1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. (H19:2)Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.

2 (H19:3)Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle.

3 (H19:4)Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.

4 (H19:5)Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin. Hän on tehnyt sinne majan auringolle.

5 (H19:6)Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan, kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.

6 (H19:7)Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen, eikä mikään jää sen paisteelta piiloon.

7 (H19:8)Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta.

8 (H19:9)Herran käskyt ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään.

9 (H19:10)Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki.

10 (H19:11)Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta, kalliimmat kuin kullan paljous, makeammat kuin mesi, maistuvammat mehiläisen hunajaa.

11 (H19:12)Ne opastavat minua, palvelijaasi, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.

12 (H19:13)Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.

13 (H19:14)Varjele minut myös eksyttäjiltä, etten joutuisi heidän valtaansa. Silloin olen viaton ja puhdas, monesta synnistä vapaa.

14 (H19:15)Ota sanani suopeasti vastaan, sanani ja sydämeni ajatukset, Herra, turvani ja lunastajani.

1 Til sangmesteren; en salme av David.

2 Himlene forteller Guds ære, og hvelvingen forkynner hans henders gjerning.

3 Den ene dag lar sin tale utstrømme til den annen, og den ene natt forkynner den annen sin kunnskap.

4 Der er ei tale, der er ei ord, ei høres deres* røst. / {* himlenes.}

5 Over all jorden utgår deres målesnor*, og til jorderikes ende deres ord; for solen har han satt et telt på dem. / {* hele jorden er deres forkynnelses område.}

6 Og den er som en brudgom som går ut av sitt brudekammer; den gleder sig som en helt til å løpe sin bane.

7 Fra himmelens ende er dens utgang, og dens omløp inntil dens ende, og intet er skjult for dens hete.

8 Herrens lov er fullkommen, den vederkveger sjelen; Herrens vidnesbyrd er trofast, det gjør den enfoldige vis;

9 Herrens befalinger er rette, de gleder hjertet; Herrens bud er rent, det oplyser øinene;

10 Herrens frykt er ren, den står fast evindelig; Herrens lover er sannhet, de er rettferdige alle tilsammen.

11 De er kosteligere enn gull, ja fint gull i mengde, og søtere enn honning, ja honning som drypper av kakene.

12 Også din tjener blir påminnet ved dem; den som holder dem, har stor lønn.

13 Hvem merker hvor ofte han feiler? Forlat mig mine lønnlige synder!

14 Bevar også din tjener fra skammelige synder, la dem ei herske over mig! Så blir jeg ulastelig og uten skyld for store overtredelser.

15 La min munns ord og mitt hjertes tanke være til velbehag for ditt åsyn, Herre, min klippe og min gjenløser!