdene til Herrens hus, midt i dig, Jerusalem. Halleluja!